Wednesday, September 30, 2015

Runosmäki, lähiö Turussa

Runosmäkeläiset eivät halua turvapaikkaa hakevien tilapäistäkään sijoituskotia entiseen kouluunsa. Kouluun jossa luultavasti on hometta. Ovatko turvapaikanhakijat altistettava homeelle? Onko tilanne niin paha.

Eilisessä keskustelutilaisuudeksi tarkoitettu kohtaaminen lienee ollut pohjanoteeraus yleisön suhteen. En tiedä koko Runosmäkeläisten mielipidettä asiasta, mutta eilen paikalle olivat saapuneet vastustajat ja käyttäytyminen ja kielenkäyttö oli ala-arvoista. Nuoret irakilaismiehet on ryhmä joka ärsyttää näköjään lähes kaikkia. Kaikki irakilaiset miehet eivät huutele hävyttömyyksiä ja raiskaa nuoria naisia ja tyttöjä. Kulttuurien kohtaaminen synnyttää konflikteja.

Jotenkin tämä ongelma pitää ratkaista. Onko vaihtoehtoja Runosmäelle? Ei ole järkevää lähteä siitä että jossakin lähiössä ei haluta maahanmuuttajia edes tilapäisesti, arvatenkin näitä vastustavia alueita tulee lisää jos kyselemään ruvetaan.

Olisikohan jossakin parempien ihmisten alueella tyhjää tilaa käytettäväksi. Parempien ja paremmin toimeentulevien ihmisten luulisi olevan myös vapaita rasismista ja ennakkoluuloista. Talvi tulee ja kylmä. Telttamajoitus ei ole hyväksi kenellekään.

Tuesday, September 29, 2015

Savesta olet sinä tullut...

Puutalon voi toki maalata näinkin. En tiedä onko kyseessä se alkuperäinen maali mutta erilaiselta näyttää kirkkaassa syysauringossa. Vihreä on hieman liian kirkas minun makuuni, mutta enhän minä tätä katsele päivittäin.
Mikaelin kirkko muistuttaa joskus Grimmin satujen satulinnaa kirkkaassa paisteessa. kaunis kirkko.
Olen miettinyt useinkin Portsan talojen paalutusta. Tässä kuva valehtelee oikeasti tai kuvan ottaja on mennyt miinaan. Lähin nurkka muutanan metrin alueelta on paininut saveen silmämääräisesti monta senttiä. Paalutusta tarvittaisiin. Päätyikkuna on luistanut pokasta talon vajottua saveen. Mitä rajua onkaan mahtanut tapahtua talon lähistöllä tai kadulla?

Bussi n:o 4 ei enää liikennöi Portsassa. Kysyin penkillä istuvalta mummolta että mikäs bussi täällä kulkee nykyään? Mummo sanoi ettei muuta tiedä kuin sen joka kulkee Myllyyn. Kaipa se Härkämäen bussi kulkee että torille pääsee.

Lonttisissa eräs henkilö kertoi paenneensa Lonttisiin Portsasta kun taloyhtiössä ruvettiin puhumaan paalutuksesta. Hän sai huoneistonsa myytyä. No, joku toinen maksaa nyt isoa yhtiövastiketta tulevaisuudessa. Eivät nämä Lonttistenkaan talot ole balanssissa. Kaakeleita ja klinkkereitä ei kannattaisi näihin laittaa. En tiedä onko salaojitus ja muu kaivaminen kellareissa kovin viisasta? Meillä vessan ovi on kallistumisien mittari ja kakluunihellan muurista voi lukea paljon.


Yliopistonkadulla kohotin katseeni ylös ja näin ennen näkemättömän vintti-ikkunan. Kannattaa katsella ylös huomatakseen yksityiskohtia joita on paljon.

Sunday, September 27, 2015

Syystarinaa

Bussipysäkillä osui kameranlinssiin nämä kuvat. On pilvistä ja sadetta vihmoi.

Lähes riisuttu vaahtera maisemassa.

Kuulaassa aamussa soi urkumusiikki

Sunnuntai. Kuulas syysaamu. Radiossa soi urkumusiikki. Rasismi nostaa päätään aika ajoin. Jos maailman rahat suunnattaisiin oikein, köyhyys olisi kuollut. Henkisistä haitoista en menisi sanomaan poistuisivatko ne köyhyyden poistumisen myötä.

En usko että arjalainen ihminen on viisaampi kuin muut. Kiinalaiset ja Arabit ovat keksineet mullistavia asioita ennen kuin arjalainen länsimainen mies oli oppinut lukemaan. Myytti länsimaisesta viisaudesta ja paremmuudesta on pötyä. Länsimainen ihminen eli mies on aina ollut hyvä omimaan ja kopioimaan toisten viisauksia. Suomeksi sanottuna huijaamaan ja varastamaan.

Länsimainen kristillisyys on tutkimisen arvoinen asia. Se pitäisi kuoria kuin sipuli alkutekijöihinsä ja katsoa mitä jää jäljelle. Muihin uskontoihin en puutu koska en niitä tunne riittävästi.

Sitten hieman seksimoraalista työpaikalla:
Perhetyttö istuu aarteensa päällä ja kiukuttelee kun kukaan ei tule ehdottelemaan seksiä, että hän voisi ylhäisesti kieltäytyä. Hän maalasi taulun työkaveristaan ja sanoi että se kelpaisi mainokseksi ilotaloon. Yksi on varmaa: tämä tyttö ei selviä sairastumatta.
Autuaita ovat puhdassydämiset, mutta rajansa kaikella. Jos joku ylittää rajoja antautumalla seksinautinnoille "vahtimestarin" kanssa työajan jälkeen patjahuoneessa, se ei ole ongelma. Ongelmaksi se tulee kun joku siveä keksii että hän itse himoitsee samaa henkilöä mutta ei voi ylittää rajojaan. Ongelma paisuu inkvisition mittoihin. Kohta ollaan ristiretkellä. Oikeasti muistutti enemmän noitavainoa.

Appelsiinipuu kasvattaa vartta ja lehtiä. Minusta sen kasvukausi pitäisi olla ohi tältä kesältä mutta ei, se kasvaa kattoa hipoen. Ratkaisemattomat asiat pysyvät.








Saturday, September 26, 2015

Syystarinoita V

Joka kerta kun yksi entinen tuttavani ajaa Portsan ohi, hon toteaa että Portsan puutalot ovat rapistuneet. Hän on nousukas joka ylpeilee saksalaisilla esi-isillään aikojen aamussa Viipurissa, mutta kieltää karjalaisuutensa. Hänen molemmat vanhempansa olivat karjalaisia. Luulen että Portsan puutalot edustavat hänelle köyhyyttä lapsuudessa. Hänen intelligentti miehensä halusi asua Portsassa, mutta rouva myi asunnon ja muutti kerrostaloon. Portsan talot näyttävät hyvinvoivilta ja kauniilta. Ainakin minusta.

Puutaloauminen on elämäntapa ja vaatii asujalta viitseliäisyyttä ja mukautumista. Asuin kerran Portsan puutaloasunnossa. Asunto oli siihen maailman aikaan isoksi rakennettu jo alunalkaenkin. Joku edellisistä omistajista oli tuhonnut keittiöstä kakluunihellan ja laittanut komeisiin kakluuneihin sähkövastuksen. Pomoni mielestä asuntoni oli niin hieno että en tarvitse kesätöitä. Alla oleva työpaikkakuvaus on ajalta kun asuin tuossa asunnossa. Pomo ylpeili että hän otti töihin sosiaalitapauksia. Ehkä ne olivat alemmin koulutettuja kuin pomo itse.

Kaikkea on tullut koettua: Lastentarhanopettajat odottivat oven takana päästäkseen kokoustaan pitämään. Siivooja tai sijainen tuli kaatokännissä töihin ja rojahti lattialle. Päätimme vahtimestarin ja erään ohjaajan kanssa raahata kaukaisimpaan vessaan keittiön takaiseen nurkkaan lukkojen taa tämän työnsankarin. Kaikki meni hyvin jonkin aikaa, sitten vessasta alkoi kuulua hirveä ryske ja möly. Onneksi kokous päättyi ja päästimme hänet ulos. Henkilö meni puhelimeen ja soitti pomolle virastoon ilmoittaen olevansa humalassa. Pomo huusi että mene heti pois sieltä.

Monet ihailivat siivoojan rohkeutta ja rehellisyyttä.

Olin käsittämätön henkilö jonka kirjahyllyssä oli klassikoita ja muita arvostettuja kirjoja. Pomo sanoi ettei kukaan enää 1980-luvulla lue venäläisiä klassikoita. Siinä hän kyllä erehtyi. Itse hän uskoi olevansa Alma Mahlerin inkarnaatio.

En ole koskaan ollut kunolla oikeauskoinen. Harriet oli Steiner uskossaan niin tosissaan että olisi varmaan tehnyt hirveitä tekoja uskonsa vuoksi. Minua hän haukkui kanaksi kun uskalsin epäillä Steinerin ihan kaikkia näkyjä ihmisestä. Minusta terve epäily on paikallaan aina. En epäile Steinerkoulun oikeutusta, siitä ei ole kyse. terveen järjen käyttö on sallittua. En myöskään usko rotujen hierarkiaan.

Luovassa toiminnassa varsinainen pomo oli lähes aina jossain päin virkavapaalla tai muualla. Sijaiset hoitivat hommia miten taisivat. Kerran pomo sanoi ettei häntä kiinnosta koko homma yhtään. Seikkiksessä vitutuksen ja kyttäyksen malja vuoti yli.

Friday, September 25, 2015

Syystarinaa IV

Polttopullon heitto pakolaisten majoitustilaan on paha teko. Mitenkähän organisoitua tämä toiminta on. Tulevatko toimijat paikalle ympäri Suomea. Kohteena oli perheitä ja pieniä lapsia ja se tekee tästä vieläkin pahemman.

Turussa Seikkiksen voisi päivittää ja ottaa turvapaikanhakijoiden lapsien kotouttamiskäyttöön. Voi olla pakolais ja maahanmuutto myönteinen, mutta jos ei tee mitään hyvien aikomusten toteuttumiseksi, on turhaa löpinää. Aidosti asiassa mukanaolevat ja työtä tekevät harvemmin ovat julkisuudessa hyvien tekojensa kanssa.

Monikulttuurisuus on rikkaus mutta kaikki eivät ole vielä valmiita kohtaamaan sitä.

Lokakuu on ihan kohta. En halua ajatella märkää räntää juuri nyt. Ajattelen mieluummin että puolen vuoden kuluttua on kevät.




Thursday, September 24, 2015

Kiusaaminen on kansantauti Suomessa

Kuuvuoren arkkitehtuuria, uutta ja vanhaa. Pensasaidan punaruskea loisto korostuu rakennusten väreissä. Kävelin eilen ohi, kuten monta kertaa ennenkin, tuon maiseman.
Yllä oleva kuva ei liity alempaan tekstiin.

Luin tänä aamuna netistä esimerkkitapauksen kodin ja koulun yhteistyön toimimattomuudesta. Kiusatun lapsen äiti uhkasi polttaa koulun ja häiriköi koulun pihalla Turussa. (Sitäpaitsi äiti oli juonut alkoholia yöllä tuskissaan tilanteesta, tämä piti erikseen mainita.) Lapsi lähti kouluun itkien ja tuli koulusta itkien.

Minusta olisi perinpohjin selvitettävä koulumaailman ongelmat. Epäilen että koululaitos on henkisesti jälkeen jäänyt hyvinvointivaltion kehityksessä. Opettajan koulutus ei tuota enää persoonia vaan hyvin ohjelmoituja täsmäopettajia. Joskus paskatalikon varressa paskanlevittäjänä olo tervehdyttäisi ketä tahansa liian akateemistunutta henkilöä.

Koulukiusaaminen on kansantauti. Työpaikkakiusaaminen samoin. Puhumattakaan kotikiusaamisesta, joka sekin on varsin yleistä. Seurakunnissakin kiusataan jopa Jumalan nimissä, Raamatulla päähan läimien. Mistä muusta tässäkään on kyse kuin alistamisesta ja vallankäytöstä. Ennen vanhaan opettajia piti kunnioittaa, tarkoittaa (useimmiten) pelätä.

Olisin iloinen itsekkäällä tavalla mikäli koulu siirtyy pois kouluista etäopiskeluksi. Minulle sellainen olisi sopinut hyvin. Koulu herättää minussa vieläkin ahdistusta.

Sosiaalisesti "lahjakkaat" lapset voisivat huoletta käydä koulua, he ovat laumalahjakkaita ja lusmuilevat ottamatta vastuuta mistään juurikaan. Voivat kusta lastentarhan postiluukusta ja panna toisen päälle syyt (Ville P.rikkaan perheen poika)

Koulu lienee kriisissä joka tavalla, eikä asit parane hallituksen leikkauspolitiikan myötä. Hallituksessamme täytyy olla liikaa kokemattomia ja liian nuoria ministereitä. Jotenkin tuntuu inhimillisyys kadonneen kokonaan.

Elämme enenevän rakkaudettomuuden maailmassa.

Kyseinen äiti sai muistaakseni 30 päiväsakkoa ja joutuu maksamaan rehtorille 300 euroa kärsimyksistä (?). Kuka mittaa perheen olleet ja tulevat kärsimykset.

Tuesday, September 22, 2015

Maria Pariisilainen

Maria Jelizaveta Jujernava Pilenko syntyi Riiassa 1891. Hän kuoli 1945 Ravensbrucken keskitysleirillä. Hän meni kuolemaan toisen tuomitun, nelilapsisen äidin puolesta.

Äiti Maria oli alkujaan aatelinen ja runoilija Venäjällä. Vallankumouksen jälkeen hän oli emigranttina Pariisissa ja auttoi maanmiehiään uuteen elämään Ranskassa. Maria oli naimisissa kaksi kertaa. Toisen miehensä jälkeen hän valitsi nunnuuden. Hän toimi köyhien ja unohdettujen hyväksi päivätyötä tehden, hän ei koskaan mennyt luostariin, vaan eli maailmassa. Maria perusti kaksi köyhäintaloa Hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä aktiivisesti ja auttoi juutalaisia pois maasta ja piilotti heitä kotiinsa. Hän lähetti ruoka-apua vangeille ja lopulta hänet kavallettiin ja hän joutui keskitysleirille.

Hänet kanonisoitiin 2004.

Pyhä Maria ei ollut tekopyhä. Hän oli käyttänyt huumeita ja juonut olutta ja polttanut tupakkaa, mutta hänen tekonsa olivat moraalisesti korkeita ja esimerkillisiä ja kohosivat korkealle. Hän antoi henkensä lasten ja tulevaisuuden puolesta.

Marian rukous:
Herra, älä muista vain hyviä ihmisiä, vaan myös pahoja.
Äläkä muista vain niitä kärsimyksiä joita he ovat aiheuttaneet meille, vaan myös hedelmiä, joita me olemme kantaneet, niiden kärsimysten ansiosta: toveruutta, nöyryyttä, rohkeutta.
Muista suuruutta, joka kasvoi niistä.

Ja kun astumme tuomioistuimen eteen, anna kaikkien hedelmien, joita olemme kantaneet, koitua heidän anteeksiannokseen. Amen



Kirjoittaja ei ollut eilisessä luentotilaisuudessa ort.seurakunnassa Turussa.

Monday, September 21, 2015

Syystarinaa III

Aamu alkaa lasillisella vettä johon on murskattu valkosipulinkynsi ja lisätty puolidesiä omenaviinietikkaa. Tämä on vanha konsti siivota verisuonia. Kuuri kestää viikon. Rajua on, rajua. Olin lyönyt laimin tiibetiläisten munkkien valkosipuliuutekuurin jälkeen valkosipulin käytön. Nyt on revanssin aika. Valkosipuli on mahtava tulehdusten hoitajana.
Kun valkosipulia syö päivittäin, se lakkaa haisemasta hengityksessä. Löysin kotimaisia valkosipuleita yllättäen ja ne olivat makeita ja ihanan raikkaita. Kiinalaisia valkosipulaita ei oikein arvaa käyttää niiden mahdollisten saasteiden takia.

Ihanteellisinta olisi jos ihminen viljelisi itse valkosipulinsa. Kaupungissa se on hankalaa toistaiseksi. Olen iloinen että porras ja pihaviljely on tullut takaisin puutalojen pihoille. Sukupolvenvaihdos näkyy aina miljöössä;hyvässä ja myös pahassa. Tietty nousukasmaisuus puutalojen pihoilla ja asuntojen sisällä on poistumassa ja järkevöitynyt.

Syksy on ollut lämmin ja kaunis.

Saturday, September 19, 2015

Syyskuun tarinaa II

Keltainen pyöräni ei ole ajokunnossa. Eilen, kun oli häslinkiä liikkumisen suhteen ja nuohooja oli tulossa paikkaan X, niin poljin sinne ja perillä totesin että takarengas on lähes tyhjä. Tänään se oli ihan tyhjä ja lytyssä. Tavallinen pumppu ei käy sillä tämä on ranskalainen kaupunkipyörä ja hyvin ranskalainen.

Joten jouduin ajamaan näin kauniina päivänä bussilla. Bussissa istui pottuuntuneen näköinen kirjailija. Onneksi hän poistui bussista ennen minua. Tuomiokirkko torilla oli jotain toimintaa, en tiedä mitä. Tuskin siellä hallitusta vastaan osoitettiin mieltä.

Aloittelen Anneli Kannon Pyöveli kirjaa. Pyövelit olivat siitä erikoinen ammattikunta että heidän virkansa periytyi. Aikoinaan yliopiston keskiajan opintopiirissä luennoi Hannele Klemettilä aiheesta. Muistelen että pyöveli ei ollut kaikkein arvostetuin ammatti mutta tarpeellinen kaiketikin.

Pyrin palauttamaan pikalainat heti luettuani, eli seuraavana päivänä.

Haluaisin itselleni Rene´Nybergin Viimeinen juna Moskovaan kirjan. Ehkä poikkean taas Pieneen kirjapuotiin, viimeksi etsivät onnettomina ainoata kappaletta, jota ei löytynyt. Ei kyllä ole sellainen kirja jonka voro täppäisi. En ainakaan usko. Sunnuntaina kauppa on auki Turun päivän mukaisesti. Rauno Lahtinen on vierailevana kirjailijana ja hän on hyvin turkulainen, ja on kirjoittanut Turun puutaloista ja Kakolasta kirjoja. Kirjat lienevät tarjousten alaisia Turun päivän tiimoilta.

Kummallista, minulla oli aikaisemmin vaikeuksia päästä Katja Ketun kirjojen maailmaan sisälle. Nyt onnistui, vaatii hieman murresanojen tietämystä. Magistarealismia.

Sitten löysin Marianne Alopeuksen kirjan kirjamyynnistä kirjastosta. Hän oli kuollut jokin aika sitten. Kerran erehdyin sanomaan eräälle suomenruotsalaiselle kirjailijalle pitäväni hänen tavastaan kirjoittaa. Meillä ei kyllä erityisesti arvosteta viihdekirjailijoita Sanoi hän. Ilmankos hän muutti Ruotsiin, ajattelin minä. Pimeyden ydin oli kyllä minulle 1960-luvulla elämys. Ehkä hän oli liian eurooppalainen kirjailija ja kosmopoliitti.

Sitten on tämä Ronald Tönissonin kirja, jossa neuvostoajan Viron arjessa nuori teologian opiskelija harjoittelee mielisairaalassa.

Hän oli matkapappina Turun ortodoksisessa seurakunnassa kaksi vuotta taannoin. Kuulin että Marja-Leena Kuronen on auttanut suomenkielisen kieliasun luomisessa. On kirjamessuilla esiintymässä.

Sattui ihan hullu juttu: yksi seurakuntalainen kysyi että onko sellainen vaimo aisankannattaja, jonka mies on suhteessa mieheen? Sanoin että kysy papilta tai piispalta. En ole miettinyt asiaa siltä kantilta. Äkkiä kaikki tuntui tarpeettomalta ja ostin sellerin, porkkanoita ja palsternakan torilta. Olen ulkopuolinen noissa uskovaisten pohdinnoissa.

Friday, September 18, 2015

Pääasia että ei olla kyynisiä pieruja

Nuohooja ilmoitti tulevansa puoliltapäivin. He eivät ilmeisesti ole mielenilmaisussa. Nuohoojaa pitää päivystää sillä hän tulee viiveellä aina ja hänellä on kiire. Minulla ei ole kiirettä joten voin ajatella olevia oloja odotellessani.

Maassamme ihan sivistyneet ihmiset sekoilevat maahanmuuttajien ja pakolaisten tiimoilta. Mitä mahtaa kuulua niille irakilaisille, afganisteille ja syyrialaisille joilla ei ollut varaa lähteä länteen. Katkotaanko heiltä kurkut Isisksen toimesta. Tai lahdataanko afgaanien fundamentalistien toimesta. Millaista heidän elämänsä lienee sodan keskellä. En paheksu pakolaisten ja mmahanmuuttajien tänne tuloa. Tilanteesta hyötyjät ja hädällä rahastavat aivan muut tahot kuin pakolaiset ja maahanmuuttajat.

Kun nuohooja on lähtenyt, lämmitän saunan ja ajattelen että Suomi ei ole hengenvaarassa. Jos Venäjän kauppasaarto purettaisiin talous paranisi jonkin verran. Pienipalkkaiset naiset ja miehet tuskin pelastavat kansantaloutta luopumalla osasta palkastaan. Yksi on varmaa: osinko ja optiomiehet ja naiset eivät luovu mijoonistaan koskaan. Isänmaallisuus on aivan muiden ideologia nykyään.

Nyt mustalippu liehumaan laulettiin aikoinaan muskarissa. Merirosvolippu ei oikein sovi mielenilmaisuun. Heilutetaan punalippua tai siniristilippua, värillä ei ole enää väliä, pääasia että ei olla kyynisiä pieruja.

Thursday, September 17, 2015

Aistien herkistyminen lisääntyy

Aistien herkistyminen pienten lasten ja isompienkin keskuudessa on nykyään yleistä. Jos lapsi on yliherkkä äänille, hajuille tai väreille, on elämä vaikeaa. Älyllä tämän asian kanssa ei ole mitään tekemistä.

Muistan aikoinaan luovassa toiminnassa miten ohjaaja selittää ihan pokkana että jotkut lapset ovat huonoja koska he ovat niin arkoja ja vetäytyviä etteivät halua mennä musiikkikonsertteihin eikä suuriin väkijoukkoihin. Meidän lapset ovat ihania, he ovat villejä ja laulavat käsikkäin illalla ulkona. Toista se on tuon hullun kaksoset, jotka ovat niin vetäytyviä ja arkoja. Piirtävät koulussa suomukkaita lohikäärmeitä, vaikka upseeri opettaja oli kieltänyt. Mokomaa häiriökäyttäytymistä. (No, tämän tähtiohjaajan lapset sanoivat kyllä ja tulivat teiniraskaiksi ja äideiksi, mutta sehän vain on osoitus sosiaalisuudesta.)

Jos nukketeatterissa on kaksi nukkea: pinkin makea Päivänsäde ja rosoinen Menninkäinen, niin toki se Päivänsäde saa paikan luovan toiminnan seinällä näyttelyssä. Syvyyttä ja luonnetta edustava menninkäinen heitetään varmaankin roskiin, koska se on ilmeisesti liian vetäytyvä ja antaa ajattelemisen aihetta. Ajatteleminen on luovassa toiminnassa pahasta aina.


Aistiherkkyys lisääntyy niin, että ronskien yhteiskunta on hankala elää monelle, etten sanoisi enemmistölle. Eikä täällä kaikkien todellakaan tarvitse olla risukon läpi pulkalla laskevia ihmisen alkuja. Toki heitäkin tarvitaan, mutta älkää vaatiko kaikilta saman laista persoonallisuutta.




Wednesday, September 16, 2015

Kaukaista huminaa korvissani

Kauan sitten lapsena kun elimme tiettömien taipaleiden takana, tulivat säännöllisesti kirkonmiehet ja lahkolaiset pitämään saarnojaan johonkin tiettyyn taloon. Siitä paikasta me kaikki kynnelle kykenevät läksimme seuroihin seurustelemaan ihmisten kanssa.

En mahda mitään sille että kuunneltuani pääministeri Sipilän puhetta pikku pätkän, tunsin kaukaista huminaa korvissani. Sama nuotti ja jaksotus ja rytmi. Puuttui vain helvetillä uhkaaminen ja virren veisuu.

Totta puhuen, katsoin sarjaa Kruunun jalokivet FST:ltä. Sipilän puheen kuuntelin jälkeen päin, tai pienen osan siitä.

En pidä tällaisesta retoriikasta.

Tuesday, September 15, 2015

Perimmäisten kysymysten äärellä

Mikään ei ole niin irvokasta kuin se että köyhät ja hädänalaiset alkavat sortaa toisiaan. En lue somen pakolais ja maahanmuuttaja keskusteluja. Negatiiviset jutut häiriköivistä pakolaisista ylittävät uutiskynnyksen helposti. Jos on kokenut pahaa ja kuolemanvääraa voi olla häiriöaltis aivan varmasti. En pidä maahanmuuttajien ja oman maamme vähäosaisten ja syrjäytettyjen vastakkain asettelusta. Pitäisi ennemminkin miettiä mistä kaikki johtuu ja miksi tähän on tultu. Mistä pakolaisuudessa on kysymys ja mikä sen on synnyttänyt.

Mietin mielessäni länsimaisen ihmisen valmiutta tinkiä omasta hyvinvoinnistaan yleisen kurjistumisen hidastamiseksi. Saavutetuista eduista ei niin vain luovuta. Tarkoitan nyt todella rikkaita ja hyväosaisia. Köyhiltä ja syrjäytetyiltä on luonnollisesti helppo ottaa viimeisetkin elinmahdollisuudet pois, hehän eivät tiedä mitä hyväosaisuus on. Kapitalisti ajattelee juuri noin. Kapitalisti sanaa ei nykyään juurikaan kuule. Miksiköhän? Tulevaisuudessa ilmasto ja luonnonkatastrofi pakolaisuus ovat ennakoitavissa, mitä näiden asioiden eteen halutaan tehdä. Kaipa joku kerää voitot niistäkin ja löytää ulkoavaruudesta tukikohdan riistettäväksi edelleen.

Ensi perjantaina Suomi pysähtyy hetkellisesti. Luulen että pikkuhiljaa Euroopassa alkavat joukot nostaa päätään. Kun kysymys on leivästä ja oikeudenmukaisuuden puutteesta, ollaan perimmäisten kysymysten äärellä.

Arkkipiispa Kari Mäkinen puhui todella koskettavasti, lyhyesti ja ytimekkäästi viime sunnuntai iltana Tuomiokirkossa. Puheen voi kuunnella ja katsella Areenasta.

Monday, September 14, 2015

Nainen ja linnut

Franciscus Assisilaisen pikkusisko kyyhkyjen ympäröimänä. Tämän naisen luo tulevat linnut missä hän liikkuukaan. Hän keskustelee lintujen kanssa kuin vertaistensa.

Kesän viimeiset ruusut Tureporinkadun reunamilla.

Saturday, September 12, 2015

Ehkä leipäjonoissa solmitaan sosiaalisia suhteita ja muodostetaan verkostoja piankin

Eilen oli outojen äänien ilta puutalossamme. Oli ihan pakko mennä keittiöön tarkistamaan ettei siellä ollut vieraita. Kaksi kertaa illan aikana voimakas ääni, kuin vettäisiin astiakaapin laatikkoa auki ja työnnettäisiin äkäisesti kiinni, niin että lusikat ja veitset kilisivät, katkaisi rutiinin. Ajattelen että savi elämöi taas ja rako muurissa levenee.

En usko että täällä olisi siunaamaton ruumis kellarissa, tai "rouva Lindeman" melskaisi tuonpuoleisesta. Kerran olen tuntenut nenässäni kalman hajun ja ajattelin sen tulevan aistielämyksenä lapsuudesta joka elävöityi sopivastai muistissa.

Ennen vanhaan vainajat olivat näytillä ennen hautaamista ja uskon että haju oli myös läsnä. Nykyään kaikki on niin steriiliä. Hautajaiseksetkin vieraantunutta menoa.

Aamulla herätessäni ajattelin että perunat ovat loppu. Eivät olleet, sillä olin kompastua perunapussiin. Seuraavaksi päättelin että ruoka hallitsee liikaa elämääni nykyään. On pidettävä varansa ettei ruoasta tule uskonnon korvike. Monelle tuntuu tulleen. Ajat eivät ole ilmeisesti vielä menneet liian vaikeiksi koska ihmisillä on varaa ruokauskoon.

Hallituksen toimintaa katsellessa voi tulevaisuus olla kohta leipäjonossa oloa monellakin. Ehkä leipäjonossa solmitaan sosiaalisia suhteita ja muodostetaan verkostoja piankin. Koskahan valtiopoliisi alkaa valvoa leipäjonoja? Jos luulette että ne epämääräisen näköiset köyhät eivät ajattele, tai pysty toimintaan, niin erehdytte pahasti. Nälkä ja epävarmuus ovat voimakkaita tuntoja.

Elämää ja ajattelua on muuallakin kuin yliopistoilla, joskus tuntuu että muualla sitä vasta onkin ajattelua ja ennen kaikkea elämää.





Friday, September 11, 2015

Aita on komea ja kunnostettu


Tehtaankadun puubarokkiaita on kunnostettu ja maalattu. Hienoa! Kävelimme jokilenkin ja totesimme että tämä kulmakunta on kunnostettu hyvin. Muistan 1980-luvulla, kun luova toiminta toimi vanhassa tehtaassa, katu ei ollut ihan niin hienosti katettu kuin nyt. Pihalla oli sadevesikuoppia ja savivelliä. Luovan toiminnan toiminnasta Tehtaankadulla on ainoastaan hyviä muistoja, toisin kuin Seikkiksestä. Nykyisin Åbo Akademi omistaa nuo rakennukset ja ne on kunnostettu yliopiston käyttöön. Tehtaankatu 1, ja tuo aita, ovat kaiketiki TVT:n omistamia.

Tehtaankatu ja Piispankatu ovat vanhaa kulttuurikaupunkia Turun sydämessä.

Thursday, September 10, 2015

Oravien paluu

Oravat tulivat takaisin lomaltaan. Ilmeisesti ne olivat metsässä kesäilemässä ja kisailemassa.

Intiaanikesä on täällä. On syyskuu ja lämmin sää. Kohta lähden kirjastoon ja torille. Jos löydän mielenkiintoista materiaalia niin laitan tänne.

Tuesday, September 8, 2015

Torilla tapahtui tänään illansuulla

Oli hallituksen vastainen mielenilmaisu. Tänään aamulla oli ojennettu ministereille eläkkeiden leikkaamisen vastainen adressi jossa oli nimiä 150.000 ja risat. Joillakin kansalaisilla menee jo niin huonosti, ettei huonommin voi mennä. Vanhukset tekevät itsemurhia päivittäin, samoin nuoret.
Punainen lippu ja tyttö.
Musta lippu ja poika.
Runoilija piispan puvussa, hiippa päässä. Hän resitoi rukouksen rahamaailman ja elinkeinoelämän toimimiseksi jotenkin humaanimmin.
Tässä tulevaisuuden veronmaksaja toivottaa rauhaa kaikille!
Työttömien edustaja puhui siitä mitä työttömän arki on.

Oli myös räppiä ja muita puheita.

Monday, September 7, 2015

Syyskuun tarinaa II

Kiitokset Hellevi Matihaltille kirjoitussarjasta Punapukuinen nainen ja syöpä.( Simeon ja Hanna.fi)

On sumuinen maanantain aamu. Pilvien takana sinistä taivasta ja valoa. Jossakin vaeltaa karhu ja katoaa sumuun. Ne, jotka ovat ampuneet karhun kertovat voimiensa menneen laukauksen myötä. Karhu ei ole tavallinen eläin suomalaisessa mytologiassa.

Mikään ei ole aivan entisellään maailmassamme. Kansainvaelluksia on toki ollut ennenkin mutta nyt kaikki on tullut liian lähelle että näkisi selvästi. Venäjän kauppasaarto sataa jenkkien laariin ja suomalainen maatalous ajautuu ahdinkoon. Joskus tuntuu haave omasta maapalasta hyvinkin järkevältä. Kohta jokaisen kykenevän täytyy osata kasvattaa syötävänsä itse.

Se mitä tapahtuu juuri nyt maailmassa, on osa isompaa kokonaisuutta.

Saturday, September 5, 2015

Syyskuun tarinaa

Joskus tapahtuu yllättäviä asioita. Istutimme äitini kanssa viime toukokuussa Päivänsinen taimia aitan seinustalle. Nyt syyskuun alussa ne puhkesivat kukkaan ja nuppuja on paljon jäljellä. Kauniin sinisiä kukkia sanoi äitini puhelimessa, selvästikin onnellisena.

Edellisenä yönä oli karhu kävellyt pihan halki kaurapellolle. Oli nuuhkinut porkkanan naatteja selvästikin.

Minä nakkelin klapeja pinoon puumiehen tuotua niitä. Puut olivat kuivia ja hyvälaatuisia pohjoisen metsistä tehtyjä. Nyt palelee ja tiedän että syksy on tullut, vaikka auringossa onkin vielä lämmintä.

Turussa olisi kunnollisia majoitustiloja pakolaisille jos haluttaisiin

Hätämajoituspaikkoja löytyisi Turussa kyllä, ilman että yksittäisten henkilöiden pitäisi majoittaa heitä. Yksittäinen henkilö voi majoittaa toki pakolaisen kotiinsa mutta mitkä valmiudet heillä on järjestää pakolaisille sopivat olot. Heillä voi olla traumoja, kroonisia sairauksia jotka vaativat oikeaa hoitoa.

Ihmettelen kyllä ettei tätä pakolaistulvaa ennakoitu ajoissa. Miksi pääsi näin käymään. Jokin ei nyt täsmää Euroopan unionin toiminnassa. Suomessa ei saisi nousta yhtäkään pakolaistelttaa tähän aikaan vuodesta. Mikä Turussa mättää kun tuntuu että poliittisella tasolla ei haluta ratkaista pakolaisten majoitusongelmaa. Miksi yksittäisiä avustustyöntekijöitä uhkaillaan tappotuomioilla ja poliisi joutuu partioimaan asuntojen lähellä. Varsinais-Suomessa suhteudutaan kaikkein nuivimmin pakolaisten vastaanottokeskuksiin alueellaan Suomessa. Miten iso raha liikkuu pakolaisten hädän ympärillä.

13.9. kerätään ortodoksikirkoissa kolehti (arkkipiispan määräyksellä) pakolaisten auttamiseksi. Toivottavasti Turussa tiedotetaan asiasta paremmin kuin on tapana. Onhan meillä entinen pakolainen kirkkoherranan. Pakolaisten valikoiminen autettaviin ja ei autettaviin olisi epäkristillistä.

En tiedä onko Sofia avannut ovensa pakolaisille, toivoisin että on, sillä esimerkillisyydessä on voimaa.




Friday, September 4, 2015

Kylmyys on läsnä ihan ilmastollisestikin...

Elämme sekavia aikoja. Hallitus tiedottaa joka päivä jotakin ja maalauttaa kaikki navetat punaiseksi. Mikä tolkku tässäkään on.

Pakolaisia on tullut kauan Eurooppaan. Nyt pakolaisia on niin paljon että Eurooppa ei pysty käsittelemään koko asiaa. Puuttuvat menettelyn yhtenevät säännöt ja käytännöt. Kaiken tämän keskellä epätoivoiset ihmiset yrittävät päästä perille vakaisiin oloihin. Miljardibisnes pyörii ihmissalakuljettajien ja rikollisliigojen toimesta. ( Hyötyykö Amerikka Euroopan ahdingosta.) Ihmisen hädällä on ennenkin tienattu mutta nyt ylitetään ahneuden ja piittaamattomuuden raja. Pakolaisuuden ikoniksi syöpyy varmasti mieliimme kuva pienestä kurdi pojasta jonka ruumis ajautui rantaan. Hän oli huuhtoutunut mereen pakolaisia kuljettaneesta laivasta.

Apua tarvitaan kipeästi vastaanottokeskuksissa ja teltoissa. Kinkkujen sijaan annettakoon mieluummin lämpimiä vaatteita, sillä kylmyys on läsnä ihan ilmastollisestikin.

En huolestu skinheadin tuijotuksesta iltayöstä ikkunaani. En ole niin tärkeä henkilö että sanomisillani olisi vaikutusta. Juuri nyt teot ovat tärkeitä.

Tuesday, September 1, 2015

Runoja rakkaudesta, ikävästä, kaipauksesta ja luopumisesta ja elämästä

Luin Arkkipiispa Leon Mustelmat kirjan. Sanon heti aluksi että ymmätääkseen tämän runokirjan runoja pitää olla elänyt samat ajanjaksot kuin kirjoittaja. Runojen ansio on juuri kussakin ajassa. Päällimmäiseksi tulee sanat: Kaipaus, ikävä, rakkaus ja menettämisen haikeus ja hyväksyminen eli luopuninen. Aistit ovat muistin ja muistojen mukana, sillä aistit tuovat mieleen tuoksuja, ääniä, nähtyjä ja tunnettuja asioita.

Lapsuusmustot ovat suloisia, nuoruusvuodet elämyksiä ja sitten ne ruuhkavuodet: työtä ja yksinäisyyttä. Kaksi tärkeää naista, vaimo ja äiti, kuolevat molemmat liian aikaisin.

Äidille omistetut runot ovat koruttoman kauniita ja niin paljastavia että itkettää. Samoin vaimolle, punatukkaiselle tytölle, omistetut runot (tuli mieleen yksi toinen runoilija "...Kuka mittaisi ikäväni määrän..."

Ruokien maku ja tunnelma liittyvät äitiin, isä on läsnä turvana. Hän muuttaa yksinäisenä vanhana miehenä Leon luo Turkuun.

Kattili-täti hoiti lapsen ja talouden ja seurasi mukana muutoissa. Pappi yksinhuoltajana on aika mahdottoman tuntuinen yhtälö ilman apuvoimia.

Lisäksi runoilijalla on vankkumaton mielipide sotahulluista nykypäivässäkin.

Ja sitten on luonto. Se on läsnä koko ajan. En soisi sen muuttuvan.
Kirjan runot ovat Karjalaksi ja Suomeksi. En tiedä miksi, mutta karjalaksi runot ovat kauniinpia ja soivempia.

Kysyin ihan mielenkiinnosta yhdeltä seurakuntamme vanhalta jäseneltä että millaisena hän muistaa Anitan, Leon vaimon. Hän mietti ja sanoi että hän oli nuori nainen, pienen lapsen äiti, ja naimisissa työhullun ja tunnollisen papin kanssa, joka oli hyvin sosiaalinen ihmisiä kohtaan. Tämän ymmärtävät täysin ainoastaan pappien vaimot.
Jos Leon vaimo eläisi, meillä olisi arkkipiispana joku muu, sillä piispan pitää olla kanonien mukaan leski tai munkki.

Unohdin mainita työhevosen käytön maatalossa. Miten levitetään luovasti lantaa pellolle, ennen kuin traktorit ja keinolannoitteet tulivat.
Arkkipiispa Leo, Mustelmat.

Arkkipiispa Leo ja Karjalan Kielen Seura ry 2014