Tuesday, September 1, 2015

Runoja rakkaudesta, ikävästä, kaipauksesta ja luopumisesta ja elämästä

Luin Arkkipiispa Leon Mustelmat kirjan. Sanon heti aluksi että ymmätääkseen tämän runokirjan runoja pitää olla elänyt samat ajanjaksot kuin kirjoittaja. Runojen ansio on juuri kussakin ajassa. Päällimmäiseksi tulee sanat: Kaipaus, ikävä, rakkaus ja menettämisen haikeus ja hyväksyminen eli luopuninen. Aistit ovat muistin ja muistojen mukana, sillä aistit tuovat mieleen tuoksuja, ääniä, nähtyjä ja tunnettuja asioita.

Lapsuusmustot ovat suloisia, nuoruusvuodet elämyksiä ja sitten ne ruuhkavuodet: työtä ja yksinäisyyttä. Kaksi tärkeää naista, vaimo ja äiti, kuolevat molemmat liian aikaisin.

Äidille omistetut runot ovat koruttoman kauniita ja niin paljastavia että itkettää. Samoin vaimolle, punatukkaiselle tytölle, omistetut runot (tuli mieleen yksi toinen runoilija "...Kuka mittaisi ikäväni määrän..."

Ruokien maku ja tunnelma liittyvät äitiin, isä on läsnä turvana. Hän muuttaa yksinäisenä vanhana miehenä Leon luo Turkuun.

Kattili-täti hoiti lapsen ja talouden ja seurasi mukana muutoissa. Pappi yksinhuoltajana on aika mahdottoman tuntuinen yhtälö ilman apuvoimia.

Lisäksi runoilijalla on vankkumaton mielipide sotahulluista nykypäivässäkin.

Ja sitten on luonto. Se on läsnä koko ajan. En soisi sen muuttuvan.
Kirjan runot ovat Karjalaksi ja Suomeksi. En tiedä miksi, mutta karjalaksi runot ovat kauniinpia ja soivempia.

Kysyin ihan mielenkiinnosta yhdeltä seurakuntamme vanhalta jäseneltä että millaisena hän muistaa Anitan, Leon vaimon. Hän mietti ja sanoi että hän oli nuori nainen, pienen lapsen äiti, ja naimisissa työhullun ja tunnollisen papin kanssa, joka oli hyvin sosiaalinen ihmisiä kohtaan. Tämän ymmärtävät täysin ainoastaan pappien vaimot.
Jos Leon vaimo eläisi, meillä olisi arkkipiispana joku muu, sillä piispan pitää olla kanonien mukaan leski tai munkki.

Unohdin mainita työhevosen käytön maatalossa. Miten levitetään luovasti lantaa pellolle, ennen kuin traktorit ja keinolannoitteet tulivat.
Arkkipiispa Leo, Mustelmat.

Arkkipiispa Leo ja Karjalan Kielen Seura ry 2014

No comments: