Joskus tapahtuu yllättäviä asioita. Istutimme äitini kanssa viime toukokuussa Päivänsinen taimia aitan seinustalle. Nyt syyskuun alussa ne puhkesivat kukkaan ja nuppuja on paljon jäljellä. Kauniin sinisiä kukkia sanoi äitini puhelimessa, selvästikin onnellisena.
Edellisenä yönä oli karhu kävellyt pihan halki kaurapellolle. Oli nuuhkinut porkkanan naatteja selvästikin.
Minä nakkelin klapeja pinoon puumiehen tuotua niitä. Puut olivat kuivia ja hyvälaatuisia pohjoisen metsistä tehtyjä. Nyt palelee ja tiedän että syksy on tullut, vaikka auringossa onkin vielä lämmintä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment