Aistien herkistyminen pienten lasten ja isompienkin keskuudessa on nykyään yleistä. Jos lapsi on yliherkkä äänille, hajuille tai väreille, on elämä vaikeaa. Älyllä tämän asian kanssa ei ole mitään tekemistä.
Muistan aikoinaan luovassa toiminnassa miten ohjaaja selittää ihan pokkana että jotkut lapset ovat huonoja koska he ovat niin arkoja ja vetäytyviä etteivät halua mennä musiikkikonsertteihin eikä suuriin väkijoukkoihin. Meidän lapset ovat ihania, he ovat villejä ja laulavat käsikkäin illalla ulkona. Toista se on tuon hullun kaksoset, jotka ovat niin vetäytyviä ja arkoja. Piirtävät koulussa suomukkaita lohikäärmeitä, vaikka upseeri opettaja oli kieltänyt. Mokomaa häiriökäyttäytymistä. (No, tämän tähtiohjaajan lapset sanoivat kyllä ja tulivat teiniraskaiksi ja äideiksi, mutta sehän vain on osoitus sosiaalisuudesta.)
Jos nukketeatterissa on kaksi nukkea: pinkin makea Päivänsäde ja rosoinen Menninkäinen, niin toki se Päivänsäde saa paikan luovan toiminnan seinällä näyttelyssä. Syvyyttä ja luonnetta edustava menninkäinen heitetään varmaankin roskiin, koska se on ilmeisesti liian vetäytyvä ja antaa ajattelemisen aihetta. Ajatteleminen on luovassa toiminnassa pahasta aina.
Aistiherkkyys lisääntyy niin, että ronskien yhteiskunta on hankala elää monelle, etten sanoisi enemmistölle. Eikä täällä kaikkien todellakaan tarvitse olla risukon läpi pulkalla laskevia ihmisen alkuja. Toki heitäkin tarvitaan, mutta älkää vaatiko kaikilta saman laista persoonallisuutta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment