Thursday, May 24, 2012

Jokielämää

Juuri kuoriutuneet sorsanpoikaset tötterehtivät ensin maalla ja veteen päästyään uivat kuin pienet härvelit untuvapallot. Toivoa sopii etteivät joudu hauen suuhun.
Lämmin loppukevät on tullut. Kohta on kesä...
Toriparkin vastustajat voivat kirjoittaa nimensä adressiin Turun kauppatorilla.

Lapsen katoaminen on varmasti pahin mahdollinen elämäntilanne. Toivonsäteitä!

Tuesday, May 22, 2012

Varis vaakkusilmä




Eilen istutin löytämäni ituperunat maahan. Pian sen jälkeen ilmestyi varis joka alkoi oudon multapaakkujen pöllyttelyn.



Lopuksi huomasin sen nokassa perunan. Olinkohan istuttanut perunat sittenkin liian pinnalle?
Pinnallista.



Monday, May 21, 2012

Portsassa tapahtui eilen...


Ihmisiä, koiria ja markkinahumua oli havaittavissa Portsan perinteisillä katumarkkinoilla eilen. Portsa-yhdistys täytti neljäkymmentä vuotta. Join kahvia ja yritin keskustella ihmisten kanssa. Yksi Portsan entinen alkuasukas oli tullut tapaamaan vanhoja alkuasukas-tuttujaan mutta ei löytänyt yhtäkään. Mikä lienee portsalaisen alkuasukaskriteeri.

Portsaan olivat saapuneet Tartosta puutaloalueensa epävirallisen yhdistyksen edustajina tutustumaan Portsan puutaloalueeseen. Kuva ylinnä.

Oli myös Turun ammattikorkeakoulun entisöimis ja perinne-linjan esittelupiste jossa entisöitiin vanhoja ikkunanpokia. Kuva alla.



Ostin Myrna-tassin henkilöltä joka vihasi anoppiaan ja halusi anopin Myrna-tassista eroon. Taustalla laulettiin vanhoja viihdelauluja, salsa-tytöt tanssivat ja tytöt tanssivat vapaata tanssia. Seinästä ei saanut rahaa koska se oli nostettu tyhjäksi.


Monta hännänheiluttajaa oli myös paikalla. Tapasin entisen Nummenpakkalaisen naapurin ja hänen koiransa Selman. Alma-koira oli siirtynyt autuaimmille metsästysmaille.


En ole mikään erityinen koiraihminen mutta minulla on asialliset välit koiriin.


Minua ärsyttää se että koirille leperrellään kuin vauvoille. Koiria pitää kohdella kunnioittavasti ja asiallisesti. Ylläoleva koira on "Portsalainen Poliisikoira".

Tuohisoittimien ja paimentorvien tekijä töräytteli paimentorveen. Hän esitteli soittimiaan ja inkeriläinen paimenhuilu oli erikoinen ja kaunissointuinen. Mutta kameran akku sippasi ja patterit olivat kotona; en saanut kuvaa tästä soittimesta.

Mikaelin seurakunta tarjosi soppaa ja sielunhoitoa kirkkoherransa johdolla.

Sunday, May 20, 2012

Metsikössämme kukkii, reppukansa juhlii seinän takana


Punaisia, keltaisia ja retuliineja tulppaaneja, valkovuokkoja ja kirsikankukkia. Vihreys on balsamia sieluille. Luulin että aroniapensas oli kuollut, mutta se kasvaakin pontevasti. Jos minulla olisi rahaa, pystyttäisin kiviaidan talon ympärille.

Työhuoneen seinän takaisessa yksiössä soitettiin rockia niin lujaa aamulla klo 3 että koko hirsitalo tärisi ja kadun rauha repesi niin että tuli kaksi poliisiautoa. Oleellista ei ole kuka poliisin soitti, vaan se miten saisi rockarit uskomaan että rock ei ole rajaton riemu kaikkina vuorokauden aikoina kaikille. Toiseksi, ihmettelen miten pieneen yksiöön mahtuu noin 25 henkilöä tai enemmänkin. Hiljaisten mummojen mentyä vanhainkotiin, perilliset eivät taida aina hallita sosiaalista elämäänsä heidän asunnoissaan. Huomasin että nuorilla tytöillä ei taida aina olla paikkaa minne mennä. Naapurin huolestunut täti kutsuu heitä Reppukansaksi. Surullista.





Tuesday, May 15, 2012

Mullan tuoksu

Orapihlaja-aita on vihoviimeinen ja vielä tuontitavaraa. Olisi kernaasti saanut jäädä tuomatta. Sormenpäät ovat reikäiset perkausten jäljiltä. Omenapuu, jonka luulin pystyynkuolleeksi putkautti silmun. Uskomaton kummitus koko puu ja juuri tämä puu tekee mehukkaimmat omenat.

Istutin ulkomurattejä täytemaan päälle; maskeerausta. Pitäisi istuttaa saniaisia ja köynnöskasvi. Tupakkapensas kasvaa itsellään vahvassa maassa ja leviää ellei pidä silmällä. Tupakassa on sinisen ja violetin sävyttämät kukat. Se kasvaa reheväksi mutta kaatu rankkasateessa. Mullan tuoksussa alkuvoimaista taikaa.

Huomenna yksi puumies tuo työhuoneelle polttopuita. Kuntojumppaa tiedossa.

Saturday, May 12, 2012

Kirsikat kukkivat jokirannassa...


Kansanmusiikkiperintö myytävänä Kaustisilla. Museoitakin ajetaan alas, onkohan niissä olevat taideteokset ja muu arvokas aineisto kohta myynnissä? Mihin tämän maan kulttuuri on menossa?

Aurajokirannan kirsikkapensaat kukkivat kaikesta huolimatta, vai juuri siksikö. Alla oleva ei ole sukuakaan kirsikalle, mutta oikeutensa hänelläkin?




Havahduin eräänä aamuna uutisia kuunnellessani: erinäiset tuotantolaitokset ja kaivokset laskevat jätevetensä vesistöihin. Olemmeko taantuneet 1960-luvulle, vai onko meillä koko ajan ollut oma Venäjämme mitä saastuttamiseen tulee?

Jokirannassa kukkivat kirsikkapuut. Huomenna on äitienpäivät.


Juhliminen kannattaa aina ja myös perinteitä kannattaa vaalia: jopa kulttuurisiakin.


Thursday, May 10, 2012

Veden ja tussin henki

Yllä olevan kuvan nimi on Laulaja. Päivänsini kukkii. Tunnelma on seesteinen.


Li Xinsheng pitää parhaillaan näyttelyä Turussa, Vanhalla Suurtotilla Galleria Bernerissä. Avoinna Ti-Pe klo 12 - 19, ja viikonloppuina 11 - 17. Näyttely on avoinna 17.6.2012 saakka.
Taiteilija on asunut Suomessa viisi vuotta. Hän on kiinalaisen maalaustaiteen ja kalligrafian opettaja. Hän puhuu parempaa suomea kuin useimmat meistä puhuvat kiinaa.



Alla olevan kuvan nimi on Runo.

Kiinalaisen maalauksen henki ja ilmapiiri poikkeavat täysin länsimaisesta. Ero on sama kuin kiinalaisen ja länsimaisen runouden välillä.

Tuesday, May 8, 2012

Koitere minun kotini...

Pitkä ja kylmä kevät oli sinäkin vuonna kun Mateli syntyi. Maa lumipälvien laikuttamana kevät sateessa. Siitarin selällä lauloi vikla alakuloisesti. Koitere oli vapautunut jäistä. Oli rospuutto-aika.

Magdaleena Kuivalainen eli Mateli selviytyi kuolematta aikuiseksi. Hänellä lienee ollut Luojan tehtävä ja tarkoitus näillä raukoilla rajoilla, kankahilla kaunoisilla



Kyllä aurinkokin paistoi Matelin täällä eläessä. Kovallakin elämällä on kääntöpuolensa. Sitä paitsi, häntä arvostettiin ja toisaalta hän sai helposti vihamiehiäkin. Olihan hänellä nokkela ja terävä kieli ja järjen juoksu. Kansanparantajana hänestä oltiin riippuvaisia ja verenseisauttamisen taito oli hänen hallussaan myös. Jotkut pitivät häntä noitanakin. Mateli oli erittäin kristillinen henkilö: hän lauloi kirkossa paremmin kuin kanttori ja nuorena tyttönä kävi myös ortodoksisissa menoissa kauniita miehiä katselemassa. Tästä luterilainen rovasti nuhteli koska pelkäsi Matelin siirtyvän naapurinkirkkoon.


Omalla tavallaan Mateli oli uranainen ennen kuin se keksittiin. Uranaisen elämä oli hankalaa noina aikoina: nainen oli holhouksen alainen henkilö. Huushollin pito oli retuperällä, lapsia syntyi ja kuoli. Lopulta Mateli sai avohaavan sieluunsa Liisa tyttärensä epilepsiasta ja ihmisten ilkeydestä. Hän pakeni perheineen Kontiovaaran korpimökkiin. Muisteli Shemeikkaa, Petriä; joka oli tuonut lahjaksi korean huivin muinoin. Hänen miehensä ei ollut "Shemeikka", vaan reppana, hidaspäiväinen iso lapsi.

Koitere oli Matelin toinen koti, sielunmaisema ja elannon antaja. Yhtä moni-ilmeinen ja kaunis kuin Mateli ja kaikki Matelin jälkeläiset maailmalla ovat.


Matelilta on tallennettu hänen omia laulamiaan runoja. Hän osasi lukea mutta kirjoittamaan häntä ei kannustettu sillä se olisi ollut epäsäätyistä ja ennen kuulumatonta. Pappilan mammselli opetti Matelille kaiken laisia asioita mutta kirjoittamaan hän ei tohtinut opettaa.

Sunday, May 6, 2012

Pesässä kujerrusta


Lonttisten maisemissa perheonni kukoistaa. Hiirenkorvaiset puut ovat hempeääkin hempeämpiä. Rentukat kukkivat keltaisina veden rajassa. Aurinkoa ei näkynyt tänäänkään.

Saturday, May 5, 2012

Täysikuu täysillä

Toukokuun alun viimaisessa yössä loistaa täysikuu. Joki mustana valuu hiljaa kohti merta. Pilvet vaeltavat vastavirtaan. Niin minäkin.

Vieraalla maalla jatkuu

Harmaa lauantain päivä. Kaupunkimme kirjastossa jatkuu Vieraalla maalla runoilijoiden ja kääntäjien tapaamiset ja keskustelut. Eilen kuulimme kääntäjä Jukka Mallisen suveneerin esityksen joka käsitteli venäläisiä emigranttikirjailijoita.


Tänä aamuna missasin osittain Mallisen ja runoilija Igor Kotjuhin keskustelun venäläisyydestä Virossa.


Kääntäjä ja kustantaja Ville Hytönen ja runoilija Paul Polansky keskustelivat kadusta ja mustalaisuudesta entisen Jugoslavian alueella. Hän on asunut pitkiä aikoja Amerikassa ja Espanjassa. Asuu nyt Serbian Nisin lähistöllä olevassa pienessä mustalaiskylässä. Hän on runoilija ja mustalaisaktivisti. Häntä on vihattu aktivismistaan ja hän on saanut tappouhkauksia. Hän on pelastanut monen mustalaisen hengen tai terveyden. Hän käyttää romanin sijaan mustalais nimitystä puhuttaessa romaneista. Häneltä on ilmestynyt Mustalais Taksi niminen teos ja se on suomennettu. Jos ymmärsin oikein niin uusi, käännetty kirja on myös saatavilla lähipäivinä. Todella mielenkiintoinen runoilija.



Friday, May 4, 2012

1900-lukua II

Ikkunalla basilika paistattaa päivää. Päivänsini tavoittelee kattoa. Tulisi lämmin kevät että saisi siirrettyä ulos kasvamaan. Eilen mies toi hevonkakkaa puutarhakukille.
Vilkaisu lämpömittariin kertoo ettei lämmintä ole luvassa.

Takapihalla mellastaa kukkivia valkovuokkoja.

Etsin Elvi Sinervon Palavan kylän seppä teosta. En löydä, lienee työhuoneella. Ajattelen historiallista aikaa jona Elvi Sinervo eli: Autonomian ajan Suomen lapsuus ja 1918 tapahtumat ( kiertoilmaus luokkasodalle). 1930-luvun lama ja poliittinen pelottavuus. Sitten kaksi sotaa 1940-luvulla. Perhe, työ, aate ja arkinen elämä. Olisi ainesta naisen historiaankin.

Alla kuva Aurajokirantaan Sinervonpäivän kunniaksi kukkaan innostuneista rentukoista.



Kuka nuorisosta tietää Elvi Sinervon poliittisesta vankeudesta? Hän oli turvasäilössä sodan aikana Hämeenlinnan naisvankilassa. Vankilassa ei saanut kirjoittaa proosaa, joten hän alkoi kirjoittaa runoja. Hän kuului kommunistiseen puolueeseen, josta hänet erotettiin eriävien mielipiteiden vuoksi. Siinä historiaa yhden naisen ja kirjailijan elämksi. Tänään Elvi Sinervo täyttäisi 100-vuotta mikäli eläisi. En tiedä viihtyisikö hän tässä historiallisessa ajassamme? Me, jotka elämme tätä aikaa, emme näe mitä tapahtuu todella.



Tuesday, May 1, 2012

Punalipun metsästystä



Aamulla kuuntelin Turun Radion tyäväenlaulujen toivekonserttia radiosta. Nostalgian aika alkaa olla ohi ja jotain tarttis tehdä. Sitten tuli puhetta oikean värisestä punaisesta lipusta. Niitä piti sitten lähteä bongailemaan kaupungille. Punaiseia, niitä aitoja, ilmapallojakaan ei enää näe sanoi perheen perfektionisti ja muisteli lapsuuttaan.

Simatkin jäivät tekemättä ja kaupassa ei enää ollut, tippaleipiä olisi ollut mutta niistä ei ole väliksi. Join kulauksen punaviiniä ja sitten kuuntelemaan toiveikkaita vappupuheita.

Liljan patsaalla oli punaisia lippuja. Juhlapuheen lisäksi kuulimme Vapaat Radikaalit-yhtyeen laulantaa ja rockbändi Yleislakkoa, joka repäisi kappaleillaan Turun kulttuuripolitiikalle, politiikalle ja Jyrki Kataiselle.

Runoilija Elvi Sinervon syntymästä tulee lähi päivinä kuluneeksi 100 vuotta. Tämä vaatii oman kirjoituksensa. Vapaat Radikaalit esittivät Elvi Sinervon runoon Natalia sävelletyn laulun. Otin siitä videon mutta äänen laatu oli teknisesti niin huono ettei sitä voinut linkittää. Itse esitys oli kyllä hieno.