Friday, September 28, 2018

Löysin sammarit kaapista



Olen muodissa. 1980-luvulla ostamani sammarit ovat ihan hyvävvä kunnossa. Ne ovat antiikinruskeat, ei kanarianlinnunkeltaiset kuten yksi luovantoiminnan pomo väitti ja lisäsi että kitsofreenikot pitävät keltaisesta. Se oli sitä aikaa kun luovassa toiminnassa oli skorpioneja ja neitsyitä määrittämässä ihmisiä. En ole kitsofreenikko, enkä kyllä määritä ihmisiä värien perusteella. Keltainen ei sovi minulle. Luovan toiminnan metodi oli tuolloin kyttäys, epäluulo ja herjanheitto. Olihan ne "herttaisia, mutta tyhmiä." On se kumma kun yksi ainoa mies ohjaajien ryhmässä määritti "kanalaumaa" ja pomo mielisteli tätä urosta. Mitähän olisi tuuminut jos karatepotku olisi osunut hänen vatsaansa.

Ostan luultavasti samettisen takinkin. Ostin pari vuotta sitten kierrätysmateriaalisen takin, se on hyvä, mutta syö itseään eli hajoaa reikiä tekemällä. On se maksanut jo itsensä, joten ei harmita ja reiät voi koristella luovasti. Väitän että olen aina ollut luova toisin kuin muutamat kenopäät luovassa toiminnassa muinoin.

Kuten ystävämme Anu (joka kuoli) sanoi aikoinaan:"Vanheneminen ei tule halvemmaksi, päin vastoin. Hampaat haurastuvat, silmät samenevat ja miestaso huononee." Miestasosta en tiedä mutta osaproteesia harkitsen. Hammaskorua en halua. Kaupan edessä 80-kymppinen nainen hyvmyili leveästi ja kertoi ottaneensa hammaskorun. Äitini 93v. oli ottanut permanentin ja kysyi että mahtaako olla syntiä tässä iässä. Veljeni sanoi että kysy papilta, sillä on vastaus kaikkeen. On muuten mukava sielunhoitaja ja hyvinkin maanläheinen. Ihmisiä ei pidä mitata iällä. Jos lähes sata vuotias haluaa pukeutua trikoihin ja pitkään tunikaan, niin siitä vaan.

Kirkossa kävijöiillä pitäisi olla kaikilla saman lainen halaatti. Näin vältyttäisiin henkiseltä väkivallalta ainakin vaatteiden osalta.




Wednesday, September 26, 2018

Hiljainen keskusta odottaa savirallia

Seurasin Turun valtuuston kokousta maanantana. Siellä piti olla vakavaa keskustelua kaeskustan kaavamuutosesityksestä. Siellä keskusteltiin ajokorteista, rullaluistimista, erään valtuutetun seitsemästä polkupyörästä ja yksityisautoista. Kaavoituksen ongelmakohdat jäivät varjoon. Keskustelun tasoa voisi nostaa jatkossa. Lopetin seuraamiset sikseen. Oli siellä ihan asiallisiakin puheenvuoroja.

Muutama kuva "torista"


Koska alkaakaan savenkuljetusralli torilla. Koko torin alue on nyt suljettu liikenteeltä. Jokunen torimyyjä on vielä sitkeästi paikalla. Kauppahallissa oli hiljaista. Pelkään että sekin lopettaa toimintansa toriparkkirakentamisen aikana. Heseä purettiin juuri torin reunalta pois. Se siirtyy Martin kaupunginosaan, vaikka marttilaiset eivät halua sitä Martin kirkon eteen.

Arkkipiispa Leo tulee Turkuun. (Toivottavasti julkisilla kulkuneuvoilla. Turussa on hieman vaikeaa yksityisautoilla kirkon lähellä. Olisi myös ilmastoystävällisempää kuin oma auto) Sunnuntaina hän vastaa seurakuntalaisten kysymyksiin liturgian jälkeen kirkossa. Seurakuntauudistus ja ortodoksikirkon kohtalo Toriparkin rakentamisen aikana ja jälkeen puhuttanevat. Hieman hierarkista kysyminen on kirkkokunnassamme.

Turussa tänään kovaa tuulta ja sadetta. +12 astetta.


Kaikki torin reunoilla olleet rakennukset on purettu. Suosikkikahvilaa ei enää ole.

Saturday, September 22, 2018

Olemmeko menossa yksinvaltiuuteen

Uutisista saa sellaisen käsityksen että meillä on pääministerinä yksinvaltias tai ainakin sellaiseksi itseään luuleva. Voi olla että hallituksessa riidellään kovaa ja korkealta. Tuli tunne että naiset, vammaiset ja vähemmistöjen edustajat ovat "roskaihmisiä," tässä ei ole mitään uutta. Minua on ihmetyttänyt se että Soini ja muut siniset ministerit saivat jatkaa ministereinä persujen puoluekokouksen jälkeen. Tosi outoa.

Pääministeri ei halua hallituksen kaatuvan sillä heillä on vielä paljon leikattavaa ja yksityistettävää ja lapsiperheet ja köyhyysrajalla elävät voisivat antaa vielä muutaman sentin rikkaille.

Ei tässä muutä näin lauantai-illan jännäreiden katselun lomassa enää voi ajatella.

Mitäköhän pääministerimme vastailee huomisella kyselytunnilla.

Ulkomonisteri Soini ei nauti koko kansan suosiota. Ei varmasti nauti.

Puoluekuri on pohtimisen arvoinen asia. Hallituspuolueiden naiset mokasivat pahasti



Friday, September 21, 2018

Uusrahvaanomainen kaupunkimme kelluu sameassa kuplassaan

Timo Soini, ulkoministerimme, on saanut luottamuslauseen eduskunnalta. Minusta hän olisi tehnyt hyvän teon jos olisi lopettaa ministerin pestinsä. Nämä herrahissihyvävelikaverit voisivat mennä jo historianhämärään. Oli niin tai näin, meitä kusetettiin taas.

Riviseurakuntalaisetkaan eivät näämmä ole tasaveroisia. Tähän tulokseen tulin viimeistä Kupolia selatessani. Joissakin näyttää olevan jotakin ylivertaista elossa ja kuolossa. Seurakuntakupla posahtaa puhki viimeistään seurakuntauudistuksen myötä. Ei siinä auta kyläilyt arkkipiispan luona kahvia ja pullaa pupeltaen. Kirkkorakennuksesta ja sen kohtalosta ei saa puhua koska rakennukset eivät ole Turussa pysyviä, etenkään vanhat ja kauniit.

Uusrahvaanomainen kaupunki tämä on. Torille voisi rakentaa raviradan ja peliluolan toriparkkihalliin. Autoja ei riitä parkkihalliin, eikä keskusta kehity toivotulla tavalla, se kuihtuu ja väestö vanhenee, eikä rollaattorit tarvitse parkkihallia. Autiohin parkkihalleihin pitää keksiä toimintaa, perustetaan toimikuntia sillä aikaa kun nuoriso leikkii puukkohippajaisia ja muuttaa ulkomaille.

Keskellämme on näkymättömien ihmismeri. Heitä ei kukaan huomaa tai kaipaa ennen kuin on myöhäistä, sillä kaikella on rajansa, ihmisen siedollakin. Sillä ihmisiä ei käsitellä roskina, vaikka natsismi nostaakin päätään ja heillä on perinteensä.

En ole koskaan pitänyt ihmisistä jotka osaavat sanoa haista paska niin fiksusti että sitä pitää kohteliaisuutena.

Wednesday, September 19, 2018

Kun lasten iloiset äänet katosivat talojen pihoilta


Airikintien ruusut syyskuun lämmössä. Jossakin päin Suomea on jo ruska, mutta täällä jatkuu "kesä." Joen toisella puolen opiskelijat kokoontuivat joka syksyiseen karnevaaliinsa. Tölkkien kerääjät seuraavat heitä ja siivoavat jäljet.

Piispankadun sähkökaappitaidetta. Pidän tämän tyyppisistä maalauksista.

Jatkoin "rahamiehensillan" kautta torille aikomuksenani kiertää taikkarinmäen kautta kotiin mutta tori masensi ja tulin rantapolkua kotiin. Nuoret siivosivat roskia talkoilla.

Ilta pimenee jo.

Miksiköhän lapsia näkee enää harvoin katukuvassa ja koiria sitäkin enemmän. Jotakin tapahtuu koko ajan. Lasten iloiset äänet eivät enää kuulu talojen pihoihin. Kaikki on valvottua ja suunniteltua. Inhimillisiin virheisiin ei ole lupaa. Joskus tuntuu että lapsilta on viety mahdollisuus itse keksiä asioita ja selviytyä seikkailuista. Leikkivä lapsi on enää klisee.

Tuesday, September 18, 2018

Syyskuun lämmössä



Tämä on runokirja joka vaikuttaa sieluun ja sydämeem.

On hyvä että Suomessa sentään vielä julkaistaan runoja. Minua on aina vähän pänninyt kulttuurihenkilöt jotka päättävät mikä on juuri nyt oikeaa runoutta ja kuka on oikea runoilija. Meillä myös runouden valta keskittyy pienelle piirille usein. Hyvä runous pysyy ja säilyy vuodesta toiseen, muoti-ilmiöt tulevat ja menevät. Opettaako jossakin nainen runoutta?

Tua Forsström kirjoittaa paljon vedestä. Uidaan vastavirtaan kalojen kanssa.

"Eikä yhtäkään sanaa varpusesta joka putoaa"



Tulee sakraali olo.

Sunday, September 16, 2018

Turun ilmasto IV

Katselin eilen iltapäivällä Vanumamman taloa. Miten ihmeessä se on päästetty noin rapistumaan. Se ihan selvästi nuokottaa torille päin ja sen ja Börsin välinen seinä on jotenkin liikkunut ja lohkeillut, aivan kuin olisi peitelty pellillä. Börssin talo, joka nyt puretaan, lienee vajonnut ja kallistunut.
Tuo hotellirakennus näyttää DDR:n rakennuskulttuurilta, joka oli 1970-luvulta lähtien Suomen suosikki arkkitehtooninen suunta.

Miettisin kaksikin kertaa ennen kuin alkaisin kaivaa perustuksia uudelle hotellirakennukselle, se nimittäin lepää blinisaven päällä, ja olen jokseenkin varma että kun sitä aletaan kaivaa, Vanumammantalo alkaa vajota ja kallistua.

Turulla olisi ollut hienot mahdollisuudet olla vanha ja arvokas kaupunki Suomessa, mutta täällä olevat poliittiset päättäjät ovat menneet mukaan rahamiesten kelkkaan ja myyneet sielunsa barbaarialle.

Torinäkymä tänään.

Tänään on Turun päivä!

Kävelin Vanhalle suurtorille ja siellä oli hyvätunnelmainen ilmapiiri. Mahdollisuuksien lavalla lauloi todella hyvä-ääninen ranskalaispoika. Musiikki oli muutenkin mahtavaa. Enemmän tällaista.

Vanumamman talon fasadi.

Saturday, September 15, 2018

Turun ilmasto III

Turun ravintola Hamburger Börs aloitti toimintansa 1894. Sen osti Neiti Wallina Walltin ainoastaan 28 vuotiaana. Hän rakennutti kauniin ja ajan mukaisen holtelli rakennuksen ja se aloitti toiminnan 1904. Elettiin tsaarin aikaa ja autonomian aikaa. Wallin oli henkilöhistorian mukaan tomera ja luova liikenainen, hän taisteli suurlakon (1905) aikaan paistinpannu aseenaan lakkolaisia vastaan.

Vuonna 1947 hän myi hotelli ja ravintola-yrityksensä Turun Osuuskaupalle, ja se koitui myöhemmin kauniin rakennuksen rumenemiseksi ja nyt koko rakennus kuulemma puretaan uuden rakennuksen tieltä. Onneksi Kauppiaskadun puoleinen säilytetty osa säilyy, (säilynee) entisellään.

1976 Eerikinkadun puoleinen kaunis osa tuhottiin ja tilalle tuli tuo ruma ja ankea seinä. Purkua vastustettiin ja taisi olla ensimmäisiä kaupunkimiljöön säilyttämisen puolesta oleva mielenosoitus.

Nyt 2018 Osuuskauppa on myynyt hotellin eräälle ruotsalaisomisteiselle hotelliketjulle.

Leikittelin mielessäni ajatuksella että vanha Börssi palautettaisiin mutta Turussa vanhan elvyttäminen uudeksi ei onnistu koska kaupugin jokin instanssi kieltää sellaisen. Tuntuu oudolta kun ajattelee muita sivistysvaltioita ja niiden rakennuspolitiikkaa.



Tässä hieman vertailua vanhan ja purettavan arkkitehtuurin välillä.

Ankea ja ruma.


Tässä Börsin takaosan kauneus sateisen lauantai-iltapäivän valossa. Ihmettelen Turun salailevaa informaation puutetta sillä tästäkin saimme kuulla ruotsikielisen ÅU-lehden kautta. Asemakaavamuutosta valmistellaan kaupungin toimesta että Börsin purkaminen tulisi lailliseksi ja siunatuksi, En usko että tuleva uusrakennus on yhtään parempi kuin nyt oleva, joten eiköhän tämä purkuturhuus riitä.

Wednesday, September 12, 2018

Heinäveden kaivoshanke on uhka ja turhake

Heinäveden kaivoshanke on uhka ympäristölle. Kaivoksen suunniteltu sijainti on paikassa, jossa Saimaan vesistö on niin haavoittuvainen, että vain piittaamaton ahneus ei siitä välitä. Eikö poliitikoille Talvivaara opettanut mitään?

Valamon luostarin veljestö on kehoittamaan ihmisiä rukoilemaan hartaasti ettei kaivosta tulisi. Myös lintulan naisluostarin sisaristo on ilmaissut huolensa kaivoshankkeen tuhoista luonnolle ja luostarille.

Laajemmassa mielessä kaivos on myös uhka Itämerelle, nauloja arkkuun.

Samainen kansainvälinen kaivosfirma, joka on myös pörssissä, on monta vuotta yrittänyt saada kaivostoimintaansa Ruotsin pohjoisosassa. Hanke on juuttunut ympäristöväen ja saamelaisten vastustukseen. Suomen kaivoslaki kaipaisi päivitystä, sikkä nykyisellään se antaa kaivosyhtiöille vapaan tulon kaivamaan. Rahat eli tuotot näistä monikansallisista kaivoksista valuvat pois Suomesta.

Minua häirotsee nämä lyhytkatseiset projektit, niissä ei todellakaan ajatella seurauksia eikä sitä mitä jää jälkipolville.

Adeassiin voi kirjoittaa nimensä vielä.

Saturday, September 8, 2018

Matkalla II


Tämä talo on ollut yli sata vuotta sitten metsänvartijan talo. Sitten Antti Hämäläinen (Isoisäni isä) osti talon ja metsäalueet ja rupesi isännäksi. Nyt tuo talo on pahasti sairas, kuin vanhus joka romahtaa, kun aika on. Uusasukas lienee jo toisessa rakennuksessa, mutta se on toinen juttu. Tuon talon välissä oli kuja ja kujan toisella laidalla toinen talo, joka tuotiin Kauvonniemeltä, josta muutettiin. Se talo on tuossa alenpana, se oli isäni kotitalo.

Vanha hirsinen aitta, siihen liittyy tarinoita jotka ovat niin henkilökohtaisia minulle ja vielä eläville ettei niitä kerrota. Nyt aitta on entisöity. Alenpana oli navetta ja tallirakennukset. Sodan aikaan desantti yöpui navetassa ja onneksi eräs henkilö huomasi tämän. Mies pakeni. Ukki lähti kylälle tiedottamaan asiasta. Desantti oli kiinniotettaessa pahasti nälkiintynyt ja kuoli itsellään. Yleensä desantit ammuttiin heti.

Isäni nuorin sisar oli suvun ensimmäinen ylioppilas(tai toinen, en ole ihan varma) Istutimme kolme koivua sen kunniaksi. Aura, Pertti ja minä kävimme metsästä kolme koivuntainta. Nyt ne ovat jo vanhuksia. Olin silloin 8 vuotias. Pertti on jo kuollut. Aura elää Helsingissä.

Hyvästi kesä.

Wednesday, September 5, 2018

Matkalla I


Koitere minun kotini lauloi Mateli aikoinaan. Tiedän että momi muukin laulaa samaa tietämättä Matelin runoksi. Koitereellä tapahtuu kesäpäivien illassa ilmiö " saaret kohoavat ilmaan" ilmiö. Sitä ei voi sanoilla kuvata, se täytyy nähdä.

Hiijen selkä. Pimeällä näkyvät Naarvan valot järven toiselta puolen, ja kai siellä on vielä elämää nykyäänkin. Kun olin lapsi, ukki sanoi että:"Naarvan sairasmajalta näkyvät valot." Sairasmajoja oli syrjäseuduilla ja niissä hoidettiin lievempiä ja joskun vakavampiakin potilaita. Niissä työsklenteli ainakin saitaanhoitaja. Nykyään sairasmaja lienee muussa käytössä, tai kaipaa unohdettuna remonttia.

Koitere pysyy samana.

Monday, September 3, 2018

Korpilahden taidetta 2018


Nämä ovat Korpilahdelta näyttelystä "Kevät ja muut kesän elävät" Riikka Heikkinen ja Sari Linna.
Sisilisko on herännyt horroksesta ja paistattelee ladon sinällä. Näyttely toimii makasiinimaisessa tilassa hyvin.

Korpilahden näyttelyn 2018 juliste




Kaksi veistosta keskustee. Dialogi toimii. Teosten materiaaleina ovat kierrätysmateriaalit. Me ihmiset olemme riippuvaisia eläimistä ja ötököistä, vaikka ei aina tule mieleen.




Todella hauska ja hyvin toimiva näyttely. Seuraava kuva kuin olisi lutikka syömäisillään:


Hyvä pysähdyspaikka jos ajaa sivuitse.