Friday, September 28, 2018

Löysin sammarit kaapista



Olen muodissa. 1980-luvulla ostamani sammarit ovat ihan hyvävvä kunnossa. Ne ovat antiikinruskeat, ei kanarianlinnunkeltaiset kuten yksi luovantoiminnan pomo väitti ja lisäsi että kitsofreenikot pitävät keltaisesta. Se oli sitä aikaa kun luovassa toiminnassa oli skorpioneja ja neitsyitä määrittämässä ihmisiä. En ole kitsofreenikko, enkä kyllä määritä ihmisiä värien perusteella. Keltainen ei sovi minulle. Luovan toiminnan metodi oli tuolloin kyttäys, epäluulo ja herjanheitto. Olihan ne "herttaisia, mutta tyhmiä." On se kumma kun yksi ainoa mies ohjaajien ryhmässä määritti "kanalaumaa" ja pomo mielisteli tätä urosta. Mitähän olisi tuuminut jos karatepotku olisi osunut hänen vatsaansa.

Ostan luultavasti samettisen takinkin. Ostin pari vuotta sitten kierrätysmateriaalisen takin, se on hyvä, mutta syö itseään eli hajoaa reikiä tekemällä. On se maksanut jo itsensä, joten ei harmita ja reiät voi koristella luovasti. Väitän että olen aina ollut luova toisin kuin muutamat kenopäät luovassa toiminnassa muinoin.

Kuten ystävämme Anu (joka kuoli) sanoi aikoinaan:"Vanheneminen ei tule halvemmaksi, päin vastoin. Hampaat haurastuvat, silmät samenevat ja miestaso huononee." Miestasosta en tiedä mutta osaproteesia harkitsen. Hammaskorua en halua. Kaupan edessä 80-kymppinen nainen hyvmyili leveästi ja kertoi ottaneensa hammaskorun. Äitini 93v. oli ottanut permanentin ja kysyi että mahtaako olla syntiä tässä iässä. Veljeni sanoi että kysy papilta, sillä on vastaus kaikkeen. On muuten mukava sielunhoitaja ja hyvinkin maanläheinen. Ihmisiä ei pidä mitata iällä. Jos lähes sata vuotias haluaa pukeutua trikoihin ja pitkään tunikaan, niin siitä vaan.

Kirkossa kävijöiillä pitäisi olla kaikilla saman lainen halaatti. Näin vältyttäisiin henkiseltä väkivallalta ainakin vaatteiden osalta.




No comments: