Saturday, March 30, 2013

Ikoninäyttelyn ikoneja Turussa, pääsiäisenä 2013



Käväisin ohikulkiessani Turun ortodoksisella seurakunta salilla katsomassa ikoninäyttelyä.



Nämä ikonit eivät ole ennen olleet blogissani.



Valoisaa pääsiäistä!

Friday, March 29, 2013

"...hänet luettiin rikollisten joukkoon..."


Aamuaurinko suodattaa grafiikkaa harmaaseen ja likaiseen betoniseinään.

Tämä nyt on ihan väärin sillä Suurena Perjantaina kuuluu olla raateleva sää; tuulen pitäisi piiskata ihmistä kuin ruoska ja räntää sataa niskaan täyslaidallisesti.

Lapsuuteni pitkäperjantait olivat synkkiä päiviä. Jotain uhkaavaa ja jähmettynyttä siinä oli.
Kuten jää näin keväällä, mustaa ja pettävää.

Eräskin piispa vastasi lapsuudessani kysyjälle että kyllä jalat pohjaan yltää, mutta piä ei jiä pinnalle.

Kysymys kuului: yltääköhän jalat pohjaan rannassa?




Näin kävi toteen kirjoitettu sana Hänet luettiin rikollisten joukkoon.

Jossakin seurakunnassa ihmisiä luetaan melkein rikollisiksi ja rikollisiksi. Kieltävätkö he Jeesuksen vai mistä on kysymys?

Jos luulette että puut ovat ikuisia, niin erehdytte. Ne kaatuvat ja lahoavat tai ne kaadetaan. Ihminen älä itsestäsi luule liikoja, sillä ylhäältä katsottuna olet varsin mitätön olio.



Thursday, March 28, 2013

Hän otti leivän, mursi ja antoi opetuslapsille...


Kasvisgulassi hautuu puuhellamme nurkalla. On taas näitä Lasaruksen aamuja ollut ja merkillisen kylmä tuuli saa aikaan harhan keväästä. Aamulla kävelin torille ja ostin luomujauhoja isomman satsin. Täytyy valmistaa pääsiäiskulitsaa kahteen huusholliin, vastavuoroisesti toinen huusholli hoitaa pashat.

Mies saa hommata viinin ja hedelmät ja valmistaa valkosipulilampaansa.

Alun alkaen piti matkustaa Pohjois-Karjalaan mutta sattumusten myötä siirtyy myöhempään ajankohtaan.

Tänään on Suuri Torstai, ehtoollisen asettamisen päivä.

Kiitollisuuden ja leivän murtamisen eli murtumisen hetki.

Rauno Pietarisen netti minuutteja kannattaa kuunnella.



Wednesday, March 27, 2013

Tämä nainen voiteli minut hautaa varten


Kun Jeesus oli Betaniassa erään spitaalia sairastavan miehen talossa aterialla, tuli sinne syntistä elämää viettävä nainen ja kaatoi kallista Nardusoljyä Jeesuksen päähän. Paikalla olleet opetuslapset paheksuivat naisen tekoa ja sanoivat: Mitä tuhlausta! Tuon kalliin öljyn olisimme voineet myydä ja antaa rahat köyhille.

Jeesus sanoi: Miksi te pahoititte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon; sillä köyhät teillä ovat aina keskuudessanne mutta minua teillä ei aina ole.

Tämä nainen voiteli minut hautaa varten.


Iäisyyden kosketus rationalisessa maailmassamme sanoisin.

Tuesday, March 26, 2013

Juudas pettää Jeesuksen


14. Silloin yksi kahdestatoista opetuslapsista, Juudas Iskariot, meni ylipappien luo
26: 14-16 Mark., 14:10,11 Luuk. 22: 3-6 Joh.11:57
15. ja sanoi: paljonko maksatte minulle, jos toimitan hänet teidän käsiinne? He sopivat hänen kanssaan kolmestakymmenestä hopearahasta.

16. Siitä lähtien hän etsi tilaisuutta kavaltaakseen Jeesuksen.


Pahahenki otti heidät valtaansa ja he ottivat tehtäväkseen seurakuntansa papin kavaltamisen piispoille, kirkkoneuvostoille ja kaikille oikeauskoisille kristityille. Netti vinkui kuin Visa kun he höyläsivät ympäri seurakintien sivustoja, sähköposteja ja uskovaisten keskustelupalstoja. Rahaa liikkui kassasta toiseen ja maailma hymyili hetken...

Thursday, March 21, 2013

Täyttyvää matalaa ei ole näkyvissä


Kirkasta ja kylmää säätä. Täyttyvää matalaa ei ole näkyvissä. Tuleva Pääsiäinen on melko varmasti kylmä ja kolea.

Kevät antaa odottaa itseään.

Aurinko lämmittää kyllä ja saa aikaan lätäköitä, mutta tuuli on pirullisen vihakkaa.

Työmarkkinaneuvottelut ovat hankalat nykyään. Elinkeinoelämän kuristava ote kiristyy. Toisaalla jollekin isokenkäiselle maksetaan 80.000 muutoavustusta. Kansa on ilmeisesti turtunut bonusherrojen etuihin, eikä näe niissä mitään väärää, ja äänestää kokoomusta jatkossakin.

Hahmotusongelmia lienee muillakin kuin minulla.

Katsoin erästä kirkollista kuvaa netissä. Kesti kauan ennen kuin tajusin että yhden henkilön sijaan kuvassa oli toinenkin henkilö. Silmissäni ei ole erityistä vikaa, sanoi silmälääkäri. Vika lienee siis korvieni välissä, ajattelin ja tuumin, että minulla lienee hylkimisreaktio kirkollisia asioita kohtaan.

Ortodoksien siunatuissa virbovitsoissa ja länsisuomalaisessa noita eli trulli-perinteessä yhdistyvät hassulla tavalla pakanuus ja kristillisyys. Tuskinpa pienet "lapsinoidat" tästä edes tietävät virpoessaan.

Itse taidan tehdä virbovitsan versoja tekevästä poppelin oksasta. Mahtaako pajunkissoja edes olla tässä kylmyydessä.



Wednesday, March 20, 2013

Hiljaiseen taloon tuli lehti



Tuli ja Savu, Traditio - nro 68-69, maaliskuu 2013.
Julkaisija: Nihil Interit ry

Ulkoasusta vastaa Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu, Helsinki.

Yritin bussissa lukea Tuli ja Savu graafista julkaisua. Ei onnistunut: ensinnäkin havaitsin että taitto oli omalaatuisen moni-ilmeinen ja toiseksi pienifonttinen vilinä esti lukemisen.



Kotona yritin syventyä tuotokseen, mutta jokin häiritsi minua. Graafiset välilehdet olivat hienoja.




Ehkä olen hitaasti hahmottava henkilö sillä olin kerta kaikkisen hukassa.




Sisältö on kyllä huikeaa, vaikka pienet graafiset välilehdet häiritsevät lukemista. Vaikka mainioita ovatkin!

Kuvat on lainattu kyseisestä lehdestä (ilman lupaa). Sivuja on taidegraafiset välilehdet mukaan laskien reilusti yli sata.

Monday, March 18, 2013

Hiljaisesta talosta XI


Lasaruksen aamut jatkuvat. Eilen kävelimme joen jäällä ja kuuntelimme jään puhetta; rutinaa, pauketta ja kuminaa, joka syntyy kun jää halkeilee. Tällainen ilmiö on luonnollista keväällä. Aurinko todellakin loisti ja häikäisi lumesta heijastuessaan.

Koroisten valkoista ristiä oli töhritty punaisella tussilla. Ehkä tuhrijoilta puuttui paperia?

Lapsiperheitä oli liikkeellä. Yksi pieni poika oli löytänyt pitkän heinän. Ainakin kolme kertaa itseänsä pitemmän. Hän sanoi vievänsä sen kotiin.



Puutarhassani istun. Öljylamppu palaa.

Ei armasta, ei apulaista eikä tuttavaa.

Maailman vähäosaisten ja mahtavien sijaan

vain soinnukasta hyönteissurinaa.


Joseph Brodsky

Sunday, March 17, 2013

Hiljaisesta talosta X


Kaupunkilehti Turkulaisessa kerrottiin Strandellin talojen olevan niin huonossa kunnossa, etteivät ne kelpaa kuin pyöräsuojoiksi tai varastoiksi. Samanlainen uutinen kuului Wanhan Jokelan kunnosta tehneen jyväskyläläisen firman arviosta Wanhasta Jokelasta.

Wanha Jokela on ehdolla Euroopan perinnerakennusten säilyttämisen Europa Nostran kohteeeksi.

Karjalaisen kulttuurin edistämisen säätiön johtakunnan jäsenistä osa on tiettävästi vapaamuurareihin kuuluvia. Olisikohan syytä tutkia jääviysasiat päätöksenteossa.

Kummallista miten näitä ison rahan masinoimia uutisia ilmestyy sopivasti mediassa.

Joensuussa rahanvaltaa kunnallispolitiikassa käyttää tietty suku. Turussa taas valtaa käyttävätä liikemiesten joukkio.

Kun iso raha ja sivistymättömyys yhdistyvät, syntyy pahaa jälkeä. Vanhuus ei ole rikos edes vanhoille rakennuksille.

Ahneus on nykyään yhteiskunnassamme muutettu hyveeksi. Aikoinaan se oli toinen kuolemansynneistä; ylpeyden ja kateuden välissä.

On kirkas aamu taas tänään. Uskon että kevät tulee rytisemällä; silloin kun tulee.

Thursday, March 14, 2013

Hiljaisesta talosta IX


Eilen illalla keksin työntää kakluuniin paksuhkon poppelipölkyn. Laitoin ympärille pilkkeitä ja pieniä puita ja toivoin pölkyn palavan vaivattomasti. Pölkky sihisi iloisen roihun keskellä ja oli lopulta ainoa jääräpää hiilikasan keskellä. Onneksi olin lainannut, tai löytänyt viimeisimmän Fred Vargasin dekkarin Normandialainen tapaus, joten luin sitä ja suljin pellit puolen yön jälkeen. Fred Vargas on suosikkini dekkaristien joukossa.

Yöllä oli ollut pakkasta taas, mutta meillä on lämmintä ja mukavaa.

Rooman uusi Paavi tuntuu ihan sukulaiselta, kun kuuntelee median juttuja. On vaatimaton, inhoaa uraohjuspappeja ja elää vaatimattomasti. No, se toinen puoli onkin sitten arvoitus. 1960-luvun lopulla olin hyvin nuori ja olin innostunut vapautuksen teologiasta. Jesuiittojen suuntaus sekin oli.

Erosin luterilaisesta kirkosta ja olin kauan kirkoton. Sitten tapahtui outo asia ja liityin ortodokseihin. En usko ilmestyksiin, mutta merkityksellistä se kyllä oli. Ei siitä katastrofia tullu. Opin lähes kaiken "seisovavesi-seurakunnan yhteisöllisyydestä." Olen sanonut aikaisemminkin etten pidä henkilöistä jotka osaavat sanoa Haista paska niin fiksusti että sitä alkaa pitää kohteliaisuutena.

Mietin juuri että kuka ruokkii nälkäiset ja köyhät, joita tuntuu olevan yhä enemmän ja enemmän. Erään tavaratalon edessä vanha romani oli vyöttänyt itsensä peittoihin, vain mukia pitävä käsi näkyi ja kaksi silmää. Minulla ei ollut kolikoita annettavaksi.

Tässä ajassa on jotain hyvin lohdutonta ja kovaa.







Wednesday, March 13, 2013

"Aika hyvä ihmiseksi" vaikka itse sanonkin...


Taas yksi Lasaruksen aamu. Mies lähti aikaisin junalla Helsinkiin ammattiyhdistys asioissa. Heräsin varhain ja kuulostelin vointiana. Yllättävän hyvin selvisin halkotalkoista. Nuha ja päänsärky jatkuu varmasti juhannukseen saakka.

Homehuoneisto seinäntakana kuivuu ja tuulettuu.

Aamulla pesin pyykkiä, tein sultsinoita, karjalaista perinneruokaa ja nyt kohta taaperran halki kaupungin ilahduttamaan yhtä yksinäistä ja vien sultsinoita tuliaisiksi. En tunne itseäni kovinkaan hyväksi, mutta aika hyväksi kuitenkin.

Tässä asunnossa on isohko keittiö. Olisipa vielä isohko kirjasto ja työhuonekin niin kyllä kelpaisi.

Tuesday, March 12, 2013

Hiljaisesta talosta VIII


Kun aamulla aloittaa, ehtii paljon. Puun tuoja ilmoitti tulevansa klo 9 tänään. Illalla huomasin leivän loppuneen, joten oli laitettava illalla juuri muhimaan. Aamulla heräsin aikaisin ja muistin, onneksi, että leipätaikina täytyy alustaa ja nostattaa ja sitten leipoa ja taas liikuttaa ennen paistoa. Nyt täällä leijuu ihana leivän tuoksu.

Puumies on kotoisin Kainuusta. Hän käy hakemassa sieltä ison kuorman ja tuo sitten uskollisille tilaajille. Hän on kova puhumaan ja hän kertoi olleensa rajavartiostossa Ilomantsissa töissä. Voi olla, että meillä on yhteisiä tuttuja.

Pakkanen oli mietoa viime yönä. Aurinko paistaa jo nyt, ja veikkaan lätäköiden suurenevan päivemmällä.

Sain lahjaksi Maria Matinmikon Valkoinen runokirjan. Täytyy syventyä myöhemmin siihen.

Sunday, March 10, 2013

Hiljaisesta talosta VII


Unessa olinmme kylässä Kai Niemisen ja Elina Soraisen luona. Heillä oli vanha maalaistalo Etelä-Ranskassa. Kai pyysi kiillottamaan Larin-Kyöstin kengät, jotka hän oli saanut kirjailijaliitolta. Hänellä oli muuta tekemistä juuri silloin. Elinan mielestä kengät olivat hyvät sellaisenaan. Unessa oli kepeän kaunis tunnelma.

Pakkasta on ja aurinkoakin on. Tarkkailen ja kuuntelen vesijohtojen ääniä; poksahtaako jossakin päin taas jokin putki? Meillä on lämmintä ja mukavaa. Talo on hiljainen ja rauhallinen.

Radiossa soi Medeia-kantaatti.



Saturday, March 9, 2013

Hiljaisesta talosta VI


Jörn Donnerin Mammutissa on kohta jossa Jörn D. lähtee Helsingin johtavien piirien kokkareilta ja miettii, että ovatko nuo hänen ystäviään, ja kenelle hän soittaisi yön kipeinpänä hetkenä kun tarvitsee apua. Hän toteaa että ainoa jonne soittaisi on hätänumero. Tunsin syvää myötätuntemusta.

Olen myös huvittunut ja ällistynyt Turun runoilijaelämästä. Huomenna on Förituvalla Sininen hämärä runotapahtuma tai pitäisikö sanoa jytky. Turku-Seuran perinnetapahtuma onkin ollut hyvin unelias kultainen salonki vuosia, joten toivon pölyjen lentävän.



Kaikki alkoi siitä kun Kristillinen kirjakauppa veti pois myynnistä Tapani Kinnusen viimeisimmän runokirjan. Sisältö oli kuulemma ristiriidassa kaupan ideologian kanssa. Miksi sitten moinen meteli? Luulen että kirjan myynti sai uutta puhtia.

Ei Marxilainen kirjakauppakaan myy ihan kaikkea. Minulle ei ole antipatioita kristillisiä kirjakauppoja, tai Marxilaisia, sen enempää kuin Tapani Kinnustakaan vastaan. Runoutta pitää aina kannustaa ja tukea. Antikristus hän kyllä ei ole. Ja Jeesuksen kanssa on turha kilpailla jostakin käsittämättömästä. (Minusta Jeesus oli aikansa lyyrikko ja lyhytprosaisti.)

Sami Liuhto on kuulemma vakavasti otettava runoilija ja hyvä ihminen. Näin sanoi henkilö joka oli lukenut hänen runojaan. Kannattaa Förituvassa kuunnella hänenkin runojaan.

On siellä kuulemma muitakin kirjailijoita puhumassa.

Taas yksi Lasaruksen aamu; kirkas valo ponkaisee lumipenkasta sisälle.




Pihan puussa esiintyvä orava tuntuu viihtyvän.

Thursday, March 7, 2013

Hiljaisesta talosta V



Lasaruksen aamut jatkuvat.

Munkit sanovat, että ei pidä katsoa, kuinka ihminen elää vaan sitä, kuinka hän kuolee.



Dostojevskin yksi johtoajatus oli, että myötäkärsimys on ainoa laki, joka on voimassa tässä maailman asuntolassa. Ihminen joka on itse kärsinyt ymmärtää paremmin lähemmäisiään kuin kärsimyksen väistänyt.
Kirjailija ja ihminen joka mainitsee Jumalan turhan usein ei ole tiedostanut että mukavuudessa ei ole onnea - onni ostetaan kärsimyksillä.



Istun aurinkoisessa huoneessa. Appelsiinipuu hilaa oksaa kattoa kohti. Silmissä tomuinen tuntu, kurkussa karvastelee ja nenä tukkoinen taas.

Keitin valamolaista kasviskeittoa. Kirkon kynnys on käynyt liian korkeaksi minulle. Siellä on liikaa ulkoisiin asioihin suuntautuneita ulkokultaisia henkilöitä.

Wednesday, March 6, 2013

Hiljaisesta talosta IV


Aurinkoinen aamu. Tällaisina aamuina ajattelen automaattisesti Lasarusta. En tiedä mistä ajatus tulee, mutta jotenkin se liittyy kirkkaaseen valoon ja aurinkoon. Olen ruvennut kutsumaan näitä aamuja Lasaruksen aamuiksi.

Alustan leipätaikinaa kuin Martta ja haikailen kuin Maria jostain käsittämättömästä. Luen Dostojevskia ja muistan miten omalta kohdaltani juuri tämä Dostojevskin teos liittyi Turun pääsiäiseen 2006.

Oli Lasaruksen aamu silloinkin. Lasarus tule uunista ulos! huusivat lapset pihalla ja leikkivät perinneleikkejä. Ajattelin että se oli Daniel joka siellä uunissa oli. Oikeasti se oli viimeinen pari joka uunista tuli ja sitten pariton yritti ottaa kiinni jompaa kumpaa, tai molempia. Pahimmaksi muodostui tilanne missä kiinniottaja juoksi kaikkia karkuun.

Kirkollisissa piireissä on uunista ulos juossut monikin viimeisinä aikoina.(en tarkoita homoja) Katolisen kirkon kuilu kansan ja Vatikaanihallinnon välillä syvenee liian suureksi. Sama kuilu uhkaa ortodoksejakin. Renessanssiruhtinaat saisivat väistyä jo.

Suuri Paasto jatkuu. Pääsiäiseen on aikaa kolme viikkoa.

Tuesday, March 5, 2013

Hiljaisessa talossa III


Pihalla risteilevät jalanjäljet lumessa. Yöllä heräsin ja haistoin kuumenneen ruosteisen raudan hajun. Mietin mielessäni olisiko se käyttämättömänä olleen kakluunihellan rautakansi joka kärvisteli. Eipä tuosta haittaa ollut.

Kun me ihmiset tulemme tarpeeksi vanhoiksi alkavat hankaluudet. Ajatelkaa taloa jonka osakkaat joutuvat hoitokoteihin, kuolevat tai ovat henkisesti tavoittamattomissa, niin miten ratkaisette tyhjien huoneistojen kunnossapidon? Voin sanoa että se on hankalaa ja toivotonta. Varsinkin jos heillä ei ole lähiomaisia.

Joskus ajatukset karkaavat oman asunnon kaupittelun poluille.

Silmät kirvelevät, päätä särkee ja nenä vuotaa. Jossakin on kosteusongelma.





Monday, March 4, 2013

Hiljaisesta talosta II


Kolmekymmentä vuotta sitten puhuimme Anun kanssa, että, miksi vessapaperiin ei paineta runoja ja proosan pätkiä. Paikalla ollut nuori runoilija, mies, Kosti S. joka matineoissa huusi mummot kumoon ja sai heiltä ihailua, suuttui moisesta häväistyksestä.

Nyt vessapaperiin on kuulemma painettu Matteuksen evankeliumia ja nyt uskovaiset saivat herneen nenäänsä ja vessapaperit tekstittömiksi.

Minusta olisi parempi kirjoitella vessan seinille, säilysivät kauemmin luettavina. Aikoinaan Juslenian vessojen seinillä oli ihan tolkullistakin luettavaa.

Oikeustieteellisen vessoissa ei ollut kirjoituksia. Tuleva juristi-nainen selitti sen kielivän TASOSTA ja Tason eroista!

Luulen tulkinneeni väärin, sillä ajattelin että se tason ero oli humanistien eduksi. Juristit pitävät dollareista. Pitävät niistä monet humanistitkin, mutta eivät niitä, dollareita, saa.

Dollareilla on ennenkin ostettu ihmisiä hiljaisiksi. Joskus se ei vain onnistu ja se on hyvä.

Hiljaisessa talossa kuuluu yllättäen askelia ylhäältä. Se on rauhoittavaa.


Sunday, March 3, 2013

Hiljaisen talon aika


Heräsin aura-auton kolinaan. Yön lumituisku oli valkaissut maiseman.

Tsaarinpoppelin oksa tekee vihreitä lehtiä ikkunalla.

Huoneissa tuoksuu vasta paistetun leivän tuoksu.

Radiosta alkoi kuulua kirkonkellojen moikaaminen. Käännän toiselle asemalle ja siellä puhutaan työmarkkinoista ja syrjäytetystä kansan osasta. Suljen radion. Olen "allarginen" kaikelle mitä media syytää.

Jotkut matkaavat Valamoon, toiset kirkkoon.



Kukaan ei tarjoa minulle rahaa että olisin hiljaa tai eroaisin kirkosta. Olen hyvin vähäpätöinen henkilö.

Talomme on hiljainen. Päätä särkee ja nenä tukossa haistelen ilmaa. Joskus ajattelen että
talo on kirottu koska niin paljon outoja asioita tapahtuu. Pitäisi tutkia talon henkilöhistoria.

Aurinko lusmuilee pilvien takana.

Saturday, March 2, 2013

Lauantain kiireetön hetki...


Kevättalven viimeinen kauhea pakkanen oli -10. Uskon vakaasti kevään koittamiseen viimeistään pääsiäisenä.

Talossamme on hiljaista. On lauantain kiireetön hetki.

Rakastakaa eläimiä: niille on Jumala antanut alun ajatukseen ja tyynen riemun. Älkää häiritkö, älkää kiusatko niitä, älkää riistäkö niiltä iloa, älkää asettuko vastustamaan Jumalan ajatusta. Ihminen, älä asetu eläinten yläpuolelle: ne ovat synnittömiä, mutta sinä kaikessa suuruudessasi mädätät maan ilmestyessäsi siihen ja jätät mätänevän jäljen jälkeesi.

Starets Zosima, Karamazovin veljekset, 374