Sunday, July 27, 2014

Lapsuus Viipurissa oli heille henkilökohtainen muistojen maa

Kuuman iltapäivän nuutunut hetki. Kaupungin tuoksut muutuvat helteessä hajuiksi, ei tee mieli istahtaa varjoon Rottapolulla. Noukin tyhjiä panttikaljatölkkejä kassiini. Ihmiset heittelevät niitä jopa jokeen. Vanha mies oli kehittänyt menetelmän jolla ongitaan tölkit pois joesta. Hänellä oli täysi kassi purkkeja kädessään. Pantittomia tölkkejä ei saisi laittaa poltettavien roskien roskikseen, niiden alumiini tukkii jätteenpolttouunit sulaessaan. Parasta kait olisi viedä ne metallinkierrätyspisteisiin.

Ystävämme Anu, nyt jo kuollut, katsoi joskus korteista tulevia. Ennen kuolemaansa hän kertoi, että kortit näyttävät kuolemaa Euroopassa tulevina vuosina. Suomi ja Ruotsi eivät joudu sotaan. Ajatus tuntui tuolloin höpinältä, nyt se alkaa olla totta. Ukrainassa on sisällissodan omainen tilanna, jossa lienee vieraan vallan sotilaita mukana. Niin on Gazassakin. Yhdysvallat rahoittaa ja yllä pitää Israelin armeijaa. Kas kun ei Israelille anneta Nobelin rauhanpalkintoa Palestiinalaisten siviilien teurastuksesta.

Näin unta Anusta. Hän kehoitti menemään Viipuriin ja ottamaan kuvia kotitalostaan Torkkelinkadulla. Hänen elämänsä suuri tragedia oli Viipurin menetys. Asia, jota Turun hienohelmanaiset eivät koskaan ymmärtäneet. Anua ja Paavo Rintalaa yhdisti kaipuu Viipuriin, kotiin, sillä lapsuuden ja nuoruuden muistoja ei kukaan voi viedä, ne ovat henkilökohtaisia. Viipurin vanhaa kaupunkia aletaan entisöidä ja restauroida kuntoon. Toivoa sopii, että vanhaa kunnioitetaan.

Thursday, July 17, 2014

Maailman markkinoilla

Kahden puolen Aurajokea on myyntikojuja ja telttoja. Kansainvälisiä ja paikallisia. Käsitöitä, ruokatarvikkeita muun muassa. Kuvassa näkyvässä kojussa Kenialainen naisosuuskunta myy tuotteitaan. Ostin violetit korvikset ja mieluilin muutakin. Kohtuuhintaisia ja kauniita ovat naisosuuskunnan tuotteet.
Lokin poikanen oli taittanut toisen jalkansa ja kyyhötti kojun takana pankituksella. Myyjä vei sille sämpylän paloja. Joku soitti eläintensuojeluun, mutta eivät he ehtineet hätiin. Miten lokin käy jatkossa? Markkinat jatkuvat vielä.

Tuolla vastarannalla on hulppea puutalo puskien takana. Kaupunki irtisanoo vuokralaisia ja myy puutalojaan. Tuossa talossa on iso, avara piha. Joskus 1980-luvulla talossa oli yhteisöllistä toimintaa ja juhlia. Jotenkin tuli alakuloinen fiilis. Lapsiperheille tuo piha olisi toinen olohuone.

Wednesday, July 16, 2014

Takiaisen tutkailua

Takiaisin kukan väri on aina kiehtonut minua. Joskus olen löytänyt mahtavan kokoisia kukkivia takiaisia. Niiden vieoletti on huikean kuulas ja syvä. Takianen on kaksivuotinen kasvi. Se on villivihannaes ja siitä syödään ensimmäisen vuoden juuret.

Jokaisella kukalla on kääntöpuolensa. Takiaispallo on viheliäinen sodankäynnin väline. Lapsena niitä heiteltiin. Hiuksissa ne olivat saksittavaa ainetta.

Takiainen on vahvan maan kasvi. Nämä olivat jokirannassa, rottapolun vieressä. Rottia ei ole näkynyt, ja hyvä niin. Tänään on ollut kummallinen sää. Ensin satoi rankasti ja oli pimeää kuin syksyllä. Sitten oli aurinkoa ja puolipilvistä. Oli kosteaa ja lämmintä. Onneksi tuuli kohtalaisesti ja tukaluus pakeni.


Linnut laulavat vielä, vaikka luulen niiden vaikenevn heinäkuun lopulla. Jos olisi maalla, olisi elämä monimuotoisempaa ja luonnonläheisempää.






Takiainen on syötävän kaunis villivihannea.

Friday, July 11, 2014

Turun kaupunki myy omistamansa vuokratut puutaloasunnot


Tämä herättää levottomuutta ja ajatuksia. Mitä taloille sitten tapahtuu?

Mihin menevät niissä asuneet vuokralaiset? Osa on jo irtisanottu ja lisää häätöjä on tulossa.

Pahin visio lienee, että talot myydään grynderille ja ne katoavat kaupunkikuvasta. Tilalle rakennetaan kelvottomasti ja kiireellä rakennettuja lasitaloja, joiden korjaaminen aloitetaan seuraavana vuonna valmistumisen jälkeen.

Toiseksi pahin lienee, että talot jäävät tyhjilleen mätänemään ja sitten puretaan. Tästäkin on runsaasti kokemusta Turussa.

Kolmas vaihtoehto on että talot saneerataan hienoiksi ja eliitti ostaa ne.

Katselen Tehtaankadun upeaa pihaa ja taloja ja mietin että mikä ihmeen idea on myymisen takana. Tietenkin ahneus ja täydellisen kauneudentajun puuttuminen. Elämme aikaa jossa pinnallisuus, hetkellisyys, viihteellisyys ja ahneus ovat toimintamalleina. Taiteellisuudesta ja kauneudesta tässä asiassa ei tiedetä mitään.

Allekirjoituksia voi kirjoittaa Adressi.com/Turun kaupungin puutalojen myynti estettävä.

Thursday, July 10, 2014

Konevitsalaisen Jumalanäidin ikonin juhla tänään

Kullakin erinimisellä ikonilla on omat tunnusmerkkinsä. Konevitsan Jumalanäidillä kyyhkynen, tai kaksi kyyhkystä Kristus-lapsen kädessä. Ikoni saa nimensä sen paikan mukaan, josta se on lähtöisin, tai jonka vaiheisiin se on liittynyt.

Suomessa on vanhastaan pidetty Konevitsan Jumalanäidin ikonia ihmeitätekevänä ikonina. Ihmeitätekevän ikonin määritelmä johtuu rukouksen voimasta ikonin edessä. Jumala on kuullut juuri nämä ikonin edessä kannetut rukoukset ja ne täyttää. Emme pysty järjellä selittämään näitä asioita, yksinkertaisesti voimme vain uskoa.

Perimätiedon mukaan munkki Arseni toi ikonin Athokselta Konevitsaa, jonne hän Jumalan johdatuksesta perusti luostarin 1390-luvulla. Nykyinen, uudessa Valamossa oleva, Jumalanäidin ikoni on hieman myöhäisemmältä ajalta, 1400-1500-luvulta, mutta se ei vaikuta mitenkään ikonin hengelliseen palvelutehtävään rukousten ja Jumalantekojen välikappaleena.

Lähde: Arkkipiispa Paavali, Rukous ikonin edessä

WSOY, 1982

Tuesday, July 8, 2014

Puhetta wiskiputelin muodosta ja väristä


Valamon luostarissa aletaan valmistaa wiskiä. Tämä herättää tunteita sekä vanhoillisissa piireissä että, jopa, ateisteissa. En ole tunnekuohussa kumpaankaan suuntaan. Toivon että pullon muotoilija ja etiketin suunnittelija osaavat asiansa, sillä kyseessä on vienti ja keräilytuote.

Wiskipullon muoto ei voi olla siron hienosteleva. Ei, siinä pitää olla ripaus juurevaa pysyvyyttä, etten sanoisi konservatiivisuutta. Etiketissä pitää olla iäsyyden metafyysistä kuultavuutta. Miksi muuten pulloa ei käsinpuhallettaisi juuri tähän tarkoitukseen? Voiko luostarin sininen olla wiskipullon väri. Ehkä joku muu väri kävisi paremmin.

En pidä wiskin mausta, en ainakaan sen wiskin, jota nuorena tyttönä tarjottiin joillakin liiton kesäpäivillä kauan sitten. Se oli pahaa. Myöhemminkään en ole naukkaillut väkeviä. Olen tutustunut länsimaisen luostarilaitoksen historiaan ja saamme kiittää paljosta sivistyksessämme luostareita. Munkit tutkivat ja kehittivät kaikenlaista uraa uurtavaa ja hyödyllistä ja luovaa.

Itäisestä luostariperinteestä en tiedä. Ehkä hekin rukouselämän lisäksi keksivät ja kokeilivat ja kehittelivät.

Ja totta on sekin että Jeesus valmisti viiniä Kaanaan häissä ja juhlat kestivät monta päivää.

Aikaisemmassa Valamoa koskevassa jutussani kerroin jylhästä resitoinnista ja laulusta. On eri asia että noin kolmekymmentä miestä laulaa kiitoslaulua luostarin juhlissa, kuin seurakunnissa, joissa lauletaan ketä sattuu kuoroon saapumaan. Ei ollut tarkoitus mollata seurakunnan kuoroa missään päin Suomea.
Yliherkkyyttä ilmassa.

Sunday, July 6, 2014

Tienvarsilta napattuja kuvia


Päivänkakkarat ovat harvinaisia nykyään, ainakin luonnossa. Kesä on nyt täällä ja sen huomaa kasvikunnassa. kaikki jotenkin rehottaa ja loistaa.


Anoppini osasi monen kukan ja kasvin nimen latinaksi. Minä en hallitse latinalaisia nimiä. Kauniita kukat ovat suomeksikin. Tämä kukkanen löytyy Pyhän Katariinan kirkon liepeiltä. oikaisimme hautausmaan kautta, siellä oli sopivan hiljaista ja viileää.


Kissankello on yksi suosikkini kukkien joukossa. Olen sinisten kukkien suosija kesäisin. Muistan vanhan legendan jossa kissalle laitettiin tämän nukkuessa sinien kellokukka kaulaan ja se varoitti hiiriä kävelevästä vaarasta.


Tätä kukkaa en tunnista. Ei liene luonnonkukka ollenkaan. Kaunis se silti on ja helppo medenhakijapörriäisille.


Koivun taimi hautausmaan aidan päällä. Sinnikäs puuntaimi kohottelee korkeuksiin, mutta riittääkö multa.


Tässä on herkkyyttä. En tiedä nimeään, mutta henkevä se on. Lopuksi vielä yksi urhea reppana:


Kesä jatkuu, jatkuu


Friday, July 4, 2014

On ruusu, on talo ja sininen taivas

Yksinkertainen on kaunista. Ruusu on aina ruusu, ja kertaamaton ruusu on todella kaunis. Ruusujen harrastaminenkin voi karata käsistä. Tuttava maalla kertoi omaavansa kolmekymmentä erilaista ruusua. Voisi sanoa ruusutarhaksi.
Salaperäiset ikkunat puutalossamme. Sanomalehdet ikkunoissa, ovat olleet jo puoli vuotta. Ensin kovalla rytinällä revitään kaikki alas ja jätetään pelkät seinät tallelle. Tämä saa monenkin mielikuvituksen liikkeelle.
Rakennuslupaa korottamiseksi ei ole vielä myönnetty ja pihan puolen eteisten perinneikkunat saattavat sittenkin säilyä. Taloa maalataan parhaillaan ja kohta se taas hohtaa uutuuttaan kuin helmi Lonttisten kotikadulla.

Ruusu on ruusu on ruusu!

Tuesday, July 1, 2014

Iljalan Lähimmäispalvelukeskuksessa on hiljaisuutta ja toiminnan iloa

Lähimmäispalvelukeskus Iljala toimii aivan Pyhän Eliaan kirkon kupeessa olevassa vanhassa pappilassa Ilomantsissa. Sinne matkaa tänäkin kesänä pyhiinvaeltajia ja talkoolaisia. Majoitustilanne on hieman huono sillä vanha kanttorila on myyty ja pappilasta löytyy ainoastaan neljä yöpymispaikkaa. Talkoolaisista on joka kesä ollut iso apu toiminnalle. Jos etsit rauhaa ja hiljaisuutta niin Iljala sopii siihenkin mainiosti.

Talkootyöstä ei makseta tietenkään palkkaa. Ruoka ja majoitus ovat ilmaiset ja hyvä mieli kaupanpäälle.

Monia vuosia Iljalalle!