Thursday, June 28, 2018

Keskiaikainen ravintola puuttuu aina näiltä päiviltä.



Keskiaikaiset markkinat ovat taas täällä. Piispa siunaa markkinakansaa. Tuo näyttelijä on aina joko piispa tai ylimys. Kävelin markkina-alueen läpi savuja haistellen. Keskiaikainen ravintola olisi huikea juttu. Tietoa sellaisesta on kyllä tarjolla riittävästi. Se olisi uusi aluevaltaus ja varmasti menestys.


Tässä piispa ja työttömät nuoret keskustelevat. Yksi nuori kysyi piispalta töitä ja piispa oli ihastunut moisesta aktiivisuudesta.

Joen toisella puolen ovat käsityöläismarkkinat.

Ei kevyttä kesälukemista tämä holokaustiromaani

Tannbach, Vartioitu kylä on mielenkiintoinen mutta ahdistava sarja. Ensimmäinen tuotantokausi meni ja oli johdattelua siihen mitä on tulossa. Toisen tuotantokauden ensimmäinen osa lähetettiin eilen. Lapset laikkivät sotaa läheisessä metsässä ja pieni poika löytää kranaatin, yksi lapsi kuolee. Vainoharhainen tunnelma tiivistyy sarjan edetessä. (Näin outoja unia koko yön.)

Miten natsi kääntää takkinsa? Minusta natsit jatkoivat elämistään ja länsi tarvitsi heitä ja niin tarvitsi Neuvostoliittokin DDR:ssä. Mikään ei ollut tuolloin sitä miltä näytti.


Tässä yksi hyytävän tarkka holokaustista kertova Seitsemäs kaivo kirja. Se on keskitysleiriltä selvinneen Fred Wanderin kirjoittama kirja. Ei mitään kevyttä kesälukemista.


Löysin tämän holokausti-romaanin Sammakon katu tason tarjoustiskistä. Turun tori on tiivistynyt myynnin osalta. Turku on muuttunut yhdentekeväksi minulle.

Luvassa vaihtelevaa ja epävakaata säätä.

Wednesday, June 27, 2018

Maariankellot kukkivat



Maariankello kukkii. Nuppuja on noin kolmekymmentä. Avautuessaan ne ovat violettisia ja sitten muuttuvat mariansinisiksi. On näitä valkoisiakin ja vaaleanpunaisia. Itse pidän sinisistä.

Tänään on kaunis ja lämmin päivä.

Ihmisten raadollisuus tunkee sisään. Jokin aika sitten eräs nainen teki itsemurhan katoamalla paikkaan josta ei koskaan löydettäisi. Pian alettiin puhua että mies on tappanut hänet. Eräässä teollisuuslaitoksessa puhuttiin ihan varmana tietona. Kun ruumis löytyi, siitä ei löytynyt väkivallanmerkkejä. Kukaan ei pahoitellut tai pyytänyt anteeksi. Ihmisillä on tapana tuomita ilman minkäänlaista todistetta. "Ei ole edes etsimässä akkaansa" kailotti joku. Oli kyllä etsimässä kaveriensa kanssa ja löysikin ruumiin. Yleensä lähintä omaista ei edllytetä etsintöihin.

Henkinen väkivalta pitäisi kriminalisoida. Kuuntelin radiosta ohjelmaa jossa pohdittiin johtamista ja "hulluja" pomoja. Itselläni on rankka kokemus johtamismalleista. Yksi entinen työntekijä määritteli tavan olevan Stalinin johtamismalleista. Pomo liikutteli ihmisiä pienemmässä mittakaavassa mielivaltaisesti. Oli tapana ottaa uhreja joita sadistisesti ajojahdettiin pois. Lisäksi horoskoopit määräsivät liikaa. Työntekijöissä oli hämmästyttävän paljon skorppioneja, pomot mukaan lukien. Jokainen lähtenyt työntekijä nimettiin hulluksi ja henkisesti epävakaaksi. Mistä hulluja, muka, niin paljon siunaantui juuri sinne. Hulluuden partaalle varmaankin monikin joutui. Pomojen toimenkuvaan ei mielestäni kuulu parisuhteiden häirintä ja rikkominen, tai lasten vainoaminen, tai seksin ylenpalttinen korostaminen kielitaidon lisäksi.




Korkealla sinisellä taivaalla lentää lintu. Koivut niin valkoiset. Muistoseurat pienessä piirissä.

Saturday, June 23, 2018

Juhannus 2018



Juhannusyönä luin loppuun Heidi Köngäksen Sandra romaanin. Heidi Köngäksen ansioksi lukisin että hän ei sorru sentimentaalisuuteen. Tällainen kerronta sopii minulle. Sandran torppa sattuu olemaan satakuntalaisen kylän tienmutkassa ja äkkiä sisällisota tömähtää pihamaalle, kaikista pihamaista kylässä. kaikki muuttuu käsittämättömäksi ja pelottavaksi. Mies joutuu sotaan, vangiksi ja leirille. Hän palaa puolikuolleena miehenä joka elpyy kuolemanrajoilta. Kahtiajakautuneisuus kansan keskuudessa on raju ja armoton. isoisä Niilo tapetaan koska valkoiset päättävät hänen olevan vakoilijan. Todellisuudessa hän oli väärään aikaan, väärässä paikassa. Ihmisiä kuolee nälkään, tauteihin ja ammuttuna. Kuolema on läsnä. Joukkohautaan joutuneiden valkoisten ruumiit kaivetaan ylös ja punaisten ruumiit viskataan takaisin hautaan. Kuitenkin on myös rakkautta ja välittämistäkin, tosin myös raiskaamisia ja hylkäämisiä. Kaunis piika on aina vaarassa isäntien himolta.

Juhannus 2018 on viileä ja sateinen ja tuulinen. Yöllä Sandra tuli uniini ja uhka leijui kaiken yllä. Tunnettu kulttuurihenkilö oli kanssani piilossa barokkilinnassa, joka paljastui myöhemmin Turun ruotslaiseksi teatteriksi. Joku halusi tappaa tämän julkimon. Kysyin miksi minä olen mukana, ja minulle kerrottiin että olin harhautus.

Eilen oli juhannussauna ja uusi vasta, vain järvi puuttui.

Monday, June 18, 2018

Naakannauris



Iso ja mehevä tomaatti paistattelee. Nimesin sen Naakannauriiksi. Kadun toisella puolen on Turun tunnetuin ja vanhin polkupyöräkorjaamo ja kauppa Antin Pyörä. Tiirailin ikkunan läpi keltaista Jopoa. Oma keltainen ranskalainen pyöräni on hankala ja epävakaa.

Jokirannan kävelypolulla pieni lokki oli loukannut toisen jalkansa. Se ei selviydy kauan luulen. Toivottavasti ei ole astunut kaljatölkkiin, niitäkin on taas joessa. On hienoa että joen molemmin puolin on kävelypolku. Jotenkin muuttaisin kuitenkin jo muualle, vaikka nykyinen puutalomme on kyllä hiljainen ja ei ollenkaan yhteisöllinen.

Odotan sadetta tulevaksi. Yöllä oli satanut mutta se ei vielä riitä, tarvitaan paljon sateen siunausta.

Tarkovskin elokuvissa sataa paljon. Olen katsonut Kieslowskin elokuvia Areenasta, ja niissäkin sataa. Noiden mestarien elokuvia katsellessa mieli puhdistuu. Vaikutus kestää pitkään.



Sunday, June 17, 2018

Juhannus on viikon päästä



Pejantaina tytöt tanssivat Lokinkadun päässä.

Nuorin veljeni täytti taannoin 60-vuotta. Äitini (93v.) kysyi että muistinko minä kun veljeni syntyi. Minulla ei ole mitään mielokuvaa, oli tietenkin kevät ja koulut olivat loppuneet. Veljeni osaa laulaa. Sukulainen oli videoinut juhlista lauluesityksen ja lähetti sen aamulla.
Tämä veli teki hyvän teon erään Romanian piene kylän koulun säilymisen hyväksi. Palkittiin hyvällä panimon oluella, sitä olutta tuli synttäreillekin.
Tänään on sunnuntai. Luterilaisten uusi arkkipiispa on ärähtänyt nuorisolle vestarimessun tarpeellisuudesta kielteisesti. Ei lupaa hyvää jatkossakaan. Ei tämä minulle kuulu mutta nuoret ovat huomispäivän aikuiset. Diplomatia ei taide olla uuden arkkipiispan taidoista vahvin.

Ortodoksisista piispoista minulla on ensimmäinen mielikuva Ambrosiuksesta. Hän istui kirkkokahvilla pöydänpäässä ja hänen katseensa kertoi ennakkoinformaatiosta persoonaani olevuudesta ja luonteesta. En pitänyt tunnelmasta. Myöhemmin ajattelin että olin viattomuuttani väärässä pöydässä. Myöhemmin minä tiesin missä pöydässä kuuluu istua. Parasta oli istua eteisessä. Sitten liuúin ulos koko systeemistä. Joku seurakunnan syntyortodokseja kertoo että ei siellä juurikaan enää "valkoisia" seurakuntalaisia ole tarkoitti, turkulaisia synty ja liittyneitä ortodokseja. Maahanmuuttajia enimmäkseen lienevät. Minusta on positiivista että lapsityö on toimivaa. Joku valitti kaameista karkkipäivistä lasten tapahtumissa. Tämä on toisenkäden tietoa. Minne katosivat ne matkapapin toimeen tarkoitetut rahat? Joillekin kirkkoherroille ollaan armollisimpia kuin toisille. Hyväveliverkostot rulettaa.

Arkkipiispa Leo teki minuun viekkaan miehen vaikutuksen. Sitten ajattelin että jos hän ei olisi ort.pappi, hän voisi olla hauska seuramies ja pitäisi naisista.

Tämä kesä on ollut kuiva ja kuuma. Mansikat ovat makeita mutta pieniä. Käki on kukkunut kuin riivattu. Juhannus on viikonpäästä.


Tämä on tehtaankatu 1. Talot kuuluvat TVT:lle ja luultavasti aitaa ei heti korjata. TVT haluaa päästä eroon puutaloistaan. Tämä on entinen Armfeltin talo ja aita myös.

Tuesday, June 12, 2018

Iltakävelyllä


En ole ennen huomannut tätä keltaista taloa Rauhankadulla. Siellä lienee kahvila tai, se on ainakin yleisölle avoin paikka. Vanha puutalo kallion päällä, vanhan kivitalon takana. Se on peräisin 1700-luvulta. Talon nimi on Keltainen talo ja sen omistaa Kristillinen raittius yhdistys. Tämä talo ei vajoa saveen.

Miten ihmeessä tällaisen kerrostalon on ylipäätään saanut rakentaa. Talo taitaa olla pahasti velkaantunut ja sitä yritetään elvyttää uudella kaavamuutoksella. Alla olevassa kuvassa näkyy se pieni postimerkki jonka päälle kaksi kerrostaloa on aikeissa nostattaa. Miten käy noiden puutalojen tuon ruusupensaiston takana. Minusta tämä on järjetön hanke. Tuossa kerrostalossa tehtiin selvittämätön murha 1980-luvulla. Ensimmäiseksi kerrotaan murhatun olleen kevytkenkäinen nainen.(Kevytkenkäisestä miehestä en ole kuullut koskaan, murhaajat lienevät yleensä raskaanmielen kantajia.) Se ei ole lieventävä asianhaara murhaajalle, kuka ja missä lieneekään.

Pois nyt ruusupuskat joutaa ja muutama jalolehtipuu samoin. Olli A Manni on sanonut ettei hän menisi asumaan noihin taloihin. Joillakin päättäjillä tuntuu olevan selvittämättömiä traumoja puutalossa asumiseen. Köyhyyskö se siellä kuiskii takaraivossa?

Näkymä Läntiseltä Rantakadulta. Mietin että missä se 1700-luvulta peräisin oleva talo on jota Olli A Manni sanoi lautapahvihökkeliksi maanantain valtuustonkokouksessa.


Tässä TYT:n puisto. Tähän nousee kaksikerroksinen kerrostalo. Kokoomus olisi kuulemma halunnut seitsen (7) kerroksisen talon. Sääli noita puita. nyt onkin niin että tähän nousee seitsemänkerroksinen talo linnankadun puolelle. TYT on suojelturakennus, se ei poistu mihinkään. Toivottavasti. Kaksikerroksinen talo tulee Linnankadun varteen toisaalle. Minusta seitsenkerroksinen talo ei sovi tuohon.

Annankadun taidetta.


Tihulaiset ovat taas olleet asialla Portsan Pizzerian ikkunoiden rikkojina. Eikö nyt voisi jo pistää pisteen näille rasistisille pentujen tekosille.
Alla kaunis talon pääty

Monday, June 11, 2018

Kesälukemista



Anu Patrakan dekkari Huomenna sinä kuolet on loppuratkaisultaan täysin yllätyksellinen ja ennelta arvaamaton. Kirjan tapahtumat sijoittuvat nurkkakuntaiseen portugalilaiseen pikkukylään ja, uskokaa tai älkää, se muistuttaa paljolti suomalaista hengenmaisemaa. Lähiomaiseni asui monet talvet Portugalissa ja voin sanoa että portugalilaiset muistuttavat suomalaisia. Ovat surumielisiä ja rehellisiä.

Anu Patrakka on asunut jo jonkin aikaa Portugalissa. Lukekaa kirja, se kannattaa.

Toinen lukemani kirja on Enni Mustosen Taiteilijan vaimo romaani. Se on parenpi kuin luulinkaan olevan, lisäksi siinä on 1920 luvun kulttuuri ja taidehistoriaa, sekä ajankuvaa. Politiikkaakin löytyy.

Äitini 93v. sanoi saaneensa Raamatun lukemisen päätökseen. Hänestä se oli kohtalainen romaani. Vanha kirkkoherra aikoinaan oli kieltänyt ihmisiä lukemasta Raamattua yksin, siksi että jotkut menevät päästään sekaisin. Äitini sanoi ettei se tehnyt heikkoakaan.

Yksi tuttavani oli mennyt seurakunnan raamatunluku piiriin. Hän oli sisäistänyt kohdan jota hänen piti referoida. Hän sanoi että se oli selvää pornoa. Ryhmän vetäjä rupesi selittämään, mutta ei saanut hänen kantaansa muuttumaan. Näinkin voi käydä.

Sunday, June 10, 2018

Sielunmaisema



Tämä maisema oli lapsuudessani avaranpi järvimaisema, sillä koivuja ei vielä oltu istutettu esi-isien raivaamille pelloille. Monta vuotta maisema oli kokonaan peitossa, mutta nyt koivumetsää on myyty ja järvenselkä näkyy taas sinisenä. Äitini 93v. ihmettelee että miksi ei enää kalastea. Verkot roikkuvat kala-aitoissa ja katiskat ruostuvat. Silloin kun äitini oli nuorenpi, miehet lähtivät kalaa aikaisin aamulla ja saalis oli ruoan jatke, ja joskus lähes ainoa. Järvi antoi elannon. Muistan kyllä itsekkin joka syksyiset muikku-souvit. Lapset osallistuivat päästelemällä muikkuja verkoista ja niitä oli silloin vielä paljon.

Äitini rakastaa juhlia ja sukulaisten ja kyläläisten tapaamista. Nytkin oli juhlat, oli ensin talviasunnolla pappi ( edellisvuonna papin, joka on myös näyttelijä, sormmi jäi kiinni siron kahvikupin korvaan. Hän selvitti tilanteen huumorilla ja kukaan ei vaurioitunut) ja kerhokaverit, sitten oli Vinkaran pihalle suku ja perhejuhlat. Sää oli helteisen lämmin.
Äitini aikalaiset alkavat olla kaikki jo tuonìlmaisissa.

Thursday, June 7, 2018

Sadetta kaipaa luomakunta


Ruusut kukkivat tänä vuonna etu-ajassa. Juhannusruusutkin kukkivat jo. Maa kaipaa sadetta ja huonosti käy ellei sadetta tule. Suomessa on hyvät vesi varannot toistaiseksi, ellei joku ministeri keksi myydä monikansallisille yrityksille. Lyhytnäköiset ratkaisut ovat tuhoisia.


Tärkeintä on matka ei perille pääsy.

Monday, June 4, 2018

Matkalla


Karvionkoski Heinävedellä. Taukopaikka pitkän ajomatkan keskivaiheilla. Emme käyneet luostareissa. En ole halunnut mennä enää aikoihin. Joskus on vain pidettävä välimatkaa ihan itsen vuoksi. Nunna Elisapetin katoaminen on mysteeri ja sellaiseksi jääneekin. Heinävedellä on synkkä varjo erinäisten väkivaltaisten kuolemien ja selvittämättömien rikosten paikkana. Kaunis miljöö ei aina ole viaton.

Hautausmaan pitkä käytävä. Mäntyjen reunustama hiekkamaa Koitereen rannalla. Hiljainen kylä joka joskus on suorastaan uhkaavan pysähtynyt. Lapsuudessani tuo kylä oli isompi ja kuitenkin silloinkin oli tunne että kaikki eivät ole yhtä mukavia. Opin lukemaan ihmisten silmänliikkeistä paljon.


Mennyttä aikaa edustaa tämäkin separaattori eli maitokone, sitä veivattiin kammella tiettyyn nopeuteen ja niin erosivat kerma ja kurri toisistaan. Suoraan lehmän tissistä lypsetty maito oli lämmintä ja vahvaa ja ainoastaan lapset saiva tai pystyivät juomaan sitä, Se oli vahvaa ja makeaa. Maitoa sellaisenaan ei juotu, vaan se jalostettiin piimäksi ja voiksi veivi tai mäntäkirnussa. Mäntäkirnu oli puusta, veivikirnu oli metallinen. Kokkelia ja viiliä tehtiin kuoritusta maidosta ja piimää jatkettiin myös vedellä.

Vahinko etten löytänyt "kotimuseosta" puista mäntäkirnua. Minusta se oli ihana. Se oli puinen kapea ja korkea puukirnu jossa männällä kirnuttiin rytmikkäästi ja usein myös laulettiin. Voi nostettiin isolla voikauhalla voisoikkoon ja pestiin kauniin keltaiseksi ja suolattiin. Jotkut kesäasukkaat halusivat ostaa voita sen hyvän maun vuoksi. Voin oli oltava puhdasta, eikä "russakanjalkoja" saanut löytyäå.