Tuesday, March 31, 2015

Oi Pyhä Synodi

Nadja katsoi kristallipalloonsa ja oli ylen tietäjän näköinen. Hän aloitti: Olet näämmä toipunut viidennestä flunssasta tänä talvena. Ajattelin että sen minä ja sinä tiedämme ilman kristallipalloakin.

Halusin tietää mitä kirkkokunnassamme tapahtuu tulevaisuudessa. Näen mustiin kaapuihin pukeutuneita miehiä pohtimassa onko naisen soveliasta mennä alttariin? Taitaa olla Pyhä Synodi.

Eikö niillä ole asioita siellä, kun naispuolista piispaa arvostavaa piispaa vedetään kölin alta, kysyn minä ja ajattelen että uskon asiat ovat miesten keksimiä ja siksi ikuisia ja muuttumattomia.

Mitä muuta näet? Nadja kulautti sivistyneesti vahvistusta ja sanoi sitten: Ei täällä polttorovioita näy, mutta silti olisi viisasta pysyä kaukana kirkoistanne, sillä siellä on nyt juuri huonoa karmaa liikaa.

Minä taas uskon että ihmisiä virtaa kirkkoihimme pelkästä uteliaisuudesta yli kaikkien rajojen.

On Suuri viikko. Pyhä Synodi kokoontuu huhti, toukokuussa.

Thursday, March 26, 2015

Homokammo yhdistettynä naisvihaan on pelottava yhdistelmä

Ikoni Ylösnousemus on muistutuksena tulevasta juhlasta, ettei se unohtuisi näissä melskeissä.

Parta järisee, hengitys kiihtyy kuin uroshirvellä kiiman aikaan, ja järki hämärtyy kun fundamentaalinen mies kähisee fanaattista homokammoaan ja vihaa aiheesta: nainen alttarissa. (Pelkään että verisuoni katkeaa päässään.) Jos näitä ukkoja olisi monta paikalla niin ruumiita tulisi varmaan. Homokammo yhdistettynä naisvihaan on pelottava yhdistelmä. Miksi seksuaalisuus yleensä korostuu niin voimakkaasti uskovaisten keskuudessa.

Naisesta ortodoksisen kirkon alttarissa on juuri nyt kamalinta maailmassa joillekin. Tiedän monta asiaa joka on kamalampaa, kuten sota, köyhyys ja epätasa-arvo.

Kirkkokunnassamme piispat ovat vihamielisiä keskenään ja se väistämättä heijastuu seurakuntiin. Kriisit eivät selkiinny ihmisiä vaihtamalla, tämän olen oppinut Turun kaupungin luovassa työpaikassa aikoinaan. Kun kommunikointi kyky puuttuu, menee kaikki päin honkia. Hajoita ja hallitse, roomalainen malli, ei toimi enää, jos nyt on koskaan toiminut. Kristillisyys ja vallankäyttö on harvoin hedelmällistä yhdessä. Paha henkilöityy helposti ja realiteetit hämärtyvät. Ovatko hiippakunnat autonomisia hallintokuntia?

Kaduilla tuulee kylmästi, hiekkapöly lentää ja aurinko on saita tänään.

Wednesday, March 25, 2015

Nainen antoi kerjäläiselle täytetyn patongin


Kaupungilla häpsi lumihiutaleita harvakseltaan. Kädet kohmeessa ja nenä niiskuen kävelin kerjäläisten ohi. Sitten tuli viimeinen kerjäläinen ja annoin hiluja hieman. Tiedän että jossakin paheksutaan kerjäämistä ja kerjääjien auttajia. Miksi muuten kerjääjät ovat naisia ja vanhoja miehiä.

Oli miten hyvänsä, mutta paaston aikaan ei voi ohittaa kerjääjää ihan helposti. Yksi nainen antoi rahan asenasta täytetyn patongin. Kiitollinen tuntui saaja olevan siitäkin.

En yllytä ketään antamaan kerjäläisille sillä nämä ovat henkilökohtaisia asioita. Jokainen toimii niin kuin haluaa.

Ensi lauantaine ovat ortodoksisen seurakunnan pääsiäismyyjäiset seurakuntasalilla. Lasaruksen lauantai edeltää Palmusunnuntaita. Virpovitst ovat aina yhtä kauniita.

Kirkkokuntamme on juuri nyt jännitteitä täynnä, mutta ruohonjuuritason ihmiset toimivat hyvässä hengessä Jumalan kunniksi. Toivon ainakin niin.

Tuesday, March 24, 2015

Ikoni katsoo sinua

Turun ortodoksisella seurakuntasalilla on taas pääsiäisnäyttely. Ikoni-ryhmiä on tiettävästi kolme ja ymmärrettävästi kaikkien ikonit eivät mahdu näyttelytilaan kerralla. Joulunäyttelyssä on sitten toisen ryhmän ikoneita esillä. Näytteille asetetut ikonit ovat tasokkaita.

Yllä oleva ikoni Marian vanhemmat Joakim ja Anna on erilainen kuin ennen näkemäni. Intenssiteettiä on tunnistettavissa. Ihminen katsoo ikonia, mutta todellisuudessa ikoni katsoo ihmiseen: ikoni on aukko iäisyyteen.
Serafim Sarovilainen rukoilee luonnon keskellä, rukous on tärkeä, ei se mikä ympäröi rukoilijaa.
Tässä informaatiota näyttelystä. Poistuessani silmäni osui kanttori Pekka Torhamon kuvaan. Siinä hän katsoo ilkikurinen pilke silmäkulmassa seurakuntaansa. Rupesi naurattamaan, tuossa kuvassa ei ole tavan omaista pönötystä.

Monday, March 23, 2015

Kuvia Koroisista

Edellisen yön pakkanen oli saanut riitettä aikaan joessa. Kuva on otettu Koroisten sillalta. Jonkinlainen kansallismaisema tämäkin.
Tässä jännää veden virettä. Joki on enteellinen.
Puun läpi voi katsoa, ryömiä tai vain ihailla valtavaa kokoa.
Navetan ylisten ikkuna. Kaunis yksityiskohta tiilisessä rakennuksessa.
Tässä opasteita minne voisi mennä koroisten käynnillä.

Sunday, March 22, 2015

Koroisten kahvilassa on rauhallinen tunnelma

Koroisten Kahvilassa on vanhan maalaistalon tunnelma. Iso kakluunihella, hirsipalkit katossa ja puulattiat. Oven kamanan päällä koristeellinen maalaus. Kahvilaa hoitavat vapaaehtoiset nuoret kertoivat sunnuntain klo. 15.00 olevasta asiakas pyrähdyksestä. He järjestävät joskus ravintolapäiviä ja silloin on ruokaakin tarjolla. Nyt joimme kahvit ja söimme pullat. Tässä kahvilassa ei soi taustamusiikki, täällä on rauha.
Ulkona on puuveitoksia ja vanhoja rakennuksia. Luomu kauppa on myös nurkan takana. Sieltä saa lähiruokaa. Kauppa ei ole sunnuntaina auki.
Tässä kahvilarakennus pihamaalta kuvattuna. Sää oli aurinkoinen, mutta tuuli navakkaa. olin hyvilläni talvimaiharista päälläni.

Puuveistosalueelta napattu kuva on iso enkeliveistos.

Friday, March 20, 2015

Karhun kantava hankiainen

Mustarastas kuulostelee kevättä jokirannassa.
Turussa ei ole lunta, saati hankiaisia. Muualla Suomessa taas on karhun kantavat kevät hanget. Jänikset poikivat hangille yleensä. Mietin ketkä ovat suden lisäksi jäneiksen syojiä. Ahma ehkä. Ahmalla täytyy olla todellinen nälkä kun se tulee talon rappusille. Näin kävi Pohjois-Karjalassa jokunen vuosi sitte, Talon isäntä heitti pakasteesta paistin ahmalle. Ahma ei kesyynny ja tulee näin lähelle ihmistä vain pakosta.
Jäniksiä on Ilomantsissa paljon tänä keväänä.

Juuassa naista takapuoleen purreen karhun kallo on lähetetty tutkittavaksi että raivotaudin mahdollisuus saadaan selvitettyä, kertoi Pogostan Sanomat.

Pogostan Sanomat on linkki kotiseutuun monelle muuallekin harhautuneelle. Ortodoksisen kirkon kirkkoherra Ioannis Lampropoulos kirjoittaa paastosta: Todellinen paasto on sitä, että annamme sitä mitä me emme kuluta sille, jolla ei sitä ole. Näin varmasti on.

Yksi tuttava ortodoksi käy sairaalassa syöttämässä mummoja ja ukkeja, jotka eivät enää pysty itse syömään. Tällainen on lähimmäisenrakkautta parhaimmillaan.

Ruohonjuuritasolla tapahtuu suuria tekoja.

Thursday, March 19, 2015

Tohtori Zivagon viipyilevät junat

Tohtori Zivagossa ovat junat läsnä. Junat kulkevat tai seisovat lumisessa metsikössä tai juna porhaltaa arojen yli. Tsaarin ajan junasalongit muuttuivat riisutuiksi karjavaunuiksi. Juna keväisessä, valkoisessa koivikossa synnytti romanttisen mielikuvan sisällisodan ajassa. Tohtori Zivakon elokuvan ensi-illasta lienee jo viivikymmentä vuotta. Tohtori Zivagon päivistä on junaliikenne muuttunut viipyilevästä romantiikasta tehokkaaksi ja arkipäiväiseksi. Junamme tosin saattavat viipyillä kesken matka metsissä ja asemilla teknisistä syistä. Ja sitten on tämä Lara ja hevoset ja raitiovaunu kun Zivago kuolee. Laran katseessa ahdistus,kaipuu ja kauhu.
Eilen illalla odotin junaa saapuvaksi asemalle. Se oli hieman myöhässä ja kuvasin hiipuvassa valossa junia ja radan takaisia maisemia. Puolalanmäki on mielenkiintoinen arkkitehtuurisuutensa vuoksi. Entinen todella 1800 luvun "rupulviileke"(köyhälistökortteli) on nykyään kulttuurista rakentamista täynnä.
Kaduilla tuuli pölyttää vanhaa hiekkaa. Junat saavat aikaan halun lähteä matkalle, nousta junaan ilman määränpäätä.

Tuesday, March 17, 2015

Hysteerikkojen kuningatar


Blanche Wittman eli kolme elämää. Nuorena Blanche suljettiin yhteen Pariisin kuuluisaan sairaalaan ja hänestä tuli "hysteerikkojen kuningatar" ja maailmankuulun neurologin Jean Martin Charcotin rakastajatar. Kun Charcot kuoli, Blanche parani.

Vähän myöhemmin Blanche työskenteli Marie Curien tutkimusapulaisena ja altistui siniselle säteilylle. Siitä alkoi ambutointien sarja kunnes hänestä tuli torso. Silloin hän alotti kirjoittaa rakkauden tutkimatonta ydintä.


1800 luvin lopulla hankalia naisia suljettiin mielisairaaloihin hysteriahoitoon. Minusta tämä kuuluu "miesten uhattuun historiaan." Naiset uhkasivat pyrkiessään ulos totutusta miesten määrittelemästä ahtaasta roolistaan ja niin he joutuivat hysteriahoitoon.

Yllätyin kun Seikkailupuiston ainoa miesohjaaja 1980 luvun lopulla, alkoi määritellä naisiohjaajia hysteriahoitoa tarvitseviksi. Ehkä hän tunsi asemansa uhatuksi. Hän oli myös sitä mieltä että seksin harrastaminen tuotti likaa maailmaan. Nykyään hysteria on poistettu lääketieteellisistä määritelmistä. Se on korvattu jollakin toisella nimikkeellä.

Kuolema ja kauneus olivat lähellä toisiaan. Blanchelle on annettava anteeksi.
Se säteily joka hohti kauniisti Curien suojaamattomassa tutkimuslaboratosiossa. oli kaunis kuolema. Blanchen arkku oli pieni, koska hänestä oli tullut torso. Radioaktiivisuus oli päivän sana.

Luen Per Olov Enquistin kirjaa Blanche ja Marie.

Rakkaus on universaali ilmiö.

Monday, March 16, 2015

Arkkipiispa Leon runoteos Tehtävä Roomassa


Tämä ei ole kirjoitus Arkkipiispasta, vaan runoilijasta Roomassa.

2012 arkkipiispa Leo osallistui patriarkka Partholomeuksen pyynnöstä tarkkailijana Vatikaanin katolisten piispojen konsiiliin. Rooma inspiroi hänen runoilijan sieluaan ja runokirja Tehtävä Roomassa ilmestyi 2014.

Tässä kirjan viimeisen runon loppuosa:

Katolisten piispojen konsiili
oli koolla kolme viikkoa
Paavi istui mukana
ja viime kädessä
tekee velvoittavat johtopäätöksensä
mutta puhuessaan ja äänestäessään
ja jo Roomaan tullessaan
kardinaalit ja muut piispat tiesivät
etteivät he voi epäonnistua.



Matkan varrella aistien nautinnot ovat herkimmillään. Rooma on kiehtova tuoksuineen, äänineen, makuineen ja visuaalisesti. Yöllä on lämmintä, kissat, joita Roomassa on paljon, elävät yöelämäänsä ja häiritsevät pohjoismaista nukkujaa.

Jäätelöt, viinit, ja ruoka ovat taivaallisia, vaikka runoilija lähettääkin Berlusconille terveisiä parmankinkusta, jota syö enenkuin selkäänsä ottaa ja Roomalainen pizza ei pärjää suomalaiselle. Edellisestä olen samaa mieltä.

Jotakin kaihoa omasta paistin valmistajasta on aistittavissa. Yksinäisen miehen aatos. Onko kukaan osaansa sittenkään valinnut itse.

Tässä pysähtynyt hetki:

On ilta ja Roomassa sataa
ei enää tehdä työtä
valot loistavat, aika mataa
vesi kohisee uomissa
veren kiihko suonissa
nuoret odottavat yötä.



Lopuksi totuus itsestä:

En ole tottunut tällaiseen
hienoon, ylenpalttiseen
liian täydelliseen

Onneksi
huomisen lentomatkan jälkeen
alkaa arki
ja saan palata
omaan elämääni
tavalliseen.


Kirjan runot ovat myös karjalaksi.

Kirjassa on myös ikuisuuden tai iäisyyden kosketus mukana.

Matkakuvia Roomasta löytyy myös kirjasta.

Alla oleva kuva on Domus Paulus VI

Saturday, March 14, 2015

Erilainen sorsa pörhistelee joella

Outo lintu tavallisten jokisorsien joukossa. Se oli pienenpi kuin sorsat ja sen päässä oli hohtavan vihreät raidat ja kyljissä samaten. Oliko se vieraileva lintu vai mutantti. En tiedä. Uros se oli koska pörhisteli naaraiden ympärillä.
Tässä tämän kevään ensimmäinen havainto joutsenesta Koroisten vesissä. Kuva on otettu rautatiesillalta ja on hieman utuinen. Kuvattava oli liian kaukana. Luin arkkipiispan haastattelua Simeon ja Hanna netti lehdestä. Tuleeko Partholomeus Suomeen kirkolliskokoukseen? Mitä kulisseissa tapahtuu todella? Yksi vanha jäärä sanoi että Uspenskin katedraalin tapahtumista ja naiapiispan olosta alttarissa on valitettu Patriarkalle. En tiedä ketkä ovat valittaneet tai onko kerätty nimiä adressiin. Ajattelen että kuka on valkoinen joutsen ja kuka musta. Kuka suorittaa alttarin puhdistuksen kun nainen on käynyt siellä. Tämä tuntuu epätodelliselta ajassamme.
Tässä tämä erilainen sorsa pörhistelee. Maailmaan mahtuu monenlaisia olentoja. Iloinen tämä lintu ainakin on.

Friday, March 13, 2015

Talvisota takaraivossa

Taata Sillanpää kuunteli aikoinaan kun sotilaat marssivat ja lauloivat kurittomia . Hän päätti kirjoittaa sen kuuluisan marssinsa kumpujen kätköissä mullassa maan isät katsovat poikiaan. Jostain syystä pidän tuon marssin sanoituksesta. Säveltäjää en muista.

Tänään oli merkillisten tai merkittävien tapahtumien päivä. Oli Talvisodan päättymisen päivä ja Sauli mätti sementtiä monttuun. Toivottavasti ufolta näyttävä patsas kuvastaa maailman ja koko universumin rauhaa.

Talvisota ei muuten ole loppunut. Se on jokaisen suomalaisen takaraivossa. Tämän kerromme Putinille, joka on joutunut anathemiin Athoksen vuoristoluostarien trelsien toimesta. Putin ei ole uhka Suomelle, hänellä on tekemistä omiensa kanssa etteivät kampea vallasta sopivan hetken tullen. Hän voisi yllättää kaikki ja antaa Karjalan takaisin, ihan Talvisodan muistoksi.

Minusta paperittomat tarvitsevat sairaanhoitoa siinä missä paperillisetkin. Talvisota on sodittu, eikä paperittomille anneta sairaanhoitoa. Ei yhtään Talvisodan henkeä. Onneksi sentään opiskelijat ja nuoret saamelaiset osoittivat että henkeä löytyy. Älkää koskeko opintotukeen hallituksen varakkaat ... joilla on varaa maksaa lapsilleen kallis koulutus.Tällainen johtaa eriarvoisuuteen ja epätasa-arvoon.

Saamelaisten oikeuksia ei saa polkea. He ovat Suomen alkuperäiskansa, eikä alkuperäiskansoja saa sortaa.

Thursday, March 12, 2015

Maaliskuun 12. päivä

Joki virtaa. Se ei ole Neva, vaan piskuinen Aurajoki.

Pietari rakennettiin suomalaiselle suolle 1700-luvulla. Se ei syntynyt kuten kaupungit yleensä vähitellen kasvaen. Se rakennettiin luiden päälle sillä työmiehiä kuoli huomattava määrä. Kaupungin graniitti on suomalaista tuontitavaraa. Minulla on jossain aineistoa Pietarin synnystä paljon. Arkistojen kätköissä pölyttymässä.

Venäjän viimeisin hallitsija on kadonnut, näin sanoi tuttavani ja painotti puskaradion merkitystä venäläisessä mediassa. Ajattelen kulissien takaista maailmaa Kremlissä ja toivon että sisällisota ei ulotu Pietariin asti.

Istuin bussissa, Turussa, ja luin Marcello Fois`ín kirjaa Sumu. Se kertoo kuolemista ja liittää yhteen 1945 ja 1995 tietyt kuolemat. Häntä luonnehditaan mysteeri kirjailijaksi.
Kirja on ohut ja kätevä bussissa luettavaksi. Se on kaunista ja runollista kieltä.
Sen ovat suomentaneet Turun yliopiston Italian kielen ja kulttuurin opiskelijat Pauliina de Annan johdolla.

Turussa oli tänään +6 astetta. Aurinko hehkui ja taivas oli sininen ja se heijastui saviseen jokeen.


Wednesday, March 11, 2015

Pimenevässä illassa soi puinen tuulimusiikki


Kävelin kirjatoon rantapolkua pitkin. Äkkiä jossakin alkoi kuulua outoa narinaa, melodista kalinaa ja lopulta ääni oli puumusiikkia jota tuulenpuuska tuotti. Linnunpönttö oli saanut seurakseen puisen tuulikellon.

Kirjastossa päätin tutustua Per Olov Enquistin tuotantoon. Sitä ennen on luettava Anni Kytömäen Kultarinta ja siivottava jäljellä olevat polttopuut rationaaliseen pinoon ja paikkaan, että appelsiinipuu voi muuttaa avaranpaan paikkaan kasvamaan. Pelkään pahoin että syksyllä se on kasvanut niin että täytyy miettiä uutta paikkaa sille jossakin muualla.
Anopillani oli raju tapa kyllästyttyään johonkin kukkaansa, hän katkoi oksat ja varren säälimättömästi ja uhosi pistävänsä kaikki itseään suuremmat kasvit roskiin. Meillä kukaan ei pysty moiseen ja kuolleen kukankin poisvieminen on lähes ylivoimaista. Olemme nyhveröitä tässä suhteessa. Anoppini täyttäisi sata vuotta ihan pian, jos olisi elossa.
En ole uskaltanut viedä kukkia hänen haudalleen koska hän ei pitänyt toisten tuomista kukista. Onneksi veteraaneille on haudanhoitopalvelu. Kerran Saara siskonsa toi mammalle hienon orkidean. Se katosi pian Saaran lähdettyä ja mamma tuhisi jotakin rivosta kukasta ja että vain tietynlaisille naisille tuodaan sellaisia kukkia. Olisi kannattanut tutustua orkidean kulttuurihistoriaan.

Turussa on +5 astetta ja aurinko yrittää kurkata pilvien raosta. Nummenpakalla sipulikasvit nostavat päätään.

Torilla lauloi nuori artisti poliittista laulua jossa oli kritiikkiä näin vaalien alla. Huomioikaa esiintymispaikka.
Hän opasti nuorisoa opiskelemaan mahdollisimman pitkälle jotta he pääsisivät yhtä pitkälle kuin hän, Torilaulajaksi akateemisella korostuksella.

Monday, March 9, 2015

Torilla aurinko, pulut ja muutama ihminen


Taivas oli sininen ja sää keväisen lämmin. Torilla aurinko, pulut ja muutama ihminen. En tiedä torin tulevaisuudesta ja mitä minä sillä tiedolla tekisin. Maanmainio leipäkauppias maakunnasta oli saapunut kauppaamaan tuotteitaan ja ostin todellisen ruislimpun.


Ikkunalla naisten päivän tulppaani leväyttää auringossa poskensa levälleen.

Ikään kuin olisi kevät lähentymässä? Kevät on tullut, sillä rantapolulla kukkivat viskatut kaljatölkit. Kaljatölkkejä ei pidä heitellä jokeen tai poltettavien roskien roskiksiin. Linnut voivat loukata jalkansa teräviin tölkin aukkoihin ja sulava alumiini tukkii polttouunin, jonka me maksamme. Tölkit on vietävä joko kaupan pullonpalautus paikkaan tai metallin kierrätyspisteeseen.

Sunday, March 8, 2015

Maaliskuun kahdeksas päivä


Iloista naistenpäivää kaikille!

Lämpömittari näyttää +6 astetta ja totuttu harmaus peittää maiseman. Laulujoutsenet ovat saapuneet, trumpettimainen ääni kumisee.

Venäläinen murhatutkimus saa yhä oudompia käänteitä. Kaikilla on tietoa että jäljet johtavat sylttytehtaalle. Selvisikö Kirovin murha koskaan. Kukaan elossa olevista ei tiedä ja ne jotka tiesivät vaikenivat visusti kuolemaansa asti. Venäjää ei voi selittää, se täytyy elää.

Kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaaksi ruvennut Vartiainen vertaa työttömiä rikkaruohoihin. Kas kun ette kylvä rikkaruohomyrkkyä heidän päälleen ja tapa heitä. Ehdokas Vartiainen on tottunut suunnittelemaan, hän voikin jatkossa aloittaa lahtarin hommat ja tutustua 1918 vuoden tapahtumiin. Työttömät harvemmin ovat työttömiä omasta tahdostaan, heidät ulkoistetaan työstään ja syrjäytetään "rikkaruohoiksi." En usko Vartiaisen olevan yksin ajatuksineen. Laura Räty varmaankin osallistuisi naisosaton lahtauspäällikkönä mittaviin suorituksiin. Ei näytä hyvältä.

kevät luo uusia silmuja. Kevät ja aurinko jossakin. Mutta kuitenkin tulevaisuus on vielä.

Saturday, March 7, 2015

Isän äitini oli romantikko, isän isäni ei ollut, joten romantiikka sai jäädä

Tänä aamuna leivoin leipää aamulla varhain. Vastapaistetun leivän tuoksu on vastustamatonta ja synnyttää muistoja. Leivän tuoksussa elämän tuoksu ja maku. Kodin ja turvallisuuden tuoksu. Ei pidä unohtaa lämpöä.

Äitini, joka täyttää kohta 90 vuotta, oli kauppamatkalla nähnyt pääministerin kaupan pihamaalla. Ihmetteli mistä niitä autoja oli tullut niin paljon paikalle. Hän ei jäänyt töllistelemään vaan meni kotiinsa syömään. Joku oli maininnut että pääministeri on matkalla Nurmekseen. Emme fanita pääministeriä.

Tutkin uunituoretta Tahvanaisten sukukirjaa. Mummoni Hanna oli noita Ruotinniemen Tahvanaisia, Timoskasta tulleita. He olivat hauskoja ja vilkkaita ihmisiä, siis ne jotka muistan lapsuudestani. Beata mummo taas oli Kuivalaisten sukua. Näin kuvan jossa oli naisia kesämekoissa. Ei tarvinnut kysyä ketä siinä oli, tiesin että kuvan reunassa oleva nainen on Gustaava, mummoni serkku. Muistan hänen käyneen Vinkarassa kun olin alle kouluikäinen.

Ukkini suku (Hämäläiset) on tullut uudeltamaalta joskus 1700 luvulla ja meissä jälkeläisissä on ainakin kahdenlaisia ihmisiä. Muistan mummoni maininneen että hän olisi järvellä soudettaessa haaveillut ja ollut romanttinen, mutta ukki ei ollut romanttinen, joten romantiikka sai jäädä. Järkeviä ja hieman etäisiä uusmaalaisia ja sitten näitä nopeita ja avoimia ja hauskoja ja kekseliäitä karjalaisia.

Äitini suku taas koostuu Penttisistä ja Sormusista. Penttiset ovat jouhevia savolaisia ja Sormuset puheliaita ja vilkkaita rajakerjalaisia. Yhtään matkasaarnaaja tai tiukkapipo-uskovaista ei ole ollut. En kyllä ihmettele yhtään.




Thursday, March 5, 2015

Kuvia puutalokaupunginosasta

Puutarhakadulla, Mikaelinkirkkoa vastapäätä oleva taideteos.
Jokaisessa kaupunginosassa pitäisi olla oma kuvataiteilija kuvittamassa ja kaunistamassa aluetta. Saman taiteilijan töitä on useita noissa sähkökaapeissa.
Tässä uudistunut Annanpuiston lastenleikkipaikan läheltä löytynyt pirtsakka kuva. Lasten puitikko on uudistunut ja saanut aidan ympärilleen etteivät lapset karkaa ja muutamat aikuiset pysyvät aidan toisella puolen.
Tässä on jotain melankolista ja hyvin suomalaista.
Sairashuoneen kadun kukkataulu. todella kauniit värit hehkuvat iloa kulkijalle, jos osaa katsoa. Alla kaupunkinäkymä. Taitoa riittää.

Tuesday, March 3, 2015

Naisenväki ortodoksisessa kirkossa

Naisen väki eli vitun voima häiritsee selvästi ortodoksisen kirkkomme hengellistä elämää. Viime sunnuntaina Uspenskin katedraalissa Metropoliitta Ambrosius talutti luterilaisen piispan Irja Askolan alttariin, vaikka naisilta on sinne pääsy kielletty.
Minusta Ambrosius toimi oikein.

Miksi naisilta ja tytöiltä on sinne pääsy kielletty? Kukaan ei ole selittänyt tyhjentävästi miksi näin on. Vedotaan naisen saastaisuuteen kuukautisista synnytyksiin ja sukupuoleen vedoten. vaikuttaa Vanhatestamentilliselta ja jopa taikauskoiselta. Suomen kansan vanhoissa uskomuksissa nainen ei saanut "harakoida" eli ylikävellä rysän tai muiden kalastusvälineiden yli sillä se saastutti ne vitunvoimallaan. Naisen väki on ollut pelätty asia ja taitaa olla vieläkin, onhan naisen euro on 83centtiä.
Pahinta asiassa on että valitettavasti juuri naiset ja vallanhaluiset miehet lienevät tuomitsijoina.
Alttariin juosseet lapset ovat yleensä poikia. Tiedän yhden papin joka koppasi tytön syliinsä ja näytti alttarin ja sanoi että lapset ovat aivan erityisiä Jumalalle.
Näin paljastuvat ne fiksuimmat papit.

Mikä naisen seksuaalisuudessa on näin vaarallista rakkaat fundamentalistiset ortodoksit?

Monday, March 2, 2015

Aistit ovat muistin vahvin alue...

Tiina Raevaaran kirja Yö ei saa tulla sai minut itkemään. Ei se huono ollut, päin vastoin se oli erinomainen, mutta tunnelma oli jotenkin äärimmäisen surullinen ja toivoton. Sitten tuli nokikolari nuohoamaan ja kertoi että viime vuonna piisiin juuttunut suti oli löytynyt yläkerran hormista. Ajattelin että nokikolareilla on liian tiukka aikataulu.

Ulkona sataa ja muistin miten aikoinaan yksi työkaveri potkaisi karatepotkun naisohjaajan mahaan. Sitten alkoi kyylaus että oliko joku uskaltanut kieliä pomolle. Kenenkään mieleen ei tullut että sama saattaisi toistua, eikä kyseessä ollut yksityisasia koska se tapahtui työyhteisössä. On jokseenkin outoa salata asioita vain koska pomolle kerrottiin vain positiivisia asioita, jos niitäkään. En kyllä usko että asialle olisi tehty mitään.
Silloinkin satoi. Aistit ovat muistin vahvin alue. Paikkohin liittyy näkö, kuulo ja hajujen mosaiikki. Tuoksut ovat vahvoja muistin ja muistojen todellistajina. Mitä vanhemmaksi tulee, sen herkemmäksi käy elämä. Tuohon karatepotkuun liittyy voimakas makean savun tuoksu tai suitsuke ehkä.
Olen aina ihmetellyt turkulaista sanontaa: muut hoitavat sen
Minusta siihen liittyy vastuun pakoilua ja välinpitämättömyyttä. Pari pohjalaista emäntää olisi ollut paikallaan tuossa työyhteisössä. Ehkä yleistän.

Tässä piristykseksi kaksi kuvaa kauniista puutaloarkkitehtuurista, jolla ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa.