Wednesday, October 30, 2013

Kekri, kekrinpi, kekrein...


Tässä piristystä lokakuun loppuun. Tämä hamstraaja vilistää piha-aidalla ja puissa. Ja tietysti pistäytyy naapurin lintujen siemenautomaatilla.

Kekri on tuloillaa. Kuka elvyttäisi Kekrin. Kekri on jotain hyvin suomalaista ja maanläheistä.


Monday, October 28, 2013

Myrskyä odotellessa


Joen pinnalla pyörteilee. Ennustanee myrskyä tulevaksi.

Puuparturi oli parturoinut joen varret lähes paljaiksi. Rotankolot näkyvät nyt selvästi. Hätääntynyt orava ryntäili kololta toiselle, niitä oli aivan liian monta muistettavaksi. Rottia ei enää näkynyt, ehkä ne on lähes tapettu kaikki. En kaipaa niitä otuksia. Kammoan niitä.

Niin mielelläni muuttaisin toisiin huoneisiin, joissa olisi vielä lankkulattiat ja järkevä puutalon tuntu. Tunsin sympatiaa eräässä asunnossa nuoria kohtaan joilla oli kriteerinä hyvä karma. Myyjä kohotti kulmakarvojaan ja sanoi: Sepä on hyvä kuulla. En ole tullut ajatelleeksi asiaa siltä kannalta. Minä olen katsastanut asuntoja juuri siltä kannalta ja siihen harjaantuu. Se asunto oli sympaattinen, pilaamaton ja hyvällä karmalla siunattu, mutta jokin demoni riivasi taloyhtiötä.

Myrskystä puheen ollen toivon että laho koivu ei kaadu Nummenpakalla naapurin puolelle, eikä tämän asunnon kuistin katto lähde lipettiin pressuineen. Olen nähnyt kolme vuottaa sitten kesälömalla Veran tekemät tuhot. En soisi sen toistuvan.

Thursday, October 24, 2013

Harmaassa on monta sävyä...



Harmaa päivä. Harmaalla on monta sävyä jos pysähtyy katsomaan. Se on hyvin suomalainen väri. Meri on meillä harmaa, ainakin näin syksyllä. Turku on taajama, jossa on kauppoja ja kulttuurilaitoksia. Liikemiehet ja politiikot juonittelevat ja tauti pahenee. Joki virtaa savisen harmaana. Rahamiesten silta avataa Joulukuun alussa. Kirjasto on vielä olemassa ja tori. Ortodoksikirkko näyttää pieneltä ja sinnikkäältä Uspenskin katedraalin rinnalla.

Helsinki lienee ainoa isompi kaupunki maassamme. Sieltä pääsee Tallinnaan ja Pietariin kätevästi, niiden harmaus on eri kuin Turussa. Siellä on myös asuminen edullisenpaa kuin meillä.

Yksi hauska paikka asua voisi olla Katajanokka Hesassa. Yksi sen kirkoista alla:



Sunday, October 20, 2013

"Älköön kukaan teistä pettäkö itseään..."


Älköön vain kukaan petttäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas. Ksenia Pietarilainen, Jumalan hullu (Uuden Testamentin ensimmäisen korintolaiskirjeen kolmas luku.)

Ksenia Pietarilainen vietti ihan tavallista nuoren vaimon elämää Pietarissa 1800-luvulla siihen saakka kunnes hänen miehensä kuoli äkillisesti varsin nuorena. Ksenia järkyttyi ja suru oli niin syvää että hän myi talonsa ja luopui kaikesta maallisesta omaisuudesta antaen kaiken köyhille. Hän pukeutui miehensä vaatteisiin. Jos Ksenialle antoi almun, hän lahjoitti sen välittömästi jollekin tarvitsevalla.

Ksenia oli hyvin murheellinen koska hänen miehensä kuoli äkillisesti. Ortodoksisessa uskossa rukoillaan että Jumala varjelisi pahalta, äkilliseltä kuolemalta, jotta kuoleva ehtisi katua ja nauttia ehtoollisen.

Ksenia vietti yöt kaupungin laidalla olevalla pellolla rukoillen. Iltaisin hän teki miehiltä kesken jääneet työt.
Kirkossa Ksenia ei käynyt, ja mikäli kävi hän heitteli pappeja ja piispoja herneillä.

Ksenian haudalla käyvät nykyään työttömät ja syrjäytetyt naiset pyytämässä että Ksenia järjestäisi työtä ja toimeentuloa. Ksenia tuntuu olevan tehokkaanpi kuin tyänvälitystoimisto koskaan. Monikin nainen huomaa pian käyntinsä jälkeen tulleensa siunatuksi työllä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ksenia ei sovi ollenkaan länsimaiseen rationaaliseen ajatteluun. Luulen että Suomen nyky-yhteiskunnassa hänet vietäisiin äkkiä jonnekin normalisoivaan terapiaan, sillä yheiskuntamme ei kestäisi Ksenian tapaista kristittyä.
Ksenia oli ulkoiselta olemukseltaa puhdas, siisti ja vaatteet olivat puhtaat ja tukkakin oli hyvin. Hän vieraili yläluokkaisten naisten kodeissa ja oli arvostettu heidän keskuudessaan. Hän ei koskaan istunut ruokapöytiin, vaan Jumala piti hänestä huolen.

Konevitsan luostarin myymälässä näin kerran Ksenia Pietarilaisen ikonin. Harmi etten ostanut sitä silloin.

Saturday, October 19, 2013

Kulisseissa kähmitään ja media suoltaa viihdettä asian sijaan...

Tässä kaupungissa on valtalehti jota monet lukee kuin Sanaa. Mutta minä haluaisin tietää mitä tapahtuu Sepänkatu 5:ssä tai Turun toriparkissa. Miten suhmuroidaan kulisseissa ja kulissien takana? Olemme uutispimennossa näistä asioista. Media suoltaa tarpeetonta viihdettä, ikään kuin viihdettä ei olisi tarpeeksi ja liikaa muutenkin. Meille ei ole koskaan tullut Turun Sanomia ja Turun Radiotakin kuuntelen valikoiden.

Mutta mitä tapahtuu Sepänkatu 5. ja Turun toriparkin kulisseissa? Ketä toimittajaa se kiinnostaisi sillä Turusta puuttuu vaihtoehtoinen lehdistö, jonka leipä ei olisi sidottu konserniin ja muihin vallan välineisiin. Tutkivaa juornalismia tarvittaisiin.

Onko kukaan huomannut Turun oikeistolaistunutta ja koventunutta ilmapiiriä. Tämä ei ole sattumaa. Turun Johtava Urheilulehti on aina käyttänyt valtaa ja ollut vallankäytön välineenä. Oikeistolaistuminen ja viihde ja turtumus ajanmerkeille on tuttua, muttei näköjään tunnistettavaa.

Aurajoki virtaa variksen nokan editse ja puiston puiden lehdet varjostavat katuvilinää. Kaikki on kuten pitääkin?



Tuesday, October 15, 2013

Turku vei lapsilta luovan leikkipuiston.


Seikkiksen patsasleikkipuisto jyrättiin aamulla aikaisin alas. Turku pääsi lasten kulttuurin vihamielisten kirjoihin. Noita saman suuntaisia patsaspaikkoja on kyllä tehty Luovan toiminnan toimesta lähiöihin. Mitenkähän niille lienee käynyt? Tuo Kupittaan patsaspuisto oli lajissaan uraa uurtava. Sen tekemiseen ja toteuttamiseen, taiteilijoiden ohella, osallistui iso joukko lapsia.

Nyt nämä patsaat ovat poissa. Onneksi niistä on kuvia ja ihmisten muistista niitä ei voi poistaa.

Olen optimisti ja uskon että lähes samaa ideaa oleva laikkipuisto nousee jossakin kaupunkimme asuma-alueista.

Saturday, October 12, 2013

Seikkiksen patsaspuisto uhattuna...


Tänään oli huikaisevan kaunis myöhäisen syksyn päivä. Puut hohtivat keltaisina ja maassakin oli kahinaa. Patsaspuistossa oli lasten ääniä ja juoksevia jalkoja ja kiipeileviä hahmoja. Tämän leikkipuiston patsaat EU direktiivit määräävät kuulemma purettavaksi koska ne ovat joidenkin mielestä vaarallisia. Minusta virkamiehet ovat vaarallisia patsaille ja suhtautuvat vihamielisesti lapsiin.
Tässä kuvassa patsaat pitävät neuvoa miten selvitä kuolemantuomiosta. Puhe kilpailevasta liikunnasta lasten puistossa on huono. Lapset liikkuvat luonnostaan jos liikunta on mielekästä ja mieluisaa. Pakkoliikkuminen karkottaa suuren osan lapsista pois. Kaikki lapset eivät ole kilpailu ja kiipijäluonteita. Luovat lapset keksivät muuta tekemistä hyvinkin pian ja kaikkoavat pois.

Nämä patsaat toteutettiin pohjoismaisten taiteilijoiden voimin 1980-luvulla. Kaupunki avusti avokätisesti projektia silloin. Nyt nämä patsaat halutaan purkaa. En kyllä ymmärrä mistä tässä perimmältään on kysymys.

Millainen on turvallinen leikkipuisto? Olen kauhulla kuunnellut näitä "lasten varjelua vaaroilta keskusteluja." Kohta olemme tilanteessa, jossa lapset eivät saa kokea ja löytää itse asioita. Kaikki tukahdutetaan turvallisuuden nimissä. Tietysti on vanhempia jotka "rahastavat onnettomuuksilla." Onnettomuuksia ja vahinkoja sattuu aina, oli olosuhteet mitkä hyvänsä. Kerran olen nähnyt päiväkodin pihalla kiipeilypuun jossa "oksat" olivat sovitettu lapsille helpoiksi kiivetä. Se oli typerintä mitä olen vähään aikaan nähnyt. Elämä harvemmin on tasattuja askelia ja riskittöntö oloa. Lapsia ei enää uskalleta päästää luoviin leikkeihin ja itse keksimään elämän salaisuuksia. Parasta olisi että lapset ikävystyisivät kunnolla ja sitten keksisivät itse tekemisensä. Tämä ei tarkoita että patsaspuistoja ei saisi olla.

Toivon että toteutuu lupaus saman suuntaisesta patsaspuistosta purettavien tilalle. Taiteilijat suunnittelisivat ja toteuttaisivat sen. Näin hienoa suunnitelmaa ei saisi missata.

Friday, October 11, 2013

Keltaiset lehdet hohtavat Lonttisissa...

Väriloistoa Lonttisissa. Huikaisevan kirkas kullanhohtoinen päivä. En soisi tämän päättyvän. Pessimistit ennustavat lunta tai ainakin räntää lähi päiviksi. En ajattele sitä nyt.

Thursday, October 10, 2013

Turun Dostojevski Kalle Isotalo


Kirjamessuilla oli Kalle Isotalolle omistettu paneeli ja näyttely. Odotin että Anu ja Kalle tulevat tuon´ìlmaisista kummittelemaan. Tie vaikka olisivat olleetkin paikalla koska tunnelma oli hilpeän hyväksyvä. Aikoinaan Kalle oli kosinut Anua kohtalokkaat kolme kertaa, mutta Anun tunteille oli toinen kohde. Kalle puolestaan löysi nuoren ja kauniin kirjallisuutta opiskelevan Tuulan. Heille syntyi kaksi lasta. Mielestäni se oli elämän makuinen rakkaustarina.

Monitoimimies Harri Kumpulainen oli tehnyt jopa kirjasen Kallesta. Toivon että kirjasesta kasvaa romaani tai dekkari.
Sitten joku tekee elokuvan, jonka pääosassa ovat Laura Birn ja Jussi Lehtonen.

Kalle Oli poliittisesti puolueeton vasemmistolainen. Näin hän sanoi joskus 1970-luvulla. Porvaria hänestä ei koskaan tullut, siihen hän oli liian vakaumuksellinen työväenluokkainen ja ideaali humanisti.

Hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat myös kuvataiteilijat ja hänellä oli taidetta seinillä ja varastoissa. Pertti Kolehmainen maalasi taideteoksen Airikintien asunnon seinään. Maalaus tuhoutui talon mukana.

Veikko Laukkanen maalasi Kallen ikoniin. Kuva ylinnä.

Jotkut kutsuivat Kallea Turun Dostojevskiksi.



Wednesday, October 9, 2013

"Olet todella vanha kun unohdat vanhojen heilojesi nimet.."


On ihmisiä jotka tekevät hyviä tekoja melua pitämättä ja itseään korostamatta. Ajattelin viime perjantaina kuollutta isä Jorma Kudjoita.


Turussa sataa tihkua. Katu on kostea kesäkengän alla, pitäisi vaihtaa paksupohjaisempiin kenkiin. Pitäisi tehdä kaikkiea muutakin tarpeellista ja rästiin jäänyttä. Äidilläni (88) on perspektiiviä aikaan. Muistelimme ihan suvereenisti vuosikymmeniä sitten olleita tapahtumia. Hän menee veteraanien virkistysleirille taas kerran; kaverit vähenevät vuosi vuodelta. Ei ole enää tanssikavereita. Miehet ovat kuolleet ja naisia pitää taluttaa ja hoivata, ketä mitenkin. Hänen ainakin kymmenes lapsenlapsenlapsi syntyi juuri. Lapset huokailevat että kunpa olisin perinyt äitini geenit...

Otsikkoon on syypää Antti Seppä Kalliosta. Hän totesi asian kirjamessulasillisellamme.