Monday, December 31, 2018

Vainajien tunti

Mietin elämän rajallisuutta ja sitä miten tai minnä haluan kuolla. Kuvittelen tai paremminkun toivon että olen täysissä järjissäni ja toimintakykyinen voidakseni mennä metsään saniaisten sekaan makaamaan. Toivon että taivas olisi sininen ja tuulisi, etteivät itikat häiritsisi. Olen aina tuntenut itseni vaivautuneeksi kulttuurin määrittämissä hautajaisissa. Kuolema on tarkkaan kilpailutettu ja tuotteistettu ja määrätty mitä saa olla ja mitä ei saa. Tutut joiden läheinen on kuollut, sanovat että hautajaiset eivät ole varattomien juhlia. Lasku on mahdoton köyhän maksaa. Mahtaako yhteiskunta tulla vastaan, mietin minä, ja ajattelen hautaustoimistojen kaikkivaltiutta maassamme.

Mietin jo lapsena hautajaisten turhuutta. Ihmisen ruumis maatuu, kuten muidenkin olioiden ruumis maatuu osittain jo eläessä, mikäli elää todella vanhaksi. En halua hautakiveä tai muitakaan muistuttamaan olemassa olostani.

Näin uutene vuotena on myös vainajien tunti keskiyön ja tyhjän tunnin aikana. Silloin he kokoontuvat tuttuihin paikkoihin tuntijuhlaan. (Anna Ahmatova, Runoilijan talossa.)

Ajattelen Lintulan luostarin kadonnutta nunna Elisapetia. Hänestä on tullut omalla tavallaan kuolematon. Tuskinpa häntä olisi muistettu jos hän olisi kuollut tavallisesti ajallaan sen enempiä lukua pitämättä itsestään, muutoin kuin muistojen kohotessa mieleen satunnaisesti.

Elämä on meille annettu että tietäisimme kuolevamme.

En usko että uusi vuosi on parempi kuin mikään muukaan jo mennyt vuosi. Ihmisen suurin harha minusta on onnellisuuden tavoittelu. Ihmisen ei kuulu haikailla onnenllisuuden perään, parasta on elää.

Turussa on vaarallisen liukasta.

Friday, December 28, 2018

Viattomien lasten päivä 2018


Jäälyhty suli. Tallilyhtyjen kynttilät loistavat valoa pimeyteen.
Jouln jälkeinen aika. Viattomien lasten päivä, jokainen voi miettiä mitä viattomat lapset saavat kokea tänäänkin.

Maa on melkein paljas ja eloton. Jää petollisen liukasta kävellä.

Kolme kuukautta kevääseen.

Tuesday, December 25, 2018

Joulupäivä 2018


Lumiukko nauraa tukka pystyssä.

Joulupäivä 2018. Nuoska lumi tuoksui kevättalvelle. Taivaanrannassa päivänkajo. Jäälyhdyssä sulanutta vettä, joka oli kaatanut kynttilän. Poistin veden ja laitoin uuden kynttilän, jolle tein turvapesän.

Jokirannassa, Tervatorin kohdalla kaksi henkilöä oli kävellyt olemattomalla jäällä ja toinen ainakin oli kadonnut jokeen. Tuollainen jää ei kanna edes kissaa, saati ihmistä. Sukeltajat eivät olleet löytäneet ihmistä joesta.


Yksikään kahvila ei ole auki joulupäivänä kaupungissamme. Meillä elää sitkeästi luulo että joulu on ainoastaan perhejuhla. Ei ole ollut enää vuosikymmeniin.

Huomenna tulee Fanny ja Aleksander televisiosta klo. 12.00, rakastan tuota elokuvaa.

Saturday, December 22, 2018

Kirkas tähti valaisi Joulun ihmettä Betlehemin yössä



"Talon siisteyden näkee jo eteisestä", sanoi yksikin henkilö. En päästäisi häntä edes eteisee, vaan pitäisin juttutuokion ulkona.

Yllä olevassa kuvassa on eteisemme joulutettuna.

Näin isä Mitron sivulla jouluseimen joka oli hyvinkom askeettinen. Siinä tuli lihaksi oleellisin. Kristus syntyi vaatimattomiin oloihin, vaatimattomissa oloissa. Kirka tähti valaisi joulun ihmettä.

Iloista, rauhallista ja hyvää Joulua!

Täysikuu ja talvipäivänseisaus samassa paketissa


Joulutähti ikkunassa loistaa. On talvipäivänseisaus ja täysikuu samaan aikaan. Ilomantsissa oli ollut komea kuutamo. Enää kaksi yötä jouluun. Ulkona palaa kynttilä, kissan jäljet kulkevat tallilyhdyn ohi. Toivottavasti ei työntänyt nenäänsä kuumaan lasiin kuten orava viimevuonna.

Tämän suojelusenkelin annoin kerran anoppivainaalleni. Hän oli usein syvän vihan alla, nyt hän oli hyvällä tuulella eikä heittänyt enkelillä "vesilintua." Jälkeen päin olen ajatellut että hänellä oli masennustaipumus jo lapsuudesta alkaen. Ennen vanhaan ei masennusta diagnositu, anoppi selvisi vihan voimalla ja kovalla työnteolla. Ennen vanhaan ihmistä pidettiin laiskana tai hulluna jos murtui. Silloin oli elämä kovaa toisella tavalla kuin nyt. Silloin myös ihmisen elämään kuului välittäminen ja lähimmäisenrakkaus, jotka ovat nykyään unohdettuja hyveitä.
Tuosta enkelistä vielä: yksi ranskalaisen näköinen nuorimies myi niitä torilla suoraan matkalaukusta 1990-luvulla. meillä on vielä muutama pieni enkeli kuusenkoristeena.
Kun latvatähti katosi, hoiti suojelusenkeli latvaenkelin virkaa.

Jos olisin viitseliäs ja laittaisin vesiämpärin pakastumaan, voisin saada aikaan jäälyhdyn aatokai.

Jouluun ei tarvitse paljoakaan rahaa kun organisoi asiat.

Friday, December 21, 2018

Ja enkelit olivat kedolla paimentamassa lampaita...



Turun joulukuusi pärjäsi taas hyvin kuusien kauneuskilpailussa.


Koulujen historian opetus on pohjalukemissa sillä esimerkiksi natsien takemistä joukkotuhoista ja Holokaustista ei enää edes puhuta yhtään mitään. Toinen maailmansota on lähihistoriaa, ei muinaista taruosastoa. Jotkut tietenkin haluaisivat sen olevan sitä. Kuinkahan moni saksalainen nuori tai lapsi luulee asuvansa vanhemmiltaan perityssä, vanhassa kivitalossa. Ne kivitalot ovat juutalaisilta ryöstettyjä ja väkisin haltuun otettuja taloja ja asuntoja, joita ei ole sodan jälkeen palautettu omistajilleen, koska heidät on näännytetty kuoliaiksi, tai kaasutettu ja poltettu ja tuhkansa kuskattu jonnekin jättömaalle.

Historiasta vaikeneminen, koska hallitus on ajanut alas sivistysaineiden opetuksen, kostautuu yhteiskunnan tyhmenemisenä ja tietoisuuden rappiona. Ihmettelin mielessäni sitäkin tohtorikoulutettavaa joka ei selvästikin uskonut natsien hirmutekoihin, hän oli oikeistolaisuuden äärireunalla. Hän ei innostu punaisten naisten kohtaloista 1918, eikä veripunaruusuista heidän haudoillaan. Hän kysyi minulta enkö ole ajatellut että emme ole sattumoisin opiskelukavereita?( Steineristit uskovat sielunvaellukseen) Hän uskoi Antroposofien ihmiskuvaan ja uskoi olevansa parenpi joka suhteessa. Antroposofia ei ole uskonto, vaan kuva ihmisestä, sanoi Kasi Virkkunen Steiner-seminaarissa. Niin tai näin, minusta se oli eriarvoistavaa ja julmaa.

Tänään on Tuomaan päivä. Joulun katsotaan alkavan tänään pimeässä pohjolassa, voi olla että valon pitkä ja ohut säde näkyy jossakin. En pidä siitä että koulujen joulujuhlista on poistettu perinteinen joulukuvaelma, joka on osa sivistystä sekin. Jokainen viettäköön jouluaan miten tahtoo mutta raditiot olisi hyvä säilyttää, sillä ne vakauttavat elämää. En innostu mustissä jätesäkeissä tanssivista tontuista tai käsittämättömistä esityksistä jotka eivät kuulu jouluun. Kokeellistaa voi, mutta ei ihan kaikessa.
Kun Suomen kansakoulu vakiintui muinoin, siellä kuusijuhla oli lähes ainoa joulujuhla jota vietettiin yleisesti. Siksikin sen kulttuurinen raditio on säilyttämisen arvoinen. Joulukuvaelma ja pyhä perhe kuuluvat tähän.
Minun jouluuni kuuluvat enkelit ja tontut. Kulttuurin tuhoaminen ja mitätöinti on rikos ihmisyyttä vastaan.

Monday, December 17, 2018

Jouluviikolla 2018

Eilen olivat appiukon 101 vuotis kekkerit. Päivänsankari kertoi keittäneensä aamulla puuroa vanhentuneista ryyneistä ja maha reistaili. Onneksi hänen ajokorttinsa on otettu pois joten kaupassa käydään kuulemma taksilla. Taksi avustaa tavaroiden hausta marketin kaukaisimmasta hyllystä. Iloista puhetta piisasi. Päivänsankari kertoi että heidän sukunsa yksi haara tulee Puolasta. Hänen isänsä oli Pietarin Suomen aseman virkailija ja junaili kaksi puolalaista lasinpuhaltajaa Suomeen.

Juhlat pidettiin "pikkuveljen" luona. Hän on erikoistunut kahvikulttuurin eli saimme juodaksemme erityisen hyvää kahvia. Hän jauhoi kahvinpavut itse, tuoksu ja aromi olivat huumaavan hienoja.


Tänä aamuna maa oli valkoinen. Kohta se valuu viemäreihin, sillä lämpötila ulkona on jo plussan puolella.

On jouluviikko,



Saturday, December 15, 2018

Joitakin kirjoja lukee kerran ja joihinkin palaa jatkuvasti


Anna-Maija Ylimaulan kirjoista olen pitänyt ja pidän edelleenkin. Kuvassa oleva teos on yksi suosikkini kirjojen joukossa. Aikoinaan, kun olin nuori kirjoitti Ylimaula kirjan Papintyttö. Se oli lähes sensaatio uskonnollisissa piireissä. Lestadiuspiireissä se luultavasti järisytti.

Jostain syystä häneltä ei ole julkaistu viime aikoina mitään kaunokirjallista.
hänen kirjoihinsa palaan uudelleen. Toivon että ne eivät katoa saavuttamattomiin.


En ole Max Manner-fani. Joitakin hänen dekkareitaan olen jättänyt kesken, joitakin olen lukenut kokonaan ja pitänyt. Kadotettujen kahvila on kirja joka vie mukanaan. Se on eurooppalainen selviytymistarina sodan aikaisessa ja ennen sotaa ja tähän päivään. Juutalaisen isän tytär, nuori ja naivi kuusitoista vuotias selviytyy hengissä pois Itävallasta ja Päätyy väärennettyjen paperien turvin Pariisiin.

Friday, December 14, 2018

Linnateatterin kohtalon hetket

2003 perustettu Linnateatteri vanhassa Kivipainontalossa, Linnankadulla, on vaikeuksissa. Luin Kulttuurilautakunnan puheenjohtajan Janina Anderssonin selvitystä ja mietin että eikö keskittäminen olisi mahdollista. Teatteri toimii ainakin kolmessa eri paikassa ja vuokriin menee paljon rahaa. En ole teatteritalouden asiantuntija mutta ehkä kannattaisi miettia onko teatterin hajottaminen moneen eri pisteenseen järkevää. Kun Dominon remontti on valmis Vanhan Kivitalon tilasta luovutaan. ( Toivottavasti taloa ei pureta)
Janina Anderssonin mukaan kun taiteen rahoitusjärjestelmä uudistuu, toivomme saavamme lisää valtion rahaa Turkuun. Siksi satsasimme sellaisiin tahoihin joiden toiminnalla on mahdollista päästä pysyvämmän valtiontuen piiriin. Turussahan on monta teatteria. Hyvä niin että jatkossakin on.

Itse muistan taka vuosista Turun Lapsi ja Nuorisoteatterin joka toimi Kivipainontalon pohjakerroksessa. Purkkatehtaan toimitusjohtaja Rene´Laureenin luotsaama teatteri, en tiedo kuka sitä mahtaa luotsata nykyään.
Lapsi ja nuorisoteatteri on tehnyt paljon hyviä produkstioita ja uraa uurtavaa työtä nuorten syrjäyttämisen estämiseksi. Toivottavasti pohjakerroksen teatteri saa jatkaa, tarkotan että talo on suojeltu toivottavasti, Turussa ei voi olla mistään varma.



Wednesday, December 12, 2018

Jouluikkuna I


Kahvila Elvina Turussa on taas kerran saanut jouluikkunaansa hienon somisteen. Raunistulan hiiret ovat pääosassa. Liukuhihna kuljettaa paketteja, hiiret ahertavat.

Ikkunakuvia on kolme, isoimman ikkunan kuvaaminen oli haastavaa koska vastapäinen talo heijastui häiritsevästi. Siitä en saanut kuvia joita kehtaisi näyttää.

Elvina on yliopistonkadulla, aivan kauppatorin lähellä. Kauppatori oli hiljainen ja työmaa oli seisahtuneen oloinen. Ortodoksisen kirkon pihalla oli autoja ja vihreäliivisiä ihmisiä. Kävin sisällä sytyttämässä pari tuohusta. Siellä soi kaunista ja harrasta laulantaa. Tunnelma tuntui olevan kiiren tuolla puolen.

Ilta hämyistyy ja nyt olisi aika sytyttää ulkokynttilä pihalle. Jäälyhtyjä en ole saanut enää moneen vuoteen.


Ymmärrän niitä ihmisiä jotka matkustavat jouluksi pois kotimaastaan. Joulu on raskasta aikaa jos on raskaita muistoja. Yksi tuttava kertoi aikoinaan että hänellä on kauheita muistoja sukujouluista. Hän joutui nukkumaan isänsä(pappi) ja äitinsä (opettaja9 kanssa, sillä sukulaiset olivat yötä heillä. Hän pelkäsi koska isä ja äiti tappelivat äänettömästi sängyssä ja isä kuristi äitiä. Joulu ei aina ole hyvä, lämmin ja hellä.

Jouluun on enää kymmenen päivää!

Monday, December 10, 2018

Sadetihkun värinen harmaa ja mietosininen olento



Tänä jouluna on kirkon edessä tasalaitainen ja kaunis kuusi. Joki virtaa voimakkaasti juuri nyt. Kaikki joulutervehdykset on postitettu. Voi olla kiireetön ja viipyilevä.

Torin jouluporo oli sammunut eli valoton. Seurassani ollut henkilö epäili poron olevan valeporo, Sillä oli kuulemma hirven ryhti ja peuran pää. On se silti disneymaisen valoisa.

Ihmettelen toriparkkityömaan verkkaista menoa.

Kirkon ohi käveli satuolento päällään keskiaikainen huppuviitta ja liehuvat housut. Hän ikään kuin liukui ilmassa. Hän liukui kävelykadun suuntaan. Asun väri oli sadetihkun värinen harmaa ja mietosininen.

Miten yleistä on että autoilijat ajavat vaikka suojatiellä kävelee jalankulkija. Vielä pahempi on jos muut autot pysähtyvät ja yksi paahtaa pysähtymättä. Onko liikenne muuttunut liikennerikollisuudeksi.






Sunday, December 9, 2018

Runojen lukeminen on virkistävää



Claes Anderssenin viimeisin runoteos Maan-
alainen
näkötorni on mielenkiintoinen ja avartava lukukokemus.

Itse havahduin kun luin runon yksinäisyydestä. Se ei ole surullinen, ei ollenkaan, siinä runossa on ydin.

Lukekaa tämä Jyrki Kiiskisen suomentama runokirja. Jos osaatte ruotsia, niin lukekaa alkukielellä, pääasia että luette. Runoja luetaan kaiketikin edelleenkin, vaikka niiden julkaiseminen on vaikeaa kaupallisessa mielessä.

Turussa sataa vettä. Portsan heijastinpuu oli saanut uudet heijastimet varastettujen tilalle. Koskaan ei pidä luovuttaa, vaikka tihulaiset vaanivat.


Friday, December 7, 2018

Saako linnan juhlissa tapella

On se nyt kumma kun linnan eliittijuhlissakin jo tapellaan. Se on tuiki sopimatonta ja rumaa.
Linnan juhlat eivät ole kylätalon juhlat.

En pysty arvostelemaan linnan vieraiden pukeutumista sillä en katsonut kuin alun. Sitten nukahdin.

Presidentti oli äreän tai huolestuneen oloinen. Jenni oli hillitty ja kaunis puvussaan. Heräsin kun Niina Repo suoritti sisääntulon. Hän jaksaa säteillä koko ajan. Lopetin katselun sikseen. Linnanjuhlat voisivat uudistua muuksikin kuin pukujuhliksi.

Kävelin ortodoksien kirkon ohi ja vertaus mittauksessa rako oli levinnyt millin verran.

Postissa vierailu on nykyään vastenmielistä. Sain kuitenkin paketin postiin ja sitten huomasin että Postin kuitissa luki katuosoita jota kyseisessä kylässä ei ole. Paketin päällä on kyllä oikea osoite. Virkailija kertoi että ensi vuodesta lähtien kaikki muuttuu taas. Nämä postin uudistukset yleensä eivät ole parempia kuin entiset.

Ulkona sataa räntää. Sisällä on lämmintä ja laiha jouluvalokynttelikkö luo valjua valoa kadulle.

On niin mustaa ettei näy tonttujen vilahdukset pihalla.

Thursday, December 6, 2018

Joulukuun 6. 2018

Turun vltuusto päätti äänin 20 - 43 myydä 23 sosiaali ja terveyshuollon kiinteistöä (seitsemän tonttia) ruotsalaiselle pääomasijoittajalle 130 miljoonalla. Joitakin valtuutettuja oli kuulemma pelotaltu jos äänestää väärin. Myyntihinta on liian pieni, olisivat vaatineet hieman enemmän kun kerta kauppahenkilöiksi rupesivat. Tämä on isänmaan parturointia ja turkulaisten kusettamista.
Ovatko valtuutetut laskutaidottomia, vai oliko tässä kaupassa jotain mitä ei tiedetä.

Itsenäisyyspäivän aamu valkenee hiljaa.

Ihmisten eriarvoisuus näkyy. Mahtavatko esivaltamme korkeimmilla paikoilla olevat tietää miten syrjäytetyt ja näkymättömät köyhyysrajan molemmin puolin elävät. Kun jokapäiväiset elämään kuuluvat tarvikkeet käyvät valinnaiseksi, koska rahat eivät riitä edes välttämättöminpään. Leipäjonot ja nälkä olivat 1918- sodan jälkeen tuttu näky. Tuttu näky se on nytkin, Tuomiokirkon edessä olevalla torilla, tämä on hetkellistä helpotusta, tarpeellista kaikkien leikkausten ja kurjistamisten aikana.

Tämän ajan Suomessa lapset ja nuoret ovat eriarvoisia keskenään. Miettikää sitä ihan vakavasti.

Lonttisissa ei ole montaakaan lipputankoa. Tässä bongasin yhden lipun ja harakanpesän. Harakkaemo on loistava sisustaja; isäharakka rakentaa risukasan näköisen pesän, äitiharakka sisustaa hyvin. Näin sanoi harakoiden tutkija.

Wednesday, December 5, 2018

Ei päivää ilman purkua


Näin rytisee vanha talo talonsyöjän leukojen rouhiessa.

Tuulee ja vettä viskoo. Lämmintä+2 harmaan sävyjä riittää. Kohta lähdemme saunaretkelle Nummenpakalle ja kävelemme kampuksen läpi. Siellä purettiin eilen kuulemma psykologian laitoksen puutaloa. Tilalle tulee jotain tusina rumaa arkkitehtuuria. Tämä siis Calonian vieressä. Turussa on meneillään suorastaan raivoisa purkuaalto. Yliopistokin on ruvennut maisemointi hommiin, näämmä.

Torilla oli niin kova meteli ettei kalan ostamisesta tullut mitään. Pakenin paikalta. Karmea jyrsimisporaamis tai mikälie ääni kuului Pieneen Kirjapuotiin asti. En tiedä mikä äänen aiheutti mutta jos sitä jatkui koko päivän niin torimyyjät ja muut ympäristössä olijat kärsivät todella paljon. Jos ortodoksisessa kirkossa olisi ollut liturgia tai hautajaiset, niin ne olisivat olleet pilalla.

Pelkään pahoin että torista tulee niin uusrahvaanomainen että vanhat talot eivät sovi enää ympäristöön ja nekin maisemoidaan pois. Turku Suomen vanhimpana kaupunkina katoaa muutamiin kuviin historian oppikirjoissa.


Tämä on Läntistäkatua. Taustalla näkyy Puolalanmäen maamerkeistä yksi. Muistaakseni tuon kerrostalon rakennutti eräs merikapteeni 1900-luvun alussa. Näilläkin taloilla on tarinansa jotka liittyvät aikansa historiaan.


Tuesday, December 4, 2018

Vaisteen maisemointimalli jäi pöydälle eilisessä valtuustonkokouksessa

Miksi grynderi Vaiste haluaa kaksi seitsenkerroksista kerrostaloa juuri Ratapihankatu 18 ja Läntisenpitkänkatu 16. postimerkkikaavoitus tontille. Rautatien toisella puolella olisi kyllä joutavaa tilaa rakentaa. Kyseinen alue on kaupunkikuvallisesti ainutlaatuinen kaupungissamme. Kun junat saapuvat asemalle, matkustajat näkevät kaupunkimaiseman, jossa on monikerroksellisuutta ja eheyttä. Tämä ei kaipaa Vaisteen maisemointia yhtään. Onneksi kaavamuutos jäi pöydälle eilisessä kokouksessa.



Alueen asukkaat vastustavat Vaisteen mallia. Siinä tuhottaisiin alueen kulttuurihistoriallinen maisema täysin, taidemuseon, Puolalanmäen rikas rakennuskulttuuri ja vanhat puutalot, jotka saatiin sentään suojeltua.

Eikö tästä postimerkkikaavoituksesta ja maankäyttöoikeudesta voisi jo luopua. Ei tietenkään voi sanovat ahneet grynderit ja heidän juoksupoikansa valtuustossa. Demarit ja kokoomus ovat pahasta tälle kaupungille.

Kaiken kukkuraksi halutaan rakentaa parkkihalli talojen alle Louhen viereen.

Olisi pitänyt kävellä Logomon lähelle kuvaa ottamaan mutta tässä nyt kuitenkin kuvia Läntisenkadun Puolalanmäen puoleisista taloista.


Tämä on Aninkaisten sillalta.

8.12 Turun Sanomissa saimme lukea että tuolle kyseiselle tontille halutaan rakentaa tornitalo.

Puolalanmäki on vanhaa köyhälistön alutta. Siellä oli puolaamo jossa oli töissä naisia lähes orjapalkoilla. Nykyään paikka on monipuolisen kaupunkirakentamisen alue. Läntisen kadun puoleisen rinteen talot ovat kaksikerroksisia, harjakattoisia puutaloja. Muutama vanha kerrostalokin on joukossa.

Läntinenkatu 12.

Puolalanmäkeä


Taidemuseon lasinen uusosa.

Monday, December 3, 2018

Kuka vei heijastimet Portsan Heijastinpuusta



Portsan perinteinen Heijastinpuu oli puhdistettu heijastimista viime yönä. Lasten kanssa yhdessa perheet ja muu väki olivat rakentaneet sen. Kävelin Portsaan ihailemaan varta vasten. Ei sitä ollut, yksi pankin heijastin kiikkui ainoana oksalla. Paikalle osunut mies ison koiran kanssa kertoi vieneensä oksalle suojelusenkeli-heijastimen ja sekin oli viety. Toivoimme että heijastimia käytetään mikäli nuoret ovat ottaneet. En kyllä lähtisi nimeämään ketään. Jos olisi heijastin laitettavaksi, niin se pitäisi laittaa korkealle.

Hyvää joulun alusaikaa!

Kaunis kieli herkistyttää



Aki Ollikaisen viimeisin teos Pastoraali on niin kaunista kieltä että ihan herkistyy lukiessa.
Kirjan alku on huikea, kaunis ja koskettava. Vanheneva mies ja vanha, laumasta eronnut susiuros katsovat toisiaan silmiin. Eikä sen jälkeen mikään ole entisensä.

Kirjassa on 138 sivua, ei yhtään liikaa, tai liian vähän.

Turussa +0,5, pilvistä. Kuvittelen lumihiutaleiden putoavan maahan leijuen hitaasti ja kevyesti.

Saturday, December 1, 2018

Lauantai aamun mietteitä 1.12. 2018



Kauppahalliin on tullut joulu. Itämaan tietäjä istuu penkillä, odottaa kavareitaan.

Leivän hinnat olivat nousseet, johtuneeko kävijämäärän vähentymisestä.

Ihmettelen kaupungin ilmaista parkkipaikkaa jos tulee keskustaan yksityisautolla joulukuussa. Se on typerää ja aiheuttaa lisää liikenne sotkuja. Ajakaa mieluummin Louheen jos nyt välttämättä pitää autoilla keskustaan.

Laitoin torilta ostamani siiat uuniin. Kiireetön aamupäivä.

Tapasin seurakuntalaisen. Hän oli tuohtunut siitä että kirkon sisätilojen lasermittauksen tulokset oli salattu seurakuntalaisilta. Onko siellä jotain salattavaa? Minua on koko ajan kiusannut tunne ettei seurakunnassamme ole sitä kuuluisaa läpinäkyvyyttä, jota Duracin tultua kirkkoherraksi hehkutettiin. Yksinvaltius harvemmin on läpinäkyvää ja avointa. Minne katosi se ponomari joka oli lapsesta asti ollut kirkossa ponomarina. Kukaan ei tiedä mitä tapahtui, mutta ponomari itkee aina kun tapaa seurakuntalaisen. No, seurakunnassamme ovat ihmiset vaihtuneet rajusti viimeisen kummenen vuoden aikana.