Wednesday, November 30, 2016

Marraskuun viimeinen päivä



Positiivisesti yllättänyt runoteos. Suosittelen lämpimästi kaiken tämän raadollisuuden rinnalla luettavaksi.

Marraskuun viimeisen päivän valju aurinko värjää ikkunan takaisen talon okralla. Kadut hikoilevat kosteutta, on taas lämpöasteita. Moottorisahan ääni leikkaa loven maailmaani. Pannaanko jossakin ikkunaa uusiksi.

Pääministerimme ylitti uutiiskynnyksen oudolla tavalla. Olisiko aika vaihtaa hänenkin alaa tai palata entiseen. Andrei Tarkovski sanoi aikoinaan että:Ihmisen ei pidä palata entiseen taloon eikä suhteeseen. Elämässä pitää elää kuin nomadi, paikkaa vaihtaen ja juuria kasvattamatta.

Uhtuan lintumestarin veistämä Karjalan käki. Meillä on kaksi katossa, toinen marilaisten käki. Hyvää käsityötä molemmat, yhdestäpuusta vuoltuja, kuten oikeaoppiset käet ovat.

Sunday, November 27, 2016

Pienet piparkakkutalot, syttyvä kuusi ja katoavat ikkunat talossamme


Marrakuun viimeisiä päiviä eletään lounaan kaamoksessa. Eilen oli joulun avajaisia ympäri kaupunkia. Kävelin Vanhan ajanmarkkinat läpi. Kyllä se siitä virkistyy vielä. Ykkösjoulukuusi tuomiokirkon edessä oli sytytetty myöhemmin ja fb. täyttyi kuusikuvista, niin kuin kuuluukin. Yksi hitti joulumarkkinoilla voisi olla pienen pienet piparkakkutalot, joita oli eräällä myyntipöydällä.



Kun tulin kotipihaan hämmästyin verannan yläikkunoiden poissaolevaisuuteen. Nyt ikkunoissa on pahvit. Mikähän remontti mahtaa olla nyt menossa.

Miten mielelläni, miten mielelläni puhuisinkaan toisesta kodista. Päädyn kolminkertainen vesivahinkohuoneisto on nollattu, vedet katkaistu ja tehty talven kestäväksi. Johtuuko kummalliset sairastelut ehkä seinän takaisesta märkien hirsien elämästä. Yksi tuttava sai sairaseläkkeen hulluhpapereilla kun homeallergia meinasi tappaa hänet, ja lääkärit keksivät että homeallergiaa ei ole virallistettu sairauksien aiheuttajaksi, joten ainoa tapa selvitä hengissä on ruvetä hulluksi paperilla. Osan ottoni homekoulussa työssä oleville ja oppilaille.

Saturday, November 26, 2016

Kauneusmurha kaupunkikuvassa


Koulukadun ja Eerikinkadun kulmatontilla tapahtuu näköjään purkuhommia. Säilytettävien puutalojen taakse nousee ilmeisesti korkea kerrostalo. Kävelin työmaan ohi, mutta valo ei riittänyt kuvaamiseen. Tämä paikka on lähellä sinisen talon, sen joka purettiin, sijaintia. Sen paikalla on nykyään lasihirvitys. Jokin noista naapurutaloista jouduttiin paaluttamaan uusrakennuksen myötä. Jos mietitään kauneus ja kaupunkikuvallisia arvoja niin Sinisen talon tuhon myötä syyllistyttiin kauneusmurhaan. Näitä kauneusmurhia on paljon tässä kaupungissa ja toiminta jatkuu.


Sininen talo

Art Deco talo

Tässä on lista poliitikoista jotka äänestivät sinisen talon purkamisen puolesta ja osallistuivat kauneusmurhaan.


Nyt on marraskuun viimeisistä päivistä yksi. Ulkona lämpöasteita 4. Aurinko näyttäytyy juuri nyt. Hallituksemme moraali on tarkastelun arvoinen asia. Minusta se lähentelee sallittua rikollisuutta. Juuri nyt Anna Kontula puhuu radiossa viisaita ja tosia työväenluokasta, keskiluokasta ja luokkakierrosta.

Wednesday, November 23, 2016

Halju hallitus vie vähäosaisilta viimeisenkin rovon..



Kuusi nousi taas paikalleen ja lauantaina se saakynttilänsä. Kirkko oli samun peitossa ja joen toiselta puolen vain ääriviivat hahmottuivat.

Maailma olisi hyvä jos halju hallituksemme lopettaisi vähäosaisten kiusaamisen. Tämän päiväiset leikkaukset kohdistuvat opintotukeen, pieniin eläkkeisiin ja muihin, jotka eivät todellakaan vaikuta mitenkään valtiomme alhosta nousuun, päin vastoin. Ihan kuin olisimme yläasteella jossa koulukiusaajat kiusaavat. Yli 7000euroa tienaavat saavat etuuksia ja rikkaat rikastuvat. Ihmisten pitäisi herätä apatiasta, ei meitä niin vähän ole etteikö se vaikuttaisi äänestyksen tulokseen. Joskus tuntuu että hallituksen ministereillä on rakkovika ja kusi nousee päähän, ei luonnollista tietä ulos. Ministerimme eivät tiedä tavallisten ihmisten arjesta mitään. Tiedättekähän miten leipäjonot kasvavat ja siitäkin te leikkaatte. Hävetkää, mikäli osaatte hävetä. Kansa voisi kyykyttää teitä vaaleissa ja vaalien jälkeen, se oli teille oikein. Viette leivän lasten ja vanhusten suusta. Yksi tuttu oli ollut eräässä palvelutalossa vanhusten ruokailun aikaan. Ne vanhukset, jotka pystyivät syömään itse saivat ehkä mahansa täyteen, ne jotka eivät,yrittivät syödä haparoivin sormin ilman lusikkaa tai muita apuvälineitä, ja jotkut ei syöneet, koska syöttäjiä ei ollut. Siunattuja ovat vapaaehtoiset syöttäjät, vaikka ei niitä kaikille riitä.



Tunsin itseni hölmöksi kun kävelin tällä valopolulla. Tuli mieleen keskitysleiriläisten kävelytykset. Ihan oikeasti, oli pakko siirtyä kävelemään valokujan viereen.

Tuesday, November 22, 2016

Kirjastossa ja kaupungilla


Eilen illalla, kun joki oli musta kuin Tuonelan virta, kävelin sivukatuja kirjastoon. Uutuuksien hyllyssä loisti kutsuvasti Guzel Jahinan kirja Suleika avaa silmänsä. Se on Venäläistä nykykirjallisuutta parhaimmillaan, tiedän koska ahmin sitä yli puolen yön.


Kirjastotalo iltavalaistuksessa. Joen toiselta rannalta katsottuna se näyttää vanhalta ruotsalaiselta joulukortilta, ja on hyvinkin kiehtova.

Turussa on lämmintä ja kosteaa. Musta ja eloton maa lisää pimeyttä. Tässä ei ole mitään uutta, onhan näihin totuttu tai ainakin melkein totuttu. Ensi viikonloppuna alkaa luterilaisessa Suomessamme adventti; vanhanajan joulumarkkinat, kuusi tuomiokirkon edessä syttyy ja joulukadun valot sytytetään. Aikaisemmin oli kirkkaammat valot, nyt ollaan joka asiassa järkeviä ja säästäviä; joulukin on ulkoisesti himmeänpi kuin ennen.

Minusta joulukuu on tunnelmaltaan merkittävä sekoitus odotusta ja nostalgiaa.




Sunday, November 20, 2016

Melankolia jatkuu


Sataa tihuuttaa. Lonttisten talot rakennettiin aikoinaan tiheään. Tuo mieleen Prahan takapihan. Tämä ei ole negatiivistä. Turussa katsotaan aina asioita negaation läpi ja siihen on muualta tulleen vaikea tottua.

Oravat mellastavat puissa ja maassa. Nämä oravat osaavat poseerata.

Jouluun on reilu kuukausi.

Joni Pyysalon kirja Alaska on kirja ajasta jossa elämme nyt. Toivon että tämä kirja saa Eurooppalaisen kirjallisuus pakinnon. Ei niinkään tavallista proosaa.

Friday, November 18, 2016

Melankolia VII



Sataa, ei satele. Sorsat uivat sateessa. Tällaista on varmaankin yli joulun.

Kävelin Vanhaa Hämeentietä ja ojensin muutamaa itsemurhakanditaattia. He hyppivät ajotielle kun auto oli tulossa ja sitten äkkiä takaisin. Kyseessä oli koulupojat. Mies ihmettelin etten saanut turpiini. Hän epäili että Nummenpakalla kiertää huhu hullusta akasta joka ei siedä liikenteen häiritsemistä. Nykyään nuorisolta puuttuu haasteita. Lapsilta on viety oikeus kiivetä puihin ja mennä yksin metsään. Kaikki on kontrolloitua ja turvallista. Lapsilta on viety vaaran kokeminen ja selviytyminen. Ihmekö sitten että ovat pois tolaltaan ja tekevät tuhmia tekoja ihan vain neuvottomuuttaan.



Kuten olen aiemmin sanonut, jokea on lähes mahdotonta kuvata ilman tuomiokirkkoa.

Thursday, November 17, 2016

Melankolia VI



Tuomaanpuisto. Siellä on Porilaisten Marssi-patsas ja Lotta näköispatsas. Hieno puisto, ei ollenkaan sotainen. Tänään oli lämmintä +6 astetta. Kävelin Piispankatua ylös ja yksi mummo sanoi että tuossa on myytävänä sen maestron asunto. Hieman liikaa hintaa koska ei ole saunaa. Muistan erään välittäjän kerran sanoneen että hinta on suuntaa antava eli viitteellinen.

Jatkoin matkaani tuntien haikeutta elämän rajallisuudesta. Otin puistosta kaksi kuvaa. Miten samasta kohteesta otetut kuvat voivat olla valaistukseltaan erilaisia. Toinen tumma varjoinen, toinen valoisa. Laitoin tänne valoisamman. Kotona menin uteliaisuuttani katsomaan myynti kohdetta. Tuttu taulu seinällä.

Ajattelin yhteisöllisyyttä, josta olen vieraantunut. En oikein usko enää ihmisten hyvyyteen. Pahuuteen kyllä uskon, sitä ei kannata edes kyseenalaistaa.
Yöllä heräsin ja ihmettelin kuka kirjoittaa näppäimistölläni. Sitten tajusin että sade nakuttaa ikkunaan.

On ilta ja kynttilä palaa tallilyhdyssä.

Tuesday, November 15, 2016

Melankolia V


Se hetki marraskuisena päivänä kun hämäryys hiipii maisemaan ja muuttaa harmaan sävyt toiseksi harmaaksi, voi kokea koko melankolian kattauksen. Yksi ikonimaalari kerran sanoi että maalaa tietyllä sinisellä ja vetää hiuksen ohuen oranssin sinisen reunaan, syntyy violettia. Vai oliko se toisin päin, pitää kokeilla joskus.

Äkkiä alkoi sataa vettä, jää oli liukasta ja piti keskittyä siihen miten jalkansa sijoitti. Pinellan valot saivat ulotteita sateesta. Jokirannanassa on vaikea ottaa kuvia ilman tuomiokirkkoa. Se dominoi maisemaa mutta kuuluu siihen.


Kävelin torin yli. Kun nykyään käy torilla, pitää kommentoidasitä. Ostin ruisleivän lempileipurilta. Juureva juttu.

Fasismin lumipallo kierii jo


Marrakuun aurinko valaisi vanhan puun. Tämä yammi on suojeltu. Se on 1700-luvulta peräisin oleva yksilö. Jotakin pysyvää ajassamme.

Eilen illalla Suomi ensin-ryhmä häiritsi valtuuston kokousta niin rajusti että poliisi hälytettiin paikalle. Heillä oli kuulemma poliisin lupa tietyksi ajaksi olla paikalla tehostetun äänentoistolaitteen kanssa. Mitähän olisi tapahtunut jos anarkistit olivivat laulaneet valtuuston yli laulujaan? En pidå siitä että näille Suomi ensin ja Rajat kiinni porukoille naureskellaan vähättelevästi. Fasismi nousee kuin vierivä lumipallo, uskokaa pois. Yöllä mietin kuka mahtaa olla sisäministerimme.

Kokous itse oli värikästä kielenkäytön suhteen. Persut iloitsivat Trumpin voitosta ja punaviherfillarikommunistit mainittiin taas ja joidenkin puheenvuorot olivat tympeää kuultavaa.

Positiivista oli vanhan kaupungin laajennus ja kunnostus suunnitelma.

Ei voinut välttyä vaalien läheisyydeltä.





Sunday, November 13, 2016

Melankolisia kuvia IV


Lämpimän utuisa sää. Tuuli ei vihoittele tänään. Joen vesi on mustaa heijastetta olevasta.

Veden alaisesta maailmasta.

Jokitaidetta.

Valkoinen kivi loistaa.

Luen Joni Pyysalon Alaskaa. Olen vaikuttunut. Harri Nordellin uutta runokirjaa en ole saanut luettavakseni vielä. Uskaltaisiko siitä mainita.

Saturday, November 12, 2016

Melankolisia kuvia III


Joki täynnä mustia silmiä.

Vasi liikkuu joen ohuen jään alla.

Mustat silmät laajeneva ja lopulta muuttuvat mustaksi vedeksi joka liikkuu pois.

Musta aukko katsoo kulkijaa.

Joki on sulanut jäistä aikaisin. Hurja tapahtuma marraskuussa.

Väriä hämärään



Eilisellä visiitillä kirjastoon muistin Miina Äkkijyrkän Vasikan. Siinä se seisoo vasikkamaista oloa huokuen kirjaston pihalla. Väri on mitä mainioin kaamoksessa.

Turussa olen oppinut että täällä on kansa jolla on yksi tapa ajatella ja yksi tapa puhua. He eivät ole sovittelijoita. Olen ihaillut itäsuomalaisten tapaa neuvotella ja ottaa huumori mukaan. Täällä sanellaan ja pidetään vihaa karvat korvilla ja istutaan poteroissa kyräillen.

Millainen vallan väline lienee Turun Sanomat nykyään?

Friday, November 11, 2016

Melankolia II


harmaan ja harmaansinisen sävyjä. Kun ilta hämärtyy ja valo muuntuu muuksi, saa aikaan kosmista violettia sineä.

Sorsia oli paljon, ikään kuin kokouksessa. Kuolleet kaislat, musta vesi ja jää harmaan sävyissä. Marraskuu.

kivet, vesi ja jää ja lumen valkoisuus. Ikuinen ikävä jonnekin.


Tässä on suosikkiveistokseni don Quijote kirjaston pihalla.

Thursday, November 10, 2016

Talven torottaja



Lisää melankolisia kuvia.

Wednesday, November 9, 2016

Olen sanaton ja lamaantunut

Kuva on sanaton runo (Horatius Flaccus)


Minulla oli jo eilen outo tunne tulevasta. Miten on mahdollista että maailman vahvimman valtion presidentti on avoimen rasisti, naisvihamielinen ja oikeistopopulistinen henkilö.
Maailma ei pelastu, se taantuu. oikeistopopulismia on nähtävissä Eurooppammekin eri kolkissa.

Olen sanaton ja lamaantunut. Aloitan joulupaaston!

Tuesday, November 8, 2016

Melankolinen kuva



Kuva nimeltä Melankolia.

Joen toisella puolen olevan talon iso ikkuna on kiinnostava. Siitä on näkymä joelle, Kirkkosillalle ja Vähätorille asti.

Tänään tuuli häijysti ja oli liukasta. Minulla on hyväpohjaiset kengät, niilä on hyvä kävellä. Lunta hieman hipsi maahan. Jotenkin huvittavia nämä sääuutiset ovat. Aivan kuin koko maa pysähtyisi parin hiutaleen vuoksi.

Saisiko jäälyhdyn tällaisella pakkasella? Jäälyhty voittaa aina sähköiset valot, eikä maksa mitään jos tekee sadevedestä.

Arkkipiispa Kari Mäkinen puhui koskettavasti paperittomista. Luin jostain ruotsalsisen yhteiskunnan näkymättömistä, joita ei virallisesti ole olemassakaan. Se oli hätkähdyttävä kuvaus paperittomista ihmisistä jotka elävät yhteiskunnassa, yhteiskunnan ulkopuolella näkymättöminä. Kun tällainen ihminen kuolee, hän ei virallisesti kuole, hänet hoidetaan jotenkin näkymättömien toimesta näkymättömään hautaan.

Montako tällaista ihmistä elää kaupungeissamme. Näiden henkilöiden kohdalla on turha paasata "vapaamatkustamisesta" hyvinvointiyhteikunnan siivellä. Alakulttuureja on aina ollut olemassa, mutta paperittomat ovat jotain ennen kokemattomia. He ovat vapaata riistaa hyväksikäyttäjille. Hallituksemme on täynnä kovia ja häikäilemättömiä henkilöitä. Heidi Hautala erosi aikoinaan ministerin paikaltaa. Anne Bernerin tekemät mokat ovat ihan eri luokkaa kuin Hautalan, hänellä on hallituksen ja oikeiston hyväksymä moraali. En viihdy tässä poliittisessa ilmastossa.

Tuohon ikkunaan palatakseni: näkymä on harmooninen, ainakin toistaiseksi.

Sunday, November 6, 2016

Aurinko paistaa lämmöttä tasapuolisesti kaikille

Onko kirjailijoilla oma suojeluspyhimys? Katolisten kirjailijoiden suojelupyhimys on Avillan Pyhä Teresa. Luterilaisilla ei liene olemassakaan suojeluspyhimyksiä. Aloin miettiä tätä luettuani muutamia ajankohtaisia netti kommentteja kirjallisesta maailmastamme Suomessa.

Alfred Kordelin säätiön apurahalautakunta kokoontuu tänään, ainoalaatuisen asian vuoksi, päättämään perutaanko eräälle kirjailijalle myönnetty apuraha (6000 euroa). Olisi pitänyt miettiä tarkemmin miksi hänelle ylipäätään apuraha myönnettiin. Kysymys on ennakkotapauksesta ja siten olisi syytä olla tarkkana. Kirjoitan nyt menettelystä, en kirjailijasta, jonka tuotantoa en tunne. (Paitsi loukkaavia kirjoituksia feministeistä ja ihannoivia puheita äärioikeistolaisesta politiikasta.)

Kysymys kuuluu: millä kaikilla perusteilla voidaan tulevaisuudessa evätä apuraha.

Turussa on -4,6 astetta. Aurinko paistaa lämmöttä tasapuolisesti kaikille.

Kohmeinen rotta juoksi auton alle, luulen sen menevän ansalaatikkoon syömään namipaloja. En ajattele sen pitemmälle. Lunta ei ole.

Myöhemmin illalla ilmestyi A. Kordelin säätiön sivulle tietodus ettei apurahaa ole peruttu. Kysymys oli Timo Hännikäisestä.

Saturday, November 5, 2016

Pyhien päivänä


Sergei ja Herman.


Sergein ja Hermannin kenotafin peiteverho, punaista samettiä ja kultabrokadia. Pietarilainen kauppias Nastarov on lahjoittanut tämän luostarille. Kangas on valmistettu Lihatsovin tehtaassa 1845.(Venha Valamo.)

Turussa pakkasta -8 astetta. Kuivaa pakkassäätä. Voiko Pyhäin päivänä mennä ulos syömään. Onko mikään muu kuin Pinella auki. No, ongelma ratkesi ja mies ja seilorikaverit pääsivät keskustelmaan miesten kesken. Itse kuuntelen yhtä oratoriota. Ilta alkaa hämärtyä jo.

Thursday, November 3, 2016

Konevitsan luostarin levollinen ilmapiiri



Konevitsan luostari Laatokalla on saanut tuntuvaa avustusta Venäjän valtiolta. Jo oli aikakin, sillä se sähkökaappi eli pääsähkökeskus oli hirvittävä. Tein aina ristinmerkin ohi kävellessäni. Nyt sähköt on uusittu ja sopii toivoa että ne toimivat.

Munkeille villasukat projekti silti jatkuu. Konevitsassa vierailleet mummot ovat panneet merkille munkkien risaiset villasukat. Talvella on kylmä, joten puikot kilisemään.

Arseni Konevitsalaisen luostari on Valamon vaatimaton pikkuveli. Panin merkille aikaisemmin jo että siellä on hyvää hengellistä elämää. Sielujen lepoa.

Itse Konevitsan saari on hyvinkin kotoisan tuntuinen kasvustoltaan, mäntyjä ja harjuja ja rantoja jotka murenevat hiljaa Laatokkaan. Siellä on myös ne komeat hiekkadyyni rannat.
Onneksi luostariin tulee turisteja rajoitetusti, luonnon haavoittuvuus ei kestäisi isompaa turismia.

Nyt on marraskuu ja kohta on Karjalan Valistajien juhlpäivä.

Wednesday, November 2, 2016

Andrei Tarkovskia lukiessa


Vesi on jäätynyt härmeeksi tien pintaan. Katulamput luovat himmeää valoa. Juna menee Helsinkiin. Kaipa niitä palaakin tänne. Tämä kaupunki on kaunis ja amputoitu gryndereiden toimesta. Heiltä puuttuu kauneudentaju ja sivistys. Toivon ettei kaupungistamme tule torsoa.

Yllä olevassa kuvassa on Andrei Tarkovski, venäläinen elokuvaohjaaja ja näkijä. Hän oli ikkuna iäsyyteen, kauneuteen ja kuolemaan. Ihminen syntyy kuolemaan. Löysin taas ison pinon Andrei Tarkovskin mteriaa menneiltä ajoilta. Asiat kypsyvät alitajunnassa hitaasti.

Ihminen voi rakentaa ja jättää jälkeensä monumentteja, mutta ihmisen perusolemus ei ole materiaa.

Tämä ei ole Tarkovskia: Mitä sinä höpiset? En minä ole jättänyt sinua ennenkään, miksi jättäisin nyt. En aio juosta haudallasi kovin usein. Sinulla oli kyllä säätiösi ja monumenttisi, joita vihasin. Eikä sekään sinulle riittänyt; piti kiillottaa kupolit ja julkisivut, siitä mitä niiden takana tapahtui en halua tietää. Vähemmästäkin vihaiseksi tulee kun joutuu vastatusten kokonaisen instituution kanssa. Montako pappia "tapoit" matkalla hautaan? Sinä todella tuhosit heidät, kohtelit kuin ongelmajätettä. Heistä yksikään ei kuollut viinaan, köyhyyteen, eikä omankäden kautta. Vaikka mitä sinä olisit siitä välittänyt vaikka olisivat kuolleet. Sinä rakensit maailmaasi, sekä maallista että kirkollista. Olit huipulla ja yksin, vaikka ihmisiä pokkuroi ympärilläsi.

Miten moni huomaa mihin olemme menossa. Sodan äänet kumajaa ja ihmiset sulkevat silmänsä ja korvansa, ainakin suurin osa ihmisistä.