Konevitsan luostari Laatokalla on saanut tuntuvaa avustusta Venäjän valtiolta. Jo oli aikakin, sillä se sähkökaappi eli pääsähkökeskus oli hirvittävä. Tein aina ristinmerkin ohi kävellessäni. Nyt sähköt on uusittu ja sopii toivoa että ne toimivat.
Munkeille villasukat projekti silti jatkuu. Konevitsassa vierailleet mummot ovat panneet merkille munkkien risaiset villasukat. Talvella on kylmä, joten puikot kilisemään.
Arseni Konevitsalaisen luostari on Valamon vaatimaton pikkuveli. Panin merkille aikaisemmin jo että siellä on hyvää hengellistä elämää. Sielujen lepoa.
Itse Konevitsan saari on hyvinkin kotoisan tuntuinen kasvustoltaan, mäntyjä ja harjuja ja rantoja jotka murenevat hiljaa Laatokkaan. Siellä on myös ne komeat hiekkadyyni rannat.
Onneksi luostariin tulee turisteja rajoitetusti, luonnon haavoittuvuus ei kestäisi isompaa turismia.
Nyt on marraskuu ja kohta on Karjalan Valistajien juhlpäivä.
No comments:
Post a Comment