Eilen illalla, kun joki oli musta kuin Tuonelan virta, kävelin sivukatuja kirjastoon. Uutuuksien hyllyssä loisti kutsuvasti Guzel Jahinan kirja Suleika avaa silmänsä. Se on Venäläistä nykykirjallisuutta parhaimmillaan, tiedän koska ahmin sitä yli puolen yön.
Kirjastotalo iltavalaistuksessa. Joen toiselta rannalta katsottuna se näyttää vanhalta ruotsalaiselta joulukortilta, ja on hyvinkin kiehtova.
Turussa on lämmintä ja kosteaa. Musta ja eloton maa lisää pimeyttä. Tässä ei ole mitään uutta, onhan näihin totuttu tai ainakin melkein totuttu. Ensi viikonloppuna alkaa luterilaisessa Suomessamme adventti; vanhanajan joulumarkkinat, kuusi tuomiokirkon edessä syttyy ja joulukadun valot sytytetään. Aikaisemmin oli kirkkaammat valot, nyt ollaan joka asiassa järkeviä ja säästäviä; joulukin on ulkoisesti himmeänpi kuin ennen.
Minusta joulukuu on tunnelmaltaan merkittävä sekoitus odotusta ja nostalgiaa.
No comments:
Post a Comment