Sumuinen ja hiljainen tori.
1980-luvulla ei lasten hyväksikäytöstä kouluissa tai kerhoissa saanut puhua, ellei halunnut hullunkirjoihin tai muuten löyhäksi luonteeksi leimatuksi. Lapsen mahdollisuus puolustautua tai hakea turvaa tai oikeutta oli olematon. Koulut pelkäsivät maineensa puolesta, vanhemmat eivät aivan ilmeisesti luottaneet lapsiinsa ja siten eivät uskoneet heidän kertomiaan asioita. Joten lasten traumat jäivät hoitamatta ja syylliset rankaisematta.
Itse uskalsin epäillä erään pahasti oireilleen kerholapsen kohdalla seksuaalista hyväksikäyttöä ja tuloksena oli turpa kiinni uhkailua ja kehotusta siirtyä muihin töihin jos pää ei kestä todellisuutta. Luova Toiminta huusi keksittyjen juttujen nimeen. Luovassa Toiminnassa muutenkin ensimmäinen sääntö oli hyvä maine ja pelko sen menettämisestä.
Luulen että nuo julkisuuteen tulleet hyväksikäyttötapaukset ovat vain pintaraapaisu. Ongelma lienee yleisempi kuin uskallamme uskoa olevan. Ja ne jotka huutavat eniten, toimivat ongelman ratkaisemiseksi vähiten. En ole huomannut Opetushallituksen tai OAJ:n sanoneen mitään paljastuneiden koulujen hyväksikäyttötapausten tiimoilta. Ehkä he ovat kaikki joululomalla ulkomailla. Tai sitten en ole ollut kuulolla.
Onkohan Suomessakin korkeissa viroissa olevien pedofiilien verkostoja ja käyttörinkejä? Pedofilejä on muuallakin kuin poliisisarjoissa.
Alan ymmärtää yksityisopetukseen siirtyneiden lasten vanhenpia. Mahtaakohan Steiner-koulu olla vapaa näistä ongelmista. Voi olla että siellä opettajaksi hakeutuva joutuu läpäisemään totuudellisen ja tiedostavan seulan.
Raskasta kirjoittaa Uuden Vuoden aamuna tällaista.
Turussa +2 maassa härmettä kuin syksyllä.
No comments:
Post a Comment