Joen vesi on kiivennyt melkein kävelytielle. Aurinko kultaa joen pintaa. Ihmiset silmäilevät rantaa ja vettä mietteliäinä. Kosteaa ja lämmintä edelleen.
Yleinen pissapaikka on veden peitossa. Sorsat uivat uusilla urilla. Kohta menemme katsomaan DDR dokumenttielokuvaa elokuvateatteriin. Siellä ei varmaankaa ole tungosta.
Katsoimme Kirsi Marie Liimataisen elokuvan Toveri, missä olet tänään. Katsojia oli kohtalaisesti. Pidin näkemästäni ja erityisesti Libanonissa kuvatut osat herättivät ajatuksia; jotakin tapahtuu, mutta mitä, tai mitä tulee tapahtumaan. Sitten oli keskustelua ja en uskonut korviani kun yksi rouva sanoi: Olen ollut DDR:ssä 1970-luvulla ainakin 2,5 vuotta, ja en minä Stasista kuullut. Se lienee länsimaista propakandaa. Turha edes alkaa moisesta keskustelemaa n sillä kyllä se Stasi oli siellä. Elokuva oli erittäin totuuden mukainen ja sydämellä toteutettu. Me olemme tottuneet katsomaan joko Stasi-elokuvia tai komediaa DDR:stä, virkistävää katsoa toisenkinlaista elokuvaa.
No comments:
Post a Comment