Karkoitusaikanaan Dostojevski ei saanut kirjoittaa sanaakaan. Hän kirjoitti myöhemmin teoksen Muistelmia kuolleesta talosta ja karkoitusvankileiriä hän nimitti kuolleeksi taloksi. Tosiasiassa hän syntyi uuteen elämään ja hänellä oli tapana vastata ystäviensä karkotusta koskeviin valitteluihin, että Jumalalla ehkä oli välttämätöntä viedä hänet Siperiaan oppimaan jotakin jota ilman ihminen ei voi elää. Ilman tätä tietoa ihmiset söisivät toisensa materialisen kehityksen myöyä. Dostojevski ei mainitse tässäkään Jumalaa, vaan sanoo että ilman tietoa tärkeimmästä, ihmiset söisivät toisensa. 1930-luvulla ihmiset söivät oikeasti toisensa.
Muistelmia kuolleesta talosta on alitajunnasta nousevaa materiaalia, siinä mennään todella syvälle ihmismielen syövereihin. Kirjoituksia kuolleesta talosta aloitti Dostojevskin järeiden kirjojen sarjan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment