Olen uskon lapsi ja lapsi vailla uskoa Dostojevski luki jo kuusi vuotiaana Raamattua. Kuusi vuotiaana hän luki Jobin kirjaa ja kuusivuitias ymmärtää Jobin kirjaa omalla tavallaan. Dostojevski sanoi myöhemmin vaimolleen Annalle hänestä tuntuneen että se oli kirjoitettu hänelle ja siinä oli jotain erityistä. Hänen elämänsä oli pitkälti elämän mittainen kärsimystarina ja vertautui Jobin kohtaloon.
Dostojevskillä oli kaksi suurta kärsimyksen aiheuttajaa:Jumalan olemassa oloa koskeva epäilys ja ne kärsimykset, joiden avulla Jumala koetteli hänen voimiaan. Dostojevskin oli vastattava kysymykseen, onko ihmisen mahdollista uskoa, kun kaikki tosiasiat näyttävät uskon vastaisilta.
Voiko ihminen olla uskollinen Jumalalle kaiken kärsimyksen keskellä? Jos kirjailija ei ratkaise ihmisen salaisuutta, on hän elänyt turhaan.
Dostojevskin elämää leimasi kärsimyksen lainalaisuus. kuusitoista vuotiaana hän menetti äitinsä ja kahdesantoista vuotiaana hänen isänsä muhattiin. Samaan aikaan Dostojevski sai ensimmäisen epilepsiakohtauksen. Sairaus kulki hänen mukana koko loppu elämän kuoleman varjona. Karkoitus akana kohtausksia tuli kerran viikossa, myöhemmin kerran kuussa. Hän on kuvannut romaanissaan Idiootti epilepsiaa tarkasti. Hän tiesi että epilepsiakohtaus voisi johtaa kuolemaan ja hän pelkäsi sitä.
Kaksikymmentä kahdeksan vuotiaana Dostojevski seisoi teloituskomppanian edessä. Häntä syytettiin maanpetoksellisesta toiminnasta. Heidän silmänsä oli peitetty ja Dostojevski sanoi vierellään seisovalle miehelle että Kohta me olemme yhdessä Kristuksen kanssa. Tämä vastasi: Kohta me olemme kasa tuhkaa. Heitä ei ammuttu, sillä tsaari armahti heidät.
Karkoitus aika Siperiassa oli Dostojevskin mukaan opetus jotta oppisin asian jota ilman en voisi elää
Turussa +3 astetta, pilvistä tihkusadetta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment