Lapsuuteni pääsiäiset olivat lumisia. Pitkänä perjantaina on muistissani yksi ainoa aurinkoinen päivä. Silloin Ville-setä meni järven rantaan tervaamaan venettään ja naiset paheksuivat. Itsetehdyn mämmin muistan. Mämmiä hämmentäessä piti nauraa, näin mämmi imeltyi kunnolla. Nykyajan mämmit ovat laihoja eväitä tämän perinnemämmin rinnalla.
Kirkkoon ei menty, sillä yleensä oli kelirikko ja tiet poikki. Toisaalla jäät olivat heikot, mutta kuitenkaan veneellä ei päässyt kulkemaan. Sukulaisia Joensuusta kerääntyi pääsiäisen viettoon kelirikosta huolimatta paljon. Nykyään ei enää keräännytä yhteen iloa pitämään ja joskus riitelemäänkin. Jotakin on menetetty peruuttamattomasti.
Lapsena oli kiirastorstain melankoolinen tunnelma, pitkänä perjantaina se syveni uhkaavaksi ja pääsiäisenä oli usein hauskaa.
Nyt pääsiäisen jälkeen alkoi vanhan ajan pääsiäissää. Lunta tuiskuaa ja tuulee kunnolla. Kaipaan aurinkoa. Kaipa se joskus taas näyttäytyy täälläkin.
Punainen auto peittyi lumeen. Naaparin karvaton kissa käveli ylhäisesti sen yli. Abesinialainen ylhäisyys. Lakkasi kaveeramasta kanssani koska en päästänyt visiitille meille. Minusta hänellä pitäisi olla lämpöhaalari talvella.
No comments:
Post a Comment