Jumalan hullut tai houkat ovat kuuluneet ja kuuluvat edelleenkin Venäläiseen ortodoksisuuteen. Houkat olivat usein aatelisia tai heillä oli ollut varakas tausta, joten heillä oli mistä luopua ja he luopuivatkin kaikesta maallisesta ja jakoivat omaisuutensa köyhille. He omistautuivat Jumalalle kokonaan. He ilmestyivat usein liturgioihin ja häiritsivät palveluksia kommenteillaan ja heittelivät pappeja pähkinöillä ja herneillä. Eräs Jumalan hullu kuljetti mukanaan kolmehaaraista hiilihankoa jolla sohi tekopyhiä ja fariseuksia. He olivat erityisessä suojelussa sillä kirjoittamaton sääntö oli että houkkia piti kunnioittaa. Houkilla oli erilaisia ominaisuuksia, mutta perusajatus oli sama: Houkkana eläminen on vapaaehtoisesti valittu kilvoitusmuoto, joka on näennäisen hulluuden varjolla täynnä todellista viisautta.
Eräs tunnetuimpia Jumalan hulluja Pietarissa oli Autuas Ksenia. Hänen tiedetään syntyneen Pietarissa 1700-luvun alkupuolella. Ksenian ollessa 26-vuotias hänen miehensä Andrei Fjodorovitsh yllättäen kuoli ilman kristillistä kuolemaan valmistautumista. Ksenia päätti miehensä pelastuksen tähden antautua kokonaan Jumalan ja ihmisten palvelemiselle astumalla houkan kilvoitukseen. Hän jakoi omaisuutensa köyhille, pyysi että kaikki kutsuisivat häntä Andrei Feodorovitshiksi ja alkoi miehensä pukuun pukeutuneena vaeltaa Pietarin kaduilla. Ihmiset huomasivat piankin ettei hän ollut mikään tavallinen kerjäläinen: hän ei ottanut almua keneltä hyvänsä, ja jos otti, niin ainoastaan yhden kopeekan ja antoi sen heti köyhille.
Talvella hän ei suostunut pukeutumaan lämpimästi, vaan kulki rääsyissä ja risaisissa kengissä. Yönsä hän vietti useimmiten pellolla kaupungin ulkopuolella rukoillen aamuun asti.
Kilvoittelunsa aikana, joka kesti 45vuotta, Ksenia auttoi jokaista avuntarvitsijaa. Autuas Ksenia kuoli todennäköisesti vuonna 1803. Hänet haudattiin Pietarin Smolenskin hautausmaalle. Vuonna 1902 hänen haudalleen rakennettiin tsasouna. Säätyyn ja ikään katsomatta ihmiset kävivät hänen haudallaan ja kirjoittivat tsasounan seinät täyteen Autuaalle Ksenialle osoitettuja pyyntöjä ja toimittivat hänelle panihidoja anoen samalla helpotusta omiin vaivoihinsa.
Vuonna 1988 Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi Ksenia Pietarilaisen pyhäksi. Hänen puoleensa käännytään nyt toimittamalla moleben eli rukouspalvelus. Nykyään erityisesti naiset käyvät Ksenia Pietrilaisen haudalla ja saavat helpotusta ahdinkoonsa. Työttömät naiset huomaavat melko pian olevansa erittäin työllistettyjä. Ksenia Pietarilainen taitaa olla tehokkaanpi kuin meidän työkkärimme konsanaan.
Meidän aikamme ei kannusta Ksenian kaltaisiin hyviin tekoihin. Päinvastoin luulen että hänenlaisensa Jumalanpalvelijat poistettaisiin kaduilta ja kirkoista nopeasti.
Ksenia on niin absurdi ajassamme. Seurakuntamme elää kylmäsydän aikaa. Jumalan sijaan palvelemme itseämme ja omaa erinomaisuuttamme. Missä on sydämesi, siellä on aarteesi!
Lähteet:
Lintulan Luostari, 1998 Pyhän Ksenia Pietarilaisen ihme.
Kirjoittajan oma "tutkailu", joka käsitteli aikaa, muistia ja muistin kuvia Andrei Tarkovskin elokuvassa Peili. Ei tieteellinen.
No comments:
Post a Comment