Hanna Haurun Jääkausi on syväluotaava kuva sodan jälkeisestä pohjoisesta taajamasta. Sama ahdistus oli aistittavissa aikoinaan jokaisessa kylässä ja ihmisen tapa käsitellä asioita oli tietysti erilainen, henkilökohtainen. Hanna Haurulla on kyky kirjoittaa minimalistisen kauniisti ja riipaisevasti se oleellisin mikä ON. Unenomainen tarina, viiltävän kirkas kuin pohjoinen jäätynyt maisema.
Yritin kuvata ikkunan läpi räntäsadetta. Nyt aurinko paistaa viistosti ikkunaan. Kohta on marraskuu, kuoleman kuu, ja vainajat tulevat näkymättöminä mieleen. Marra eli ahdistus istuu rinnan päälle, elävien kuuluisi olla lähes näkymättömiä.
Kävelin kauppaan räntäsateessa. Meillä on lahjaksi saatu iso sateenkaari sateenvarjo. Sen alla ei kastu. Kuljin sen kanssa kauppaan. Yksi omainen sanoi että toivottavasti ei kukaan kiihkomielinen uskovainen tapa sinua. En tullut ajatelleeksi asiaa silta kannalta.
No comments:
Post a Comment