Ennen vanhaan miniällä oli taloon tullessaan oma kapiokirstunsa. Kapiokirstu kulki suvussa niin että vanhin tytär sai sen äitinsä kuoltua.
Olen törmännyt outoihin kateus juttuihin näiden perintökalleuksien ympärillä. Kerran yksi nainen kertoi että äitinsä oli antanut perintöraanun nuoremmalle tyttärelleen, koska vanhempi tytär oli mennyt naimisiin vammaisen pyörätuolimiehen kanssa. Äiti oletti että lapsia ei heille tulisi. Tuli kuitenkin ja äidin ensimmäinen kysymys oli että kuka on isä? Pyörätuolimies sanoi olevansa isä, hänen vammansa oli jossain aivan muualla.
Missä mahtaa olla äitini äidin kapiokirstu. Sormuset olivat käsistään käteviä joten sellainen on kyllä ollut Leenan tullessa taloon. Toivottavasti hänen vihainen anoppinsa ei ole kirvestä näyttänyt ja käyttänyt Leenan kuoltua. Äitini on joskus maininnut kadonneista äitinsä tavaroista. Lapset eivät läheskään aina ole samanarvoisia perheissä.
Vaaran Penttilän tuvassa kummitteli. Outoon asuun pukeutunut mies ilmestyi Leenan kuoleman jälkeen. Lyydia sanoi nuorena tyttönä tiskanneensa astioita yksin tuvassa. Hänen selkäänsä alkoi kuumottaa, aivan kuin joku olisi katseellaan porannut reikiä. Hän kääntyi katsomaan ja näki ukonkäppänän oudoissa vaatteissaan tuijottavan häntä. Sitten mies haihtui pois, ja hän tajusi seisovansa iso voikauha kädessä kohotettuna iskuun. Voikauhat olivat isoja puukauhoja joilla nostettiin voita kirnusta. Siellä vanhassa tuvassa ei ole kukaan asunat vuosikymmeniin, joten kummitus on varmaan jo muuttanut muualle. Lydian kertomuksesta tuli mieleen neitsyiden jahtaaja eli paholainen.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment