Äitini talvisota

Äitini oli hädintuskin viisitoista täyttänyt kun talvisota alkoi. Hän oli piikana Mujusten isossa maatalossa Tuupovaarassa ruokapalkalla, Mujuset olivat kuuluja kitsaudesta. Äitini täti oli naimisissa isäntä Mujusen kanssa eikä se ollut rakkausavioliito vaan sopimus. Täti oli kova työihminen ja siksi hyvin pidetty. Kun talvisota syttyi muut kyläläiset lähtivät evakkoon, isäntä Mujunen ei lähtenyt. He elivät vaarallisella alueelle ja muonittivat Suomen armeijaa, lisäksi piti pelätä desantteja ja muita tiedustelijoita. Heillä oli käskystä ympärivuorokautinen valmiusajassa oleva hevonen jos vainolainen tulee liian lähelle. Ei tullut ja elämä jatkui. Mietin vain miten jatkuva pelossa eläminen ja uhkan todellisuus vaikuttivat noin nuoren ihmisen elämään silloin ja lopun elämän. Äiti oli hyvin sosiaalinen ja elämänmyönteinen mutta joskun olin tunnistavinani tumman pohjavireen. Harvemmin hän puhui noista ajoista, ehkä hän ei ollut avautuvaa tyyppiä.