Lizaveta Smerdjastsaja, vapaa ihminen

Lizaveta S. eli "haiseva" oli tavattoman pieni ihminen, ei kuitenkaan kääpiö, ainoastaan "vain kahden arssinan" pituinen nainen. Kuoltuaan hän muuttui suorastaan ikoniksi tuossa pienessä kaupunkipahaisessa. Lizaveta oli vapaa kaikesta ihmiselle ominaisesta omistamisesta. Hän pukeutui aina, kesät talvet, samaan pellavapaitaansa ja kulki avojaloin. Kaupungin asukkaat tunsivat hänet lapsesta lähtien ja tottuivat häneen, niin että hän ikään kuin kuului "kalustoon". Lizaveta yöpyi milloin missäkin kirkkojen eteisissä, heinien keskellä ja ulkorakennuksissa. Kaupungin kaikki asukkaat yrittivät huolehtia hänestä antamalla almuja, mutta Lizaveta antoi almut aina pois, rahat kirkkojen lippaisiin tai ruoat vastaantulujoille. Jopa hienot aatelisnaiset ottivat hänen antamansa rinkelit ja muut saamansa ruoka-almut kiitollina vastaan. Tässä haisevassa piikkopaita-naisessa oli jotain hyvin Jamalallista. itse hän söi ainoastaan mustaa leipää ja joi vettä.
Lizaveta sai rauhassa vaellella ja ilmestyä vaikka hienoon tavarataloon. Häntä ei kukaan vahtinut tai ajanut pois. lizaveta ei varastanut, se oli hänen luonteensa vastaista.

Kerran saapui kaupunkiin pääkaupungista joku korkea henkilö, kirkon eteisessä hän törmäsi seurueineen Lizavataan. Hän pöyristyi ja määräsi että Lizaveta pitää pestä, vaatettaa ja saattaa säädylliseen tilaan. Näin tehtiin, mutta Lizaveta muuntautui nopeasti entiseen kuosiinsa ja jatkoi elämäänaä paljasjalkaisena ja piikkopaitaisena.

Sitten tapahtui jotain anteeksiantamatonta kaupunkilaisten mielestä. Lizaveta oli siunatussa tilassa. Syyllistä "jumalanhullun" raiskajaa etsittiin ja pohdittiin ankarasti. Lizaveta ei osannut puhua. kaupungin naiset pitivät Lizavetaa silmällä ja asuttivat häntä erään arvostetun naisen kotona. kuitenkin Lizaveta karkasi juuri tärkeällä hetkellä.

Kun synnyttämisen aika tuli, hän kiipesi korkeahkon aidan yli ja meni erään varakkaan miehen saunaan, joka oli vielä jälkilämmin, ja synnytti pojan. Tuskin hän itse tiesi mitä hänelle tapahtui. Talon emännöitsijä kuuli outoa vaikerrusta ja niin hän sai kauan kaipaamansa lapsen, sillä Lizaveta kuoli. Tästä pojasta tuli yksi Karamazovin veljesten henkilö.

Lizaveta oli perheestä, jossa äiti kuoli varhain ja Lizavetan isä ei pystynyt tai osannut kasvattaa tytärtään. Isä oli pikkuvirkamies ja alkoholisoitunut pahasti.