Mitä enemmän minä rakastan ihmiskuntaa, sitä vähemmin minä rakastan yhtä ihmistä.Haaveissani olen kohonnut sellaisiin korkeuksiin, että kykenen vilpittömästi palvelemaan ihmiskuntaa - menisin vaikka ristille ihmisten puolesta. Kuitenkin minä en voi elää kahta päivää enempää samassa huoneessa toisen ihmisen kanssa! Toisen ihmisen läsnäolo alkaa puristaa niin, että voin yhdessä päivässä ruveta vihaamaan parasta ihmistä vain siitä syystä, että hän syö pitkään pöydän ääressä tai hän niistää jatkuvasti, kun hänellä on nuha. Mitä voimakkaammin aloin vihata yksityisiä ihmisiä, sitä rajattomampi rakkaus minussa syttyi ihmiskuntaan. En voi rakastaa ihmistä siksi, että näen hänen kasvonsa.
Dostojevski, Karamazovin veljekset.
2 comments:
Tuon voisin minäkin allekirjoittaa. Abstraktia ideaa on helpompi rakastaa kuin kovaa konkretiaa. Ja kaikki näyttää sittenkin kauniimmalta, kun sitä katselee vähän kauempaa.
On ollut kiireitä. En ole joutanut vastailemaan.
Katkelma perustuu erääseen luentosarjaan Valamossa joskus 1990-luvulla. Oli jokin seminaari jossa oli pietarilainen luennoitsija.
Aiheesta voisi keskustella pitempäänkin jollain foorumilla.
Post a Comment