Kaikessa kiireessä menin lähikauppaan maitoa ja hedelmiä hakemaan. Edessäni oli kummallinen mummo ostoskärryineen. Äkkiä maksamani maitopurkki katosi hihnalta. Pähkäilimme miten voi laskussa olla maito, muttei maitoa itseään näy. Mummo meni menojaan. Sitten pikkupoika sanoi että se mummo otti sun maitos. Sain uuden purkin tilalle. Jotenkin juttu kuitenkin jäi kaivelemaan. Mummoilla taitaa olla tiukkaa nykyään. Toivottavasti maito estää osteoporosin että hän pystyy kävelemään kauppaan itse jatkossakin.
Vettä vihmoi naamaan ja tuuli häijysti. Kotona kuuntelin arkkipiispan saarnaa radiosta. Hän lempeästi vaati rehellisyyttä hyveeksi. Pitkä pääministeri luki lauseita Uudesta testamentista. Taas tuli katala olo. Elämme uusmoralismin aikaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment