Friday, October 30, 2009

Luulen että hän oli intohimoinen ihminen


Joulu on lähempänä kuin arvaammekaan. Kun isänpäivästä on selvitty, ne jotka juhlivat sitä, onkin jo pikkujoulut menossa. Ahkerat tädit maalaavat joulukortteja tuulen vietäviksi. Juna-asemilla tuulee ja kaikki junat ovat lähteviä. Ne kulkevat kiihtyvällä vauhdilla poispäin. Pohjoisessa on talvi ja lunta. Venäläisissä elokuvissa junat juuttuvat kinoksiin. Ihmiset ovat sosiaalisia ja keksivät ajankulua. Meillä niin ei käy koskaan; junat eivät juutu kinoksiin, eivätkä ihmiset ole sosiaalisia. Pelkään että meillä sosiaalisuus julistetaan luonneviaksi ja kriminalisoidaan. Keksitään jokin hieno nimi syndroomalle.

Lakkasin käymästä kirkossa jo pari vuotta sitten. Satunnaisesti paikalle osuessa en osta tuohuksia; kuuntelen laulua ja olen lähellä ovea jos paniikki yllättää. Koska synninpäästö on tehty vaikeaksi, en mene ehtoolliselle. Joitakin sääntöjä täytyy olla. Kerran kuulin määritelmän että hyvä ortodoksi on se, joka käy ahkerasti kirkossa ja on säällisesti puettu. En täytä noita kriteerejä. Minusta kristityt ovat armollisia. Romanialainen tuttava sanoi että heillä erotetaan yhteisöstä jos on enemmän kuin kolme kertaa peräkkäin pois kirkosta. Entä jos on matkoilla tai siirtotyöläinen?

Luin Helvi Hämäläisen ehdottomasta rakkauskäsityksestä. Tarkoitan miehen ja naisen välistä rakkautta. Hänen mukaansa rakkauteen kuuluu myös raadollisia asioita kuten mustasukkaisuutta ja vihaa. Hänellä oli aineistoa omasta takaa. Luulen että hän oli intohimoinen ihminen.

1 comment:

Paulina said...

Synninpäästön ei pitäisi olla mitenkään kauhean vaikea juttu, periaatteessahan riittää jos varaa ajan vaikka soittamalla. Kynnys soittaa on tietysti aina olemassa.. itse olen puhelimeen vieroen suhtautuva ihminen - syytä en tiedä! Harmittaa vain joskus sen soittoääni (kaikki soittoäänet ovat yhtä pahoja!) ja toisaalta harmittaa soittaa: sitä pelkää soittavansa pahaan aikaan.

Toivottavasti rohkaistut...! :)