Sunday, October 11, 2009

Kuolemasta pitää puhua

Kuolema ei ole arkea nykyihmisen elämässä. Kuolema on eristetty näkymättömäksi. Kävelin joen itäpuolella olevaan taidegalleriaan Turussa. Hautajaiskellot soivat, teki mieli kääntyä pois. Olisi pitänyt, sillä näyttely hipoi hyvän maun rajoja. Taiteilijan nimeä en laita tähän koska hän on kieltänyt teosten kuvaamisen. Ymmärrän tämän siltä osin kun se koskee omaisia. En pitänyt näyttelystä, ja tämä on ainoastaan minun mielipiteeni. Kuolemaa voi lähestyä kunnioittavasti mystisoimatta. Olihan siellä video krematorion vainajan tuhkauksesta tosin.

Näyttelyn vahti käyttäytyi ylimielisesti ja uhkaavasti. Tuli olo, että onko valokuvanäyttelyn kuvien katsominen sallittua, sillä silmä tallentaa muistiin kyllä.
Ymmärrän jos näyttely on Taidekappelissa, mutta tässä paikassa se oli lähinnä ahdistava.

3 comments:

Anonymous said...

Olihan siellä viisisakarainen tähti kukkalaitteen pohjana. Oli kuin amerikkalaisesta kulttisarjasta.

Tunnelma oli outo.

Rastamari said...

Pakostakin tuli saatanallisia ajatuksia jostakin.
Tunnelma seurasi perässä.
Toki näyttelyn voi kulkea läpi sen kummemmin häiriitymättä mikäli katsoo vain pintaa.

Inkeri said...

Kieltämättä lähestymistapa kuolemaan oli outo. Oliko niissä omaisten kuvissa joku julkisuuden henkilö?

Oli yksityistilaisuuden fiilis.
"Seurakuntamestari" oli uhkaava!