Kaislan hitaus on kaunista. Olen aina ihmetellyt ihmisten luomaa kiirettä. Erityisesti lasten kanssa ei saisi hosua. Aikoinani olin lasten kanssa tekemisissä ja ihmettelin mitä tehokkuus tarkoittaa lasten kanssa työskenneltäessä? Sitä että hermostutetaan ja häiriinnytetään lapset hosumalla. Hyvä työntekijä tuolloin hosui kuin heinämies ja kärytti pomoille hitaita työntekijöitä. Huippu oli se täti joka ei koko päivänä ehtinyt riisua takkiaan, koska oli niin kiire.
Sitten oli se luovatäti joka ylpeili ottaneensa sosiaali-tapauksia töihin. Varmaankin tarkoitti ihmistä joka oli ollut ihan rehellisissä töissä tankkilaivalla. Se nyt riittää kokonaisen elämän ruttaamiseen. Kun naiset alkavat puhua oikeudenmukaisuudesta tarkoittaa se useimmiten oikeassaolemista eli kateutta. Huoritella ei sentään pitäisi edes sosiaalikeskuksen alaisissa naisvaltaisissa paikoissa.
Olen onnellinen ettei tarvitse enää olla naisvaltaisessa lapsityössä mukana. Kuten yksi viran saanut demari akka sanoi: Sinulla ei ole mitään menetettävää! Hän olikin varsinainen aivot narikassa ihminen. Kritisoin nääs silloista hosumiskulttuuria lastentarhoissa. Tuolla menolla häiriintyneiden lasten määrä lisääntyy.
Sorsa kylpee joessa. Joki ei vielä ole jäässä. Miltä sorsa näyttäisi jään alla? Uisiko se myötä vai vastavirtaan. Loppuisiko ilma ja kääntyisikö se selälleen niin että räpylät olisivat jäätä vasten. Kuin konnat jenkkifilmeissä; lasikatto lapsosilla.
Olen ihmetellyt lasten päivähoidon alasajoa. Miksi vanhemmat alistuvat, miksi he eivät perusta esimerkiksi korttelitarhoja? Olisi inhimillisempää ja tasokkaampaa.
No comments:
Post a Comment