Hannu Mäkelä puhui viisaita suomalaisesta puhumattomuudesta ja siitä mitä siitä seuraa kun viimein aletaan puhua. Ruumiita siitä yleensä tulee ja yleensä tekijä on mies. Hänen nyt ilmestynyt kirjansa Mitä sanomatta jää, käsittelee suomalaista puhekulttuuria tai paremminkin sen puuttumista. Kirjan päähenkilö on Toivonen, oikeasti Epätoivonen. "Mies on katoava luonnonvara ja joskus kylmäkylpy on parempi kuin valtameren lämmin laine. Ja nainen kasvattaa miestä koko ajan ja kuitenkin meitä jokaista odottaa hauta ilman kuolemaa."
Tutkija Anna Kortelainen puolestaan puhui uusimmasta teoksestaan Hurmio joka käsittelee hurmioitumista jostakin taideteoksesta tai asiasta mikä tuottaa hurmion. Anna Kortelaista kuuntelee mielellään aina. Myös kirjojaan lukee mielellään.
Kirsi Kunnas sai Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon elämäntyöstään kirjailijana. Hän on monipuolinen kirjailija, kääntäjä ja ajattelija. Onnittelemme Kirsiä sydämellisesti.
Myös lastenkirjailija ja radioääni Lea Pennanen sai Oiva Paloheimo-Tirlittan-palkinnon. Piilomaan pikkuaasi on unohtumaton elämys monelle. Onnittelemme sydämellisesti.
Syksy punertaa hieman meilläkin. Kunnon ruska ei taida tulla. Mietin bussin ikkunasta katsellessani että Jörn Donner on aikamoinen järkäle kulttuurihistoriaamme. Hän puhui uusimmasta kirjastaan, joka kertoo Ingmar Bergmanista, kansallispyhimyksen statuksen omaavasta ruotsalaisesta elokuvaohjaajasta.
Kirjamessut ovat taas vuoden kuluttua.
No comments:
Post a Comment