Vaalien jälkeisen oudon haljahtaneessa tunnelmassa törmäsin merkilliseen uskovaisten äänestyskäyttäytymiseen. Siis jos Timo Soini on harras katolinen ja tasa-arvoisen avioliittolain vastustaja, niin kaikki muu mitä hän poliittisesti on, saa väistyä. Onko tämä ensisijainen asia jota pitää korostaa. Ovatko seurakuntien kuppikunnat määränneet ketä seurakuntalaiset saavat äänestää? Naiset eivät hahmota kokonaisuutta miesten tavoin, he eivät pysty näkemään asian tärkeyttä, vaan henkilö on se, josta joko pidetään, tai ei pidetä. Olkoon asia miten tärkeä tahansa.
En kyseenalaista Timo Soinin kristillisyyttä, koska se olisi mautonta ja loukkaavaa. Mutta se, että kristillisyyttä käytetään poliittisena keinona on toinen asia.
Ehdokkaan nimi ja äänestysnumero voi olla kirkon edessä kadulla näkyvillä, se että se on vihreän ehdokkaan, aiheuttaa närää ja henkilökohtaisuuksiin menemistä. Vanhat vihat nostavat päätään ja kännykät savuavat kuin kitkerät paholaisen pierut.
Jotkut seurakuntalaiset pyrkivät sivullisiksi ja sivullisuus jatkuu näämmä hamaan kuolemaan asti.
Jokaisella on oikeus äänestää ketä haluaa mutta on myös vaalisalaisuus eli äänestämisen yksityisyys.
Kohta on Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran praasniekka. Suojelkoon Jumala kirkkoamme vajoamasta saveen. Turussa ei aina rakenneta kalliolle, sanoi Ambrosius takavuosina mestaroidessaan seurakunnassa. En rupea ruotimaan mitä hän sillä tarkoitti, vai tarkoittiko mitään. Erityistä.
Kaikilla ei ole henkilökohtaista kotimunkkia, edes pappia jota kiristää ja tuhota, sanoi kaunis nainen ja haukkasi raakakakkua. Sellaisia syövät nykyään tiedostavat ortodoksit joille on tie taivaisiin. Amen
Ajattelen Paavo Rintalan Kauneuden attribuutit trilogiaa; kauneus pelastaa maailman.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment