"He veivät minun vaatteeni ja jakoivat ne kaskenään "

Tänään on Suuri Perjantai. Kirkossa on tavallista vähemmän ihmisiä, kun muistaa kymmenen vuotta sitten ollutta palvelusta. Tunnelmakin oli toinen silloin, iloisen haikea. Olen varmaankin tullut vanhaksi koska en kokenut sen suurempia tunne-elämyksiä. Ennen kumarruttiin lattiaan asti haudan tuonnin yhteydessä. Jatakin lienee muuttunut.

Kuoro lauloi kauniisti kuten aina ja harhauduin ajattelemaan että ilman tuota kuoroa, olisi ankeata.
Lopuksi oli kaikille pyytäneille siunaus ja esirukous julkisesti, oli kuulemma jo alkukirkossa noin, sanoi henkilö kysyttäessä.

Lopuksi kaikki menimme Jeesuksen haudalle ja suutelimme hänen jalkojaan ja kumarsimme maahan asti. Kuten tapana on.

Ihmettelin mielessäni että missä ne kaikki isä Petrin aikaiset ihmiset ovat. En nähnyt montakaan. Ehkä he ovat liian vihervasemmistolaiskommunistisia nykytyyliin Jonia pyörätuolissaan en ole nähnyt moneen vuoteen. Hän ajoi Bussia kun kävimme Helsingissä retkellä. Hän oli roudarina Hevinkeliumissa. (Ekumeeninen virsiryhmä joka teki virsistä Heviä.) Oli komeeta laulua.

Minulla oli lupa kuvaamiseen palveluksen jälkeen.