Syksyn kuulaus on jo täällä

Uunista otettu omenapiirakka tuoksuu kutkuttavasti. Alkaa olla viimeiset omenat tänä syksynä tontillamme.

Lämmitin saunaa ja näin miten häiriintyneen näköinen henkilö liikkuin kadullamme ja kurkki pihoihin ja etsi jotakin. Menin äkkiä lukitsemaan alustan oven. Henkilö säntäili edestakaisin, puhui itsekseen ja katosi tämän tästä sinisen talon taakse. Kyyläsin salaa kunnolla henkilön liikkeitä.

Kävimme saunassa ja äkkiä huomasin henkilön seisovan paikallaan tiellä. Hän seisoi monta minuuttia. Sitten hän katosi aivan kuin ilmaan haihtuen.

Naapurin asuntoa on tarkkailtu. Siellä kuulemma asutaan harvoin. Ei kuitenkaan kannata mennä rosvoretkelle sillä silloin saattaa yllättyä pahasti.

Kauhusgenre jatkui Teeman kauhuna. Salme Raatma vainaa aikoinaan sanoi että hän on nähnyt elämässään kauhua tarpeeksi sodan aikaisessa Saksassa ja Virossa. Hänen ei tarvitse osallistua kauhukirjailijoiden seminaariin. Boris Hurtta oli ehdottanut että Lounais-Suomen kirjailijat järjestäisivät kauhukirja-seminaarin. Todellinen elämän kauhu on paljon kauhumpaa kuin fiktiivinen kauhu. Sitä paitsi kauhulla ja kauhulla on eroa taiteellisessa mielessä. Eilisillan kauhu oli kesyä ja viimeisimmässä oli Ennio Morriconen musiikki.

Katselin yhteen aikaan saksalaisia yksioikoisia dekkereita ja rupesin näkemään yksioikoisia unia. Täytyy pitää taukoa näissä.

Kaipaan Ranskalainen kylä sarjaa. Ranskalaiset osaavat tehdä hienija sarjoja ja elokuvia.

Valo katoaa salakavalasti ja aamulla herääminen on vaikeampaa kuin vielä muutama viikko sitten. Syksyn kuulaus on jo täällä.