Hän katsoi minua kuin pilaantumassa olevaa lihaa...

... nousin tuolilta ylös ja vedin vaivihkaa hamettani alemmas. Professori katsoi minua kuin pilaantumassa olevaa lihaa, ojensi työni takaisin. Hänen naamallaan oli hyväntahtoinen virne, aivan kuin natseilla jotka olivat lähettäneet ammuttavaksi henkilöitä toisen maailmansodan aikaan. Kun käännyin lähteäkseni, huomasin peilistä hänen ilmeensä kun hän tuijotti takapuoltani. Tiesin, että muistaisin tuon ilmeen lopun elämäni.

Kaikkiin paikkoihin kuten yliopistoon harhauduin hyvässä uskossa. Olisinpa mennyt amikseen, olisin nyt entisöijä ja elämäni ja itsekunnioitukseni olisi tallella.
Kaiken takana oli se juoppo filosofi. Hän oli pahimman luokan sovinisti ja juoruilija.

Muistin hyvin Marun pellavahameen. Yliopistoon ei pitäisi kenenkään nelikymppisen naisen mennä opiskelemaan. He ovat kaikkien hampaissa. Kateellisia akkoja riittää, leimat läiskivät, ja miesten mielestä olet pelkkä luuska joka on eksynyt väärään paikkaan. Mikäli olet lihava tai edes normaalipainoinen olet tuhoon tuomittu. Tieteen objektiivisuus ei ylety henkilätasolle. Hakisivat oppilaansa mallikouluista ja missikisoista.

Tämä oli tietysti poikkuksellista. Ei yliopistoissamme moista tapahdu. Miksi minä nyt tämän muistin. Yliopistomaaima on julma, seurakuntien yhteisöt ovat julmia ja ihminen itsessään on julma itselleen kun ei pysty unohtamaan toisten julmuuksia.

Joillekin asunnonvälittäjille olisi opetettava sellainen asia että kaikki asunnonostajat ovat potentiaalisia ostajia. Ketään ei saisi kohdella alentuvasti, vaikka hän ehkä näyttäisi välittäjän silmissä pilaantuneelta lihalta. Maru maksoi aina käteisellä ostamansa. Siihen ei monikaan tuoreliha pystyisi. Kapitalismin rengeillä pitää olla palvelualttiutta.