Pohjois-Karjalassa satoi räntää ja myrskysi. Veljeni kesäpaikan omenapuuhun kiipesi karhu hakemaan hyviä omenoita. Maassa oli pudonneita omppuja, mutta karhu halusi kauniita ja ehjiä ja katkaisi samalla yhden oksan. Puun kyljissä on kuulemma syvät naarmut karhun kynsien tekemät. Karhulla lienee kiire kerätä talviravintoa sillä kohta alkaa horros.
Äitini 89v. oli käynyt puolukassa ja sanoi menevänsä karjalaisen ruoan pitokokiksi hautajaisiin kun oli pyydetty ja muutenkin. Joillakin riittää virtaa ja jalat ja pää toimivat hyvin.
Olen ajatellut olevani sekoitus isän puoleisen suvun lievää melankoolisuutta ja äitini iloista sosiaalisuutta. Olisiko parempi olla jompaa kumpaa? Tätä mietin joskus. Olisi siunaantunut tuota isän äidin suvun naisten topakkuutta, sille olisi käyttöä. Ei kaikkea voi saada.
Turussa paistaa syysaurinko. Tuuli on reipasta virettä. Olen tohkeissani sillä löysin kirjastosta Ulitskajan Vihreän teltan alla teoksen. Löysin kyllä Juha Ruusuvuoren Koston enkelinkin.
Lukuhetkiä luvassa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment