Maallikot määrittävät ihmisen hulluutta

Minua on aina hieman arveluttanut ihmisten taipumus pistää hullun kirjoihin kanssaihmisiään. Huhu leviää, ihmisillä on taipumus uskoa ihan välinpitämättömyyttään ja mukavuudenhalussaan ihan mitä tahansa. En tiedä miten muissa työpaikoissa lienee asian laita, mutta lasten parissa ja luovassa toiminnassa se oli yleistä.

Eräs pomon, joka oli päässyt paperihommiin sosiaalikeskukseen demarien avulla, kehoitti erästä ohjaajaa lähtemään pois Seikkiksestä että säilyisit terveenpänä. Tuo ohjaaja olikin yksin jäljellä vanhasta ohjaaja kaartista, muut olivat luovuttaneet. Oli menossa kulissien takainen taisto Katariinan toimintakeskuksen johtavasta ohjaajasta ja Seikkiksen seuraajasta.


Sitä paitsi hyväuskoisten hupakkojen käyttö välikappaleena riidoissa on edesvastuutonta. Steineristikin meni mukaan jonkun hulluksi leimaamisessa täysin ilman lääkärin määritystä. Manipulaatiolla on mahtava voima. Ei riittänyt että henkilöitä mustamaalattiin ja paneteltiin, piti vielä tehdä heidän lastensakin elämä sietämättömäksi, koska he tietenkin oliva ihan yhtä hulluja kuin äitinsäkin.
Sitäpaitsi puhuttiin että lapset muka pelkäsivät kyseistä ohjaajaa, koska tämä oli muka jossakin Mynämäellä pahoinpidellyt lapsensa ja muuta keksittyä. Ohjaaja oli asunut Mynämäellä pienen aikaa ja juurin silloin siellä tapahtui jonkin lapsen pahoinpitely. Lapsi jäi vammaiseksi. Toinen kaksosista. Nyt alettiin täysin perusteettomasti levittää juttua että se olikin tuo ohjaaja. Vahinko vain, että lapset olivat terveitä ja hullu akka oli jokseenkin tavallinen. Tämä tapahtui 1986-1996 välillä. En usko että työkulttuuri on tästä muuttunut.


Kyseinen ohjaaja ei ole ollut hullu. Hulluksi sanomisesta saa sakkoja, mikäli se todetaan aiheettomaksi.