Kuolemattomuuden vastakohtana on itsemurha; ihminen, joka kieltää sielun kuolemattomuuden, sen, että ihminen on ikuinen, päätyy itsemurhan ajatukseen, jos hän kykenee loogisesti etenemänn kieltämisen loppuun asti.
Dostojevski osoittaa sanansa rakkauden ja sielun kuolemattomuuden välttämättömästä yhteydestä materialisteille, valurautaideoita tuottaville Herroille. Päiväkirjassaan Dostojevski asettuu heidän kanssaan rintamaan ja sanoo: "väitän että rakkaus ihmisiä ja ihmiskuntaa kohtaan on mahdoton, jos puuttuu usko sielun kuolemattomuuteen."
Tämän materialisteille osoitetun huomautuksen toistaminen on aiheellista, sillä jos kokonainen yhteiskunta julistaa, ettei Jumalaa ole olemassa, ettei sielu ole kuolematon, alkaa tällainen yhteiskunta tuhota itse itseään. Jos ei ole kuolemattomuutta, päädytään itsemurhaan. Dostojevskin sankareista Kirilov ja Svidrigailov päättivät itse elämänsä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
2 comments:
Itsemurha kohdistuu itseen. Väkivalta kohdistuu itseen. Kun väkivalta alkaa kohdistua ulos päin, on yhteisöjen syytä pelätä. Eriasia sitten onko itsemurha yhteisön kannalta helpotus.
Kuvasta voisi luulla että ollaan Neuvosto-Venejällä.
"hämäryys, mi sieluin ympärillä käy"
Post a Comment