Akateenisen kirjakaupan nurkkaus jossa runoilija Vilja-Tuulia Huotarinen puhui runoistaan ja myös luki niitä. Runoviikon teema on Runo & aika. Aika on minusta kiitollinen teema sinänsä.
Vilja-Tuulia Huotarisen kolmannen runokirjan nimi on Iloisen lehmän runot. (WSOY 2009)
Minusta tuli iloinen jo varhain,niistä tulee joilla on vain vähän toivoa.
En TIETENKÄÄN itkenyt öisin,
nukuin navetassa poski lehmän vatsaa vasten.
Kaipuu on ihmiselle lohduksi annettu.
Tuuditin uneen koko navetan ja se katosi,
joskus rakastin niin että katosin itse.
Liikutuin Iloisen lehmän runoista. Liikutuin ja jäin sanattomaksi, aivan kuin jostain sukupolvien takaa olisi tullut kaikuja. Jos lehmät päästää ulos maanantaina
ne menevät metsään, painuvat pitkälle
pyrkivät putouksiin, kallionkoloon ja alas jyrkänteeltä.
Kuolleet palaavat pihatietä pitkin:
Rebekka, Isolde, Rosamunda.
Allison, Eulalia ja Eufrosyne.
Ne eivät tule kummituksina vaan vanhoina ystävinä.
Ketä, ne siivettömät, täällä suojelevat?
Laihaa likkaa, laihaa likkaa.
Turun kauppatorin ylle oli noussut täysikuu.
1 comment:
Sain vinkin blogistasi - voi kiitos näistä sanoistasi täällä.
Luin myös mm. tekstisi turkulaisista runoilijoista. Minäkin kaipaan Harri Nordellia! Toivottavasti häneltä tulee uusia runoja lähivuosina... Hän on aivan erityislaatuinen runoilija.
Post a Comment