Marraskuussa kävelee vastaan varjomaisia ihmisiä. Sataa tihuuttaa tai kuin märkä seinä olisi pystyssä. Kävelen torin poikki kirjastoon. Ihmettelen luonnonvoimia. Ihminen luulee hallitsevansa luontoa mutta tiedän että luonto hallitsee ihmistä, luojan kiitos.
Ortodoksikirkon vintissä mahdollinen aarre odottaa löytäjää. Mikähän se tällä kertaa on. Merkkimiehiä höynäytetään jälleen. Ainoalle järkevälle annetaan kenkää, kuten aina. Varjot laahustavat kadulla. Ihmisen hitaasta tappamisesta ei rangaista ketään. Niin monella on Juudaksen merkki otsassa ja vankka luulo omasta oikeutuksestaan. Ihminen on julistanut itsensä Jumalaksi jopa seurakunnissa.
No comments:
Post a Comment