Suomalaisten viat ovat hyveitä

Tänään auringon valju valo viistosi maisemaa. Vettä tihuutti ja pian laskeutui pimeys mustan maan ylle. Jokunen aika sitten kävelin Portsassa, Arvinkadun päässä, Kakolan mäen juurella. Ihmettelin voimakasta tasaista helisevää hurinaa. Myöhemmin kuulin sen johtuvan jätevesipuhdistamon tuulettimesta. Miten mahtaa olla löyhkän laita. Siellä päässä katua on ollut asuntoja halvemmalla myynnissä.


Kirjastot ovat kiinni lomautusten vuoksi. Kulttuurikaupunki näyttää todellisia hampaitaan, ne ovat kapeat ja terävät kuin saha. Tik, Tak, Tik, Tak.

Luen Herta Müllerin Ihminen on iso fasaani kirjaa. Hänen omenoitaan syövä omenapuu on verraton kuvaus. Luin äskettäin myösMikko Viljasen Maan paino romaanin. Siitä jäi surullinen olo. Kirja itsessään on mainio, mutta tuli mieleen tuhansien murheellisten laulujen maailma.
Miksi suomalaisten pitäisi olla muuta kuin ovat, synkkä ja melankoolinen kansa. Se on mielestäni voimavara. Meillä on syviä tunteita vielä. Eivätkä syvät tunteet ole vain tappoja ja viinan juontia. Suomalaisten viat ovat hyveitä.

Kirjan kansikuva: Yksityiskohtia Hieronymus Boschin maalauksesta "Kadotukseen tuomitun kuolema." suunnittelu Zanzibar.