Runoviikon kuoppajaiset Turussa

Runotapahtuma ravintolassa on aina riskaapeli juttu. Hunter´s Inn oli ihan siedettävä, ainakin lähes loppuun. Jossakin vaiheessa pelmahti paikalle työporukka joka kysyi että: Pitääkö noita kuunnella? Ehkä he olivat väärässä paikassa, väärään aikaan. Kuten alla marraskuussa pihallamme kukkiva kukka:



Pauliina Haasjoki luki seesteisiä ja kuulaita runojaan viimeisimmästä kokoelmastaan Pääskynen ja lepakko.

Marja Isopahkala oli varmaankin valinnut paikkaan ja lauantai-iltaan sopivia runoja. Roiseja mutta kuitenkin syvällisiä. Joskus mietin onko Isopahkala tyylinsä vanki. Ehkä.
Muistan aina hänen yhteydessään runon Antakaa minulle pala pohjanmaata. Siinä on jotakin oleellista.

Tapani Kinnunen karjahteli taas mummorunonsa ja muutaman muunkin. Ville Hytönen luki runojaan ja puhui jotakin runoistaan ja väitti olevansa synkkä. Minua rupesi naurattamaan. Esa Hirvonen juonsi ja luki muutaman runonsa ja osoitti uutta tulemista runoilijana. Hän on kehittynyt.

Juha Kulmalan runot ovat ajankohtaisia pääministerirunoja. Sitten oli venäläinen rouva joka halusi aina silloin tällöin osallistua runoiluun. Englantilainen runoilija Andrew Willoughby´n esitys oli shamaaninen. Sitten sokerina pohjalla Helsingistä saapui Kerberoksen päätoimittaja Timo Hännikäinen ja lauloi lopuksi amerikkalaisen sisällis-sotalaulun. Siihen olikin hyvä päättää runoviikko. Tapaamisiin vuoden päästä uusissa merkeissä. Kukkaset kukkivat, mutta lehtiä kuolee.



Valokuvaajan pokkarikamera unohtui keittiön pöydälle, josta syystä kuvatarjonta on niukkaa.