Täällä kaikki jää elämään jälkeeni,
tuo linnunpönttökin ränsistynyt,
ja tuoksu, tuoksu keväinen,
meren yli tänne lennähtänyt.
Ja ikuisuudesta kutsuu ääni,
jota ei kukaan voi vastustaa.
Kukkivain kirsikanoksien ylle
kuu luo hopeista loistettaan.
Ja näyttää nyt kovin helpolta
tuo vaaleana hohtava tie,
joka smaragdinvihreän tiheikön läpi
jonnekin sanomattomaan vie...
Ja etäällä runkojen lomassa
on vieläkin runsaammin valoa -
kuin polulla lammen rannassa
Tsarskoje Selon puistossa.
Kesäkuu 1958 Komarovo.
Anna Ahmatova, Valitut runot, Tammi.
Suomentaja M-L Mikkola
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment