Miesten retki pohjoisessa jatkuu. Eilen he kävivät Nuorgamissa ja tänään samosivat tuntureissa. Lupasivat lähettää kuvia kun kerkiävät. Huomenna on Utsjoen markkinat.
Siellä on kuulemma ollut viileätä ja suorastaan kylmää.
Itse pyöräilin saunapaikkaani. Toinen lapsistamme oli kokannut ja leiponut kakun. Söin kakkua ja ihmettelin itsekseni miten lapset tuntuvat vanhemmilta kuin itse olen. Toinen lapsistamme on aina pyrkinyt holhoamaan vanhempiaan, aivan kuin isäni muinoin, hänkään ei uskonut että kukaan selviytyy ilman hänen huolenpitoaan. Toisaalta se on hyvä, sillä huolenpito todistaa välittämisestä. Luulin että ukkonen alkaa möyrytä ja sade yllättää kun poljin kotiin. Jostain syystä sitä ei tullut.
Minä en ole koskaan kuulunut naisverkostoon. En minkäänlaiseen verkostoon ylipäätään. Minusta täällä tukeudutaan aivan liikaa kaiken maailman muka meidän juttuihin. Ne jutut loppuvat melko pian kun uskallat olla erimieltä tai osoittaudut jotenkin lahjakkaaksi jossakin missä sinun ei missään nimessä pitäisi olla lahjakas. Tai sitten luotu kuva ei vastaa todellisuutta, ja sitten et sovi joukkoon. Naiset osaavat "tappaa" epäsopivan naisen tehokkaasti. Naisten tarve olla mieliksi muille on rajaton.
Ikonini on paketissa, odottaa uutta nurkkaa. Tämä kaupunki on koettu loppuun ja enemmänkin. Sielu jäätyy jos jäisin.
---
Wäinö Aaltosen museossa on avattu Venäläisen avantgard taiteen näyttely Se täytyy nähdä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment