Sade valui maisemassa, harmaa kesä yrittää olla lämmin. Itä-Suomessa oli kuulemma hellettä. Kävin kirkossa sytyttämässä tuohuksia. Tunsin silmät selässäni. Sanoin puoliääneen "Jumalanäiti sinä kyllä tiedät etten varastaisi tuohuksen pätkiä tai muutakaan. Minusta tuntuu että täällä ei kaikista pidetä". Ehkä joku luuli minun kantavan mukanani suurennuslasia jolla tutkia ikonin syrjiä. Ties vaikka tsaarianaikainen toukka olisi herännyt henkiin ja alkanut nakertaa. Olen kuitenkin varma että kirkkoa nakertaa jokin aivan muu kuin toukka.
Pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran ikoni on paketissa, lähdössa konservoitavaksi. Toivokaamme että kirkkomme suojelija on valppaana.
Olen sitä mieltä että niin sanottujen "melkein rikollisten seurakuntalaisten" rukoukset ovat yhtä otollisia kuin muidenkin.
Minusta kulttuuripääkaupunki voisi tehdä kulttuuriteon ja lahjoittaa rahaa kirkon ulkomaalaukseen. Vaikka joidenkin mielestä Engelin asemakaava ja arkkitehtuuri pitäisi hävittää kaupungistamme, silti katson että autonomian ajan historia on historiaa siinä missä uusrahvaanomainen kaupunkiarkkitehtuurikin.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
1 comment:
Anteeksi kysymykseni, mutta mitä kirjoittaja pelkää? Kuka epäilee ketä melkein rikolliseksi?
Surullisena kirjoittajan puolesta
Liisa
Post a Comment