Ruotsalaisia mansikoita ja kirppareita.

Kävelimme torille ostamaan mansikoita. Joimme kahvia oikeassa torikahvilassa torin reunalla. Huomasin karvaisen miehen iltatoripaikassa ja sitten kirkastui että melkein ortodoksipappihan se siinä myy erinäisiä kuolinpesiään. Ostimme kahvimukit ja turisimme niitä näitä.

Ostimme ruotsalaisia mansikoita ja pohdimme suomalaisten mansikoiden myrkytöntä viljelyä? Voi olla että ruotsalaiset mansikat ovat myrkyttömämpiä. Menimme jokirantaan syömään mansikoita. Aurajoki oli sameaa ja pinnalla virisi viri. Keskiajan markkinoilla huomasin miten hyvä olisi olla Pennisilta Nunnankadulta kirjastoon.

Mielessäni olin jossain toisessa paikassa. Elokuussa on aikaa olla maalla ja ajatella maakunnasta käsin laajemmin.


Torilla eräässä korutaulussa oli taiteilijan maalaama minatyyri Konevitsan Jumalanäidin ikonista. Myyjä huikkasi että sen saat minihinnalla. Totta, arvoaan halvemmalla. Laitoin kaulaani ja myyjä selitti että siinä on kultaketju. Hän ei kyllä perustanut ikoneista yhtään. Joillakin omaisilla ei näytä olevan mitään hajua mitä myyvät. Kupittaan Saven esineitä oli myyty jossain pilkkahintaan.

Kotimatkalla tapasimme entisen koulukaverini Sinikan ja hänen miesystävänsä väitti minun näyttävän hipiltä. Puhuimme historiaa ja Maunu Tavast oli puhunut pitkään ja tylsästi keskiajan markkinoilla. Kansa pitkästyi ja alkoi liikehtiä. Niin puhuttiin keskiajalla; pitkään ja pitkäpiimäisesti ja usein vielä vieraalla kielellä.
Nykyään puhutaan lyhyesti suomenkilellä, eikä sitäkään monikaan jaksa kuunnella, saati ymmärtää.