Päätä päiväsi pihaa katsellen

Olen katsellut erinäisiä asuntoilmoituksia kaupungeissa ja maakunnissa. Paras esittelijä oli hän joka kertoi että "asunnossa on oma parveke mistä voi katsella pihaa ja päättää päivänsä siten". Ensimmäinen mielikuva on että piha on niin hirveä että on parasta päättää päivänsä.

Sitten on itikat eli hyttyset. Perheessämme on henkilö joka saa itikat kimppuunsa kaupungissakin. Maalla niitä on laumoittain, enkä enää ihmettele miksi hän ei koskaan suostu syömään ulkona, paitsi krillikatoksesas jossa on savua ja kuuma. Itse en ole erityisemmin itikoitten suosikki, mutta terassi ei ole järkevä minunkaan mielestäni. Tästä päästäänkin Pohjoi-Karjalaiseen vaaramaisemaan. Maatilalta löytyy pitsireunainen hirsirakennus, parhaat päivänsä jo nähnyt. Häkissä tepastelee ylhäinen riikinkukko. Mitä ihmettä hän siellä tepastelee? Eikö hänen pitäisi olla etelässä. Maisema on huikea ja mieleeni hiipii kaipaus jonnekin. Minun kotonani ei riikinkukkoja ollut kuin kirjoissa. Pitsikoristeetkin kuuluivat hienompiin taloihin. Mutta tässä ne näyttivät Tsehovilaisilta kuvilta mielenmaisemassa. Tähän taloon liittyy varmasti tarinoita.

Sitten se kauniin kylän koulu. Kuka ulkopuolinen uskaltaa mennä kylätoimikunnan reviirille? Kaikki on otettava huomioon, sillä yhteisöllisyys on taitolaji. Luulen etten ole erityisemmin lahjakas yhteisöllisyydessä. Olen pikemminkin kauhuissani nykyään jos joudun ihmisten kanssa liian lähelle. Yhteisöllisyys on vammauttanut minua.

Jatkamme seikkailua asuntojen ihmeellisessä maailmassa.