Alussa oli rakkaus, sitten tuli seksiteollisuus

Istuimme oikeassa torikahvilassa tässä viikolla. Seuranamme kustantaja-kirjailija joka kertoi hauskoja juttuja kustannusmaailmasta. Ajassa tapahtuu jotakin koska seksikirja ei myynyt niin hyvin kuin luultiin ja vastaavasti vanhan rouvan runot myyvät edelleenkin hyvin saattokoteihin ja muihin hoitolaitoksiin. Niissä on poveria ja huumori niin hyvää että potilaat haluavat kuolla nauruun.

Seksi ei myy. Tokaisin että seksiä lienee liikaa. Sitä ei olisi pitänyt sanoa sillä henkilö käsitti väärin. Hän käski mennä kyselemään torin ihmisiltä onko heillä seksiä liikaa? Ei ole. Sitä ei ole kuulemma ihmisillä liikaa, ei edes tarpeeksi tai ollenkaan.

Tarkoitin kylläkin että seksiä on viihde-elämä täynnänsä. Seksiteollisuus voinee hyvin. Ja siitä kai johtuukin että voi hyvin, koska ihmiset eivät voi hyvin, koska mikään ei tunnu riittävän seksuaalisesti. Tämä aika ikäänkuin painostaa ihmisiä olemaan tolkuttoman seksuaalisia. Ihmiset eivät ole erityisen perverssejä, vaikka mediasta päätellen pitäisi olla. Meidän seksuaalisuutemme on yksityis tai kaksituis asia. Joskus kyllä tuntuu että seksi on myös yhteisöllinen asia. Ikävä kyllä. Näin minä ajattelen. Ylikorostunut seksuaalisuus ajassamme invalidisoi elämää.



Kuvassa kotikadullemme parkkeerattu iloinen matkavolkkari.