Kesäkuussäkin voi olla niin paljon pakkasta yöllä että jotkut kukat kärsivät tai kuolevat kokonaan. Ehdin tyhmyyttäni tai hyväuskoisuuttani viedä Päivänsinen ulos. Saa nähdä selviytyykö, sillä se on kovin kärsineen näköinen tällä hetkellä. Köynnös kuistin seinustalla sen sijaan kiipeilee ripsakasti. Maariankello kestää pakkastakin ja kasvaa hyvin laihassa maassakin näköjään. Maan huonosta laadusta kertoo Tupakkapensas, joka on toisessa paikassa kukassa, mutta tässä nuivottaa kuin pula-ajan nauris.
Maalta sain lahjaksi Kärsimyskukan oksia. Se on vanha huonekasvi. Hyvin kiitollinen kasvatettava. Juurtuu hyvin ja kasvaa nopeasti. Sillä on hennon punaiset kukat ja kaktusmainen varsi. Myrttejä on nyt liikaa yhteen huusholliin. Pitäisi löytää tilavanpi asunto kukille ja kirjoille. Olisi hyväksi mahtua itsekin sinne. Haaveilen edelleen "vanhasta kansakoulusta" idyllisessä maisemassa. Perunapellosta ja muusta omavaraistaloudesta. Minusta ihmisellä pitäisi olla lehmä, jo ihan todellisuudentajun säilymisen vuoksi. Perustelut jätän myöhäisenpään ajankohtaan.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment